”Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri”

Kahvinkeittimemme hajosi pari kuukautta sitten. Uuden kahvinkeittimen ostaminen oli melkoisen hiostavaa puuhaa, vaikka olimme etukäteen selvittäneet haluamamme keittimen mallin, hinnan ja ostopaikan.

Etukäteisvalmistautuminen osoittautui riittämättömäksi.

Myyjä esitti lukuisia kysymyksiä, joista osa liittyi valitsemaamme keitinmalliin (emmekö todellakaan edes harkitsisi jotain toista mallia?) ja ylipäätään tämän merkin keittimiin (ovatko ne entuudestaan tuttuja?). Osa kysymyksistä liittyi puolestaan meihin: mistä olemme (tönkköportugali paljasti ulkomaalaisuuden), minkä nimisiä olemme, miksi asumme Brasiliassa. Loput kysymyksistä liittyivät mm. maksutapaan.

Myyjä oli koko ajan hyvin ystävällinen ja toisteli kysymyksiään tarvittaessa. Hän myös hidasti puhenopeuttaan, jotta ymmärtäisimme paremmin. Ostotapahtuma oli meidän osaltamme jo voiton puolella, kun myyjä kysyi, haluaisimmeko liittyä kanta-asiakkaiksi. Siitä alkoivat myyjän vaikeudet.

Jyrin tietojen kirjaaminen kanta-asiakasjärjestelmään osoittautui melko mahdottomaksi. Ensin Jyri tavasi nimensä. Vaikka kirjaimet tuli lueteltua oikein, myyjä ei ilmeisesti uskonut, että jonkun etunimi voisi olla oikeasti Jyri. Lopulta nimi saatiin oikein, kun myyjä tarkisti nimen oikeinkirjoituksen Jyrin henkilökortista. Ilmeisesti hermostuneena sähläämisestään nimen kanssa myyjä ei saanut postinumeroamme mitenkään järjestelmään. Jyri kirjoitti postinumeron paperille, eikä sekään auttanut. Myyjä unohti ilmeisesti jonkin numeron litaniasta, eikä järjestelmä päästänyt etenemään. Lopulta myyjä haki paikalle toisen myyjän, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä saamaan postinumeron oikein.

Varmaankin sekä myyjä että me olimme hyvin yhtä helpottuneita, kun maksu oli hoidettu ja kahvinkeitin ojennettu meille ja lähdimme pois.

Kävimme eilen ostamassa kahvinappeja samassa kaupassa – ja päädyimme saman myyjän asiakkaiksi. Jyrin kanta-asiakaskortti luettiin ostoksen yhteydessä.

- Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri, sanoi myyjä ja viittasi kädellään minuun.

Hämmästyttävää ei niinkään ollut se, että osasin sanoa portugaliksi olevani samaa mieltä. Hämmästyttävää oli se, että myyjä oli kuullut nimeni kertaalleen pari kuukautta sitten ja muisti sen edelleen.

Paikallisbussit ryöstöjen kohteina

Tämän vuoden neljän ensimmäisen kuukauden aikana Campinasissa tehtiin 68 ryöstöä paikallisbusseissa.

Ryöstöt on toteutettu samankaltaisesti: ryöstäjä tulee bussiin, vaatii kuljettajalta kassan ja poistuu saman tien. Joillain kerroilla vaatimusta on tehostettu puukolla tms. Joillain kerroilla ryöstäjä on ensin matkustanut bussissa ja tehnyt ryöstön matkan aikana.

Ryöstöt jatkuvat edelleen: Esimerkiksi tällä viikolla ryöstöjä oli kolme kappaletta. Tilanteeseen kyllästyneet bussiyhtiöt ovat alkaneet vaatia poliisilta tehokkaampia toimia turvallisuuden kohentamiseksi.

