Bingo pimeällä poliisiasemalla

Maahantulomuodollisuuksissa oli eilen vuorossa rekisteröintiä varten käynti poliisilaitoksella. Rekisteröinnin ohessa tulisimme saamaan myös paikalliset henkilöpaperit. Meille oli varattu asiointiaika rekisteröintiin 14.20. Jyrin työnantaja oli järjestänyt avuksemme paikallisen tämäntyyppisiä asioita työkseen hoitavan konsultin. Onneksi.

Konsultin ensimmäinen ja hieman pessimistiseltä kuulostanut neuvo liittyi lounaan tärkeyteen: Poliisiasemalla tulisi kuulemma menemään aikaa. Tarvitsimme myös valokuvat henkilötodistusta varten. Konsultti suositti poliisitaloa vastapäätä olevaa lounasbaaria ja valokuvaamoa.

Olimme ehtineet vasta aloittaa lounaan, kun sähköt katkesivat. Sähkökatko tuntui lähinnä riemastuttavan henkilökuntaa. Viereisessä valokuvaamossa sähkökatko ei ollut yhtä riemastuttava kokemus työntekijöille – tai meille. Kuvaaminen ei onnistuisi ennen sähköjen palaamista.

Konsultti tiesi lähistöltä lehtikioskin, jossa otettiin myös passikuvia. Kävelimme sinne vain kuullaksemme, että sähköt palaisivat klo 19. En tiedä, kumpi hämmästytti enemmän: se, että sähkökatkon päättymisaika oli tiedossa vai se, että sähkökatkon syyksi todettiin edellisillan raju ukkonen. Kävelimme takaisin poliisitalolle ja menimme sisään. Konsultin mielestä kannatti nimittäin kysyä, onnistuisiko rekisteröityminen ilman kuvia. Ei onnistuisi.

Poliisitalon läheisellä taksitolpalla konsultti kyseli kuskeilta vinkkejä lähimmästä valokuvaamosta. Avuliaisuutta riitti ja puheliain kuski sai ajokeikan. Singahdimme taksilla lelukauppaan, jossa oli myös passikuvapalvelu. Näytän kuvassa vähemmän hämmästyneeltä kuin olisi voinut odottaa edeltävän tunnin tapahtumien jälkeen.

Ehdimme poliisitaloon takaisin noin klo 14. Liki puolen tunnin jonotuksen jälkeen pääsimme virkailijan tiskille vain vartin myöhässä varatusta ajasta. Virkailija ei puhunut lainkaan englantia, mutta kulmien kurtistus ja peukalon näyttäminen alaspäin eivät olleet positiivisen oloisia eleitä täälläkään. Paikalle tuli toinenkin virkailija tuijottamaan näyttöä, papereitamme, valokuviamme ja meitä.

Konsultin mukaan tietojärjestelmä oli alhaalla. Lisäksi valokuvamme olivat vääränkokoisia tai otettu liian kaukaa. Jotain niissä joka tapauksessa oli pielessä. Meidän pitäisi ehkä hankkia uudet valokuvat ja varata uusi aika. Aloittaa prosessi alusta.

Ja sitten valot alkoivat vilkkua ja sammuivat kokonaan.

Siirryimme odottamaan sähkökatkon päättymistä täpötäyteen odotustilaan. Valoa pimeyteen tuli onneksi vähän ikkunoista. Ilmastointi ei ollut ollut toiminnassa ennen sähkökatkoakaan.

Kun valot hetken kuluttua palautuivat vilkkuvina, pääsimme jatkamaan asiointiamme. Valokuvat hyväksyttiin, saimme allekirjoittaa monta dokumenttia. Liki puolitoista tuntia sen jälkeen, kun olimme virkailijan ensimmäisen kerran tavanneet, hän antoi meille jonotuslaput seuraavaan asiointipisteeseen ja sanoi iloisesti hymyillen tchau.

Konsultin mukaan seuraava jonotus tulisi kestämään 20-30 minuuttia. Jyrin numero oli 649, minulla 255. Jonotus oli kuin bingo. Vuoronumerot ilmestyivät satunnaisessa järjestyksessä. Välillä ne vaihtuivat todella nopeasti, välillä todella hitaasti. Katse oli oltava siis koko ajan näyttötaulussa. Oman numeron kohdalla piti singahtaa seuraavaan huoneeseen. Ja istua odottamaan. Tässä huoneessa odotukseen kuului tuolileikki: jonossa siirryttiin aina seuraavalle tyhjälle tuolille.

Jyri oli jo päässyt asiointipisteeseen valokuvattavaksi, antamaan sormenjälkensä ja vielä kerran seuraamaan omien henkilötietojensa kirjaamista järjestelmään, kun vielä odotin vuoroani.  Ja sitten valot sammuivat.

Työntekijöiden mielestä sähkökatko oli vallan riemastuttava. Huone oli äkkiä täynnä työntekijöiden puheenpulputusta, naureskelua ja hihkumista. Istuin melko lailla pilkkopimeässä, tiiviissä tuolirivissä ja kontaktissa muiden vuoroaan odottavien kanssa. Aihetta hihkumiseen en ymmärtänyt.

Lopulta, kahden tunnin ja kolmen vartin jälkeen, pääsimme peukalot mustattuina pois poliisitalosta, uusien tilapäisten henkilökorttiemme kanssa. Varsinaista henkilökorttia ei tarvitse käydä hakemassa poliisitalosta. Onneksi.