Yleishavaintoja lähikaduiltamme

• Kadut ovat siistejä. Niillä ei näy esimerkiksi tupakantumppeja tai koirien jätöksiä. Tupakanpolttajia näkee ylipäätään aika vähän, koiria ulkoiluttajineen sen sijaan runsaasti.

• Roskiksia on kadunvarrella harvassa. Erittäin harvassa.

• Jäteauto käy kuusi kertaa viikossa. Myös meidän kerroksemme jäteastia tyhjennetään kuusi kertaa viikossa.

Sunnuntaina puistossa (melkein)

Helmikuisella tutustumiskäynnillä olimme tehneet pikavisiitin myös paikallisen oppaamme kehumaan puistoon nimeltään Lagoa do Taquaral (virallisesti Parque Portugal). Helmikuisena arki-iltana, kun lämpötila oli liki +40, ei puistossa ollut juurikaan väkeä. Oppaamme vakuutteli, että puisto on oikeasti erittäin suosittu ja mukava kohde viikonloppuisin. Tänään päätimme kokeilla sunnuntaista puistokävelyä. Matkaa puistoon on meiltä sen verran, että oli järkevää mennä autolla kävelyn sijaan.

Jo hyvissä ajoin ennen puiston sisäänkäyntiä kadunvieret olivat täynnä pysäköityjä autoja. Helmikuussa oppaamme oli pysäköinyt autonsa pääportin luo ja sinne me nytkin suuntasimme. Valitettavasti portin viereinen pysäköintialue oli suljettu; itse asiassa koko puistonpuoleinen ajotie oli suljettu liikenteeltä. Syy oli selvä: Näytti siltä, että kaikki olivat päättäneet tulla puistoon tänään. Ainakin siis kaikki ne, jotka asuvat Campinasissa.

Liikenteeltä suljetulla tieosuudella vaelsi väkeä sankoin joukoin. Leveä väkirintama näytti hädintuskin mahtuvan kulkemaan portista sisään ja ulos. Teimme kierroksen autolla puiston ympäri  löytämättä parkkipaikkaa 2-3 kilometrin säteellä portista.

Lopulta luovutimme ja ajelimme kotiin. Uusi yritys tehdään myöhemmin keväällä,  aikaisemmin aamulla ja ehkäpä lauantaina.  

Pöydän alle lounaalla

Kokeilimme eilen lauantaina paikallisten tapaa viettää viikonloppua: ajelimme ostarille, teimme ostoksia ja menimme lounaalle. Lounasaika oli loppupuolella, mutta ravintolassa oli vielä sen verran paljon asiakkaita, että pöytää joutui odottamaan hetken. Saimme ikkunapöydän, joskin ikkuna oli ostoskeskuksen käytävälle.

Olimme juuri saaneet ruuat eteemme ja olin ehtinyt maistaa salaattiannostani.

- Mitä nyt tapahtuu? kysyi Jyri normaalia kovemmalla äänellä ja nousi samalla puolittain seisomaan.

Katsoin takanani olevasta ikkunasta. Näky oli tuttu monista rakeisista ja hieman epätarkoista uutisvideoista tai vaikka elokuvista: Käytävän leveydeltä tuli juoksemalla kymmeniä ellei satoja kauhistuneilta näyttäviä ihmisiä.

Hetkessä ehti ajatella kaikenlaista ja melko paljon. Muut ravintola-asiakkaat olivat alkaneet nousta seisomaan ja tuijottamaan juoksevia ihmisiä, joista osa oli jo ehtinyt ravintolaan asti. Kun vielä isompi ryhmä ihmisiä pamahti sisään ravintolaan, ruokailijat alkoivat painua lattiatasoon.

Näky oli aivan uskomaton. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja hitaasti yhtäaikaa: kuin aiemmin harjoiteltuna ruokailijat joko menivät pöytien alle tai istuivat lattialle mahdollisimman kumaraan. Yksi pikkulapsi alkoi itkeä.

Pikkuhiljaa tilanne alkoi palautua normaaliksi. Ihmiset alkoivat nousta ylös lattialta ja ravintolaan tunkeneet käytäväjuoksijat rupesivat poistumaan. Hötäkässä oli kaatunut yksi ruokapöytä, tarjoilija tuli paikalle siivousvälineiden kanssa.

Mekin nousimme takaisin pöytämme ääreen, mutta ruokahalu oli mennyttä. Äkillisen paniikin aiheuttama tärinä ei myöskään helpottanut aivan heti. Viereisessä pöydässä yksinään ruokaillut naishenkilö yritti jutustella kanssamme portugaliksi, mutta englanninkielinen vastauksemme vaiensi hänet. Kun naisen lasku tuotiin, hän keskusteli tarjoilijan kanssa pidempään ja mitä ilmeisimmin äkillisestä paniikista. Tarjoilijan lähdettyä nainen kertoi meille englanniksi, että tilanne oli lähtenyt liikkelle hampurilaisravintolassa poksahtaneesta ilmapallosta. Tieto saattoi kuitenkin olla huhua. Ainakin paikallisuutisen mukaan kyse oli muusta.

Kirjepostia keittiöön

Muuttopäivänämme kiinteistövälittäjä kertoi, että postimme tulevat postilokeroon. Se selitti mielestämme sen, miksei asunnon ulko-ovessa ollut postiluukkua.

Ensimmäisten päivien aikana postinkulku ja/tai -jakelu ei ollut päällimmäisenä mielessä. Niinpä taloyhtiön asukkaiden postilokeroiden sijainti tai se, mistä saisimme avaimen lokeroon, jäi selvittämättä. Sen verran sentään huomasimme, ettei rappumme alaoven lähettyvillä minkäänlaisia postilokeroita näkynyt.

Loppuviikosta saimme ensimmäisen kerran postia. Parhaaseen agenttielokuvatyyliin posti oli sujautettu ulko-ovemme alta. Asuntoomme on kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen johtaa suoraan keittiöön ja toinen puolestaan olohuoneeseen. Ensimmäisillä kerroilla posti jaettiin aina olohuoneeseen johtavan oven alta, nyttemmin keittönoven alta.