Uutinen paikallisbussien ryöstöistä (g1 Campinas 10.6.2017)

Inkivääriä ja hunajaa

Inkivääri tuntuu olevan täällä erittäin suosittu mauste. Tähän asti olen itse yhdistänyt inkiväärin lähinnä aasialaistyyppisiin ruokiin ja marinadeihin, mutta ainakin Campinasissa sitä näyttää voivan lisätä lähes mihin tahansa. Lähikaupan ja monien mehukojujen hedelmämehuissa on mausteena inkivääriä. Syksyn ja talven viileinä iltoina on täällä rommitotin korvaajana juoma, jossa yhdistetään sokeriruokoviina, kuuma vesi ja inkivääri (+ sokeri).

Ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut, että lähikauppojen hedelmä- ja vihannesvalikoima vaihtelee jonkin verran vuodenaikojen mukaan. Tuoretta inkivääriä on kuitenkin myynnissä ympäri vuoden.

Toinen suosittu mauste on hunaja. Jyri havaitsi taannoin, että on suorastaan vaikea löytää maustettua jugurttia, jossa ei olisi hunajaa. Hunajaa on tarjolla myös hieman odottamattomissakin paikoissa: kun tilaa jälkiruuaksi ravintolassa hedelmäsalaatin, sen mukana saattaa tulla kastikkeeksi hunajaa.

Inkivääri ja hunaja esiintyvät myös yhdessä, kurkkutableteissa ja makeisissa.

Jalkapallosta

Tuoreella FIFAn ranking-listalla Brasilia on ykkösenä (ja Suomi pudonnut sijalle 108). Jalkapallon merkitys täällä on suuri – sen tietävät varmasti myös ne, jotka eivät mitään muuta Brasiliasta tiedä.  Meillä on katsottavissa vuokaemännän hankkimassa kanavapaketissa 8 urheilukanavaa. Joka päivä yhdellä tai useammalla kanavalla tulee jalkapalloa, useimmiten samanaikaisesti. Brasilialaisjoukkueiden otteluiden lisäksi pääsee katsomaan futista muualta Etelä-Amerikasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Viikonloppuisin tuntuu urheilu- ja osin myös uutiskanavilta tulevan pelkkää jalkapalloa.

Kaikki brasilialaiset eivät tietystikään seuraa jalkapalloa, eivätkä ole valinneet itselleen suosikkiseuraa. Toisenlaisiakin esimerkkejä on: portugalin opettajamme professor Antonio piti meille eräällä tunnilla pitkän monologin siitä, miten monta kertaa Brasilia on ollut voittaja – tai moraalinen voittaja – futiksen MM-kisoissa. Antonio ei kuitenkaan pidä itseään jalkapallointoilijana. Vertailukohtana hänellä on poikansa, joka seuraa kuulemma yleensä kahta futismatsia yhtä aikaa, toista televisiosta ja toista verkkolähetyksenä.

Portugalin kursseja järjestävän kielikoulun omistaja (Pierre) vastaa stereotyyppistä käsitystäni brasilialaisesta jalkapallofanista. Pierre kannattaa intohimoisesti campinaslaista jalkapalloseura Ponte Pretaa ja kertoo koulullakin ohimennessään aina suosikkijoukkueensa viimeisimmän matsin tuloksen.

Brasilian valtakunnallisten jalkapallosarjojen ollessa tauolla pelataan osavaltiomestaruuksista. Pierren jalkapalloinnostus nousi vielä muutaman tason korkeammalle, kun Ponte Preta eteni 40 vuoden tauon jälkeen Sao Paulon osavaltiosarjassa loppuotteluun. Tänäkin vuonna – kuten myös edellisellä kerralla 1977 – loppuottelussa oli vastassa Corinthias. Corinthias on menestyksekäs suurseura, jolla on eniten osavaltiomestaruuksia.  

Loppuottelu oli kaksiosainen, ensimmäisenä oli Ponte Pretan kotiottelu 30.4.2017. Vilkkaimmissa risteyksissä on täällä aina monenlaisia kaupustelijoita, myynnissä on vettä, latureita, sateenvarjoja ja ties mitä. Pari päivää ennen matsia risteyskaupustelijoilla alkoi olla myynnissä lähes yksinomaan Ponte Preta -paitoja. Pierre, joka ei ollut onnistunut saamaan lippua matsiin, vinkkasi meillekin, miltä tv-kanavalta matsia voisi seurata.

Ponte Preta hävisi kotonaan 0-3. Tv-kuvaaja poimi katsomosta ehkä epätoivoisimman näköisiä kannattajia. Pierre jaksoi uskoa siihen, että toisessa matsissa Ponte Preta tekee ihmeen. Usko ei riittänyt: Jälkimmäinen matsi 7.5.2017 päättyi 1-1 ja Corinthias voitti (taas) osavaltiomestaruuden. Pierren mukaan pelkästään Ponte Pretan eteneminen loppuotteluun oli itsessään tärkeää.

Valtakunnalliset jalkapallosarjat käynnistyivät taas toukokuun puolivälissä. Campinasin kolmesta jalkapallojoukkueesta korkeimmalla sarjatasolla (série A) pelaava Ponte Preta on tällä hetkellä sijalla 11. 

Ensimmäinen vuosi Brasiliassa

Eilen tuli vuosi siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi  – ja tänään vuosi siitä, kun saavuimme aamuvarhaisella valtavan väsyneinä nykyiseen kotiimme.

Etukäteen kuvittelin, että vuodessa ehtii ottamaan haltuun asioita hyvinkin laajasti. Tietyt asiat ovatkin muuttuneet jo niin itsestään selviksi, että niiden vuoden takainen hämmästely lähinnä naurattaa. Joitain asioita opetellessa mennee vielä toinenkin vuosi.

Ennen muuttoamme olin lukenut mahdollisimman paljon Brasilia-tietoa ja käynyt kertaalleen Campinasissa Jyrin kanssa. Tästä huolimatta ennakkoluulojeni värittämissä kuvitelmissani kotikaupunginosassamme liikkuivat kulkukoirat ja kerjäläiset, ilma oli hirvittävän epäpuhdasta – mutta aurinko paahtoi jatkuvasti, ruuat ja juomat olivat eksoottisia, eikä kaduilla ollut turvallista kävellä edes päivänvalossa…

Vuoden aikana olen nähnyt vain muutamia kulkukoiria, enkä yhtään kerjäläistä kaduilla. (Kertaalleen supermarketissa oli tosin kerjäläiseksi luokiteltava mies, joka kiersi kassajonosta toiseen anelemassa, että joku asiakkaista maksaisi hänen ruokansa.) Ilma ei vaikuta erikoisen epäpuhtaalta, eikä aurinko paahda jatkuvasti. Lähikaupasta voi ostaa ruuanvalmistukseen eksoottisia hedelmiä ja omituisen näköisiä kaloja – tai punajuuria, porkkanoita, kukkakaalia ja lohta. Kaduilla voi kävellä päivänvalossa, kunhan suhtautuu valppaasti ajoneuvoliikenteeseen.

Ennen muuttoamme en sen sijaan ollut osannut kuvitella, että aamupala alkaisi tuntua puutteelliselta ilman tuoreita hedelmiä tai että löytäisimme lähitienoilta useita mukavia ravintoloita tai että kävisimme silloin tällöin kaupunginorkesterin konserteissa tai että asiointi tönkköportugalilla onnistuisi silloinkin, kun englanti ei ole vaihtoehto tai että Campinasin mainitseminen negatiivisessa valossa uutisissa tuntuisi pahalta. En ollut osannut myöskään kuvitella, miten kovaa ukkonen voi rytistellä, että moskiitot löytävät uhrinsa kaupungissa kerrostaloasunnossakin, ettei hiljaista aikaa vuorokaudessa oikeastaan ole tai ettei wc-paperia saa vetää vessanpytystä.

Mielikuvituksellakin on rajansa.