Tänään tuli kuluneeksi 10 kuukautta siitä, kun muutimme Brasiliaan. Ts. saavuimme tänne; eilen tuli 10 kuukautta siitä, kun muuttomatkamme alkoi. Muuttomatkalla en saanut lennolla nukuttua, joten käytin ajan hyödykseni lukemalla mm. Mannerin ja Teivaisen silloin juuri ilmestyneen Brasilia-kirjan (voin suosittaa, jos Brasilia yhtään kiinnostaa!) sekä matkaopasta.
Muuttomatkalla luulin tietäväni edes vähän siitä, mikä perillä odottaisi, sillä olin käynyt jo helmikuussa ensimmäistä kertaa paikanpäällä, asunnonhakureissulla (Jyri oli käynyt täällä aiemminkin). Ennen ensimmäistä reissua olin yrittänyt löytää ja lukea mahdollisimman paljon tietoa Campinasista. Etsin tietoa lähinnä englanniksi, sillä portugalin opintomme olivat alkaneet 12..2. – viikkoa ennen Brasilian-matkaa.
10 kuukautta on melko lyhyt aika täysin uudessa ympäristössä, uudessa kulttuurissa. Mutta oppimista tapahtuu, pikkuhiljaa ja koko ajan. Lähes huomaamatta.
perjantai 31. maaliskuuta 2017
keskiviikko 29. maaliskuuta 2017
Mielenosoitukset jatkuvat
Mielenosoitukset maan hallintoa vastaan tuntuivat jo hetkeksi laantuneen loppuvuonna, mutta nyt ne taas jatkuvat. Myös Campinasissa on tänä vuonnakin ollut erilaisia ja erikokoisia mielenilmauksia. Yleensä ne järjestetään Centrossa, joitain kilometrejä meiltä.
Uutisten mukaan tieto mielenosoituksista leviää somessa, mutta viime viikolla asuintalomme luona kadulla oltiin jakamassa ihan perinteisiä flaijereita sunnuntain mielenosoituksesta. Mielenosoitus-mainoksessa kerrottiin mm. syy (Lava Jato -korruptiotutkinta) sekä aika ja paikka (su 26.3. klo 10, Largo do Rosário).
Ajelimme sunnuntain hieman ennen klo 10.30 melko läheltä mielenosoituspaikkaa matkalla kaupunginorkesterin konserttiin. Missään ei näkynyt väkimassoja, eikä mielenosoitukseen matkalla olevia, Brasilian lipun väreihin pukeutuneita tai lippua kantavia ihmisiä.
Paikallisuutisista luin konsertin jälkeen, että mielenosoitus oli alkanut yli tunnin ilmoitettua myöhemmin (paikalliseen tapaan alkamisajankohta ei koskaan ole kovin tarkka). Mielenosoitus oli kestänyt hieman alle tunnin ja sujunut rauhallisesti. Paikalla oli ollut sekä järjestäjien että järjestystä valvoneiden arvioiden mukaan noin 5 000 osallistujaa.
Uutisten mukaan tieto mielenosoituksista leviää somessa, mutta viime viikolla asuintalomme luona kadulla oltiin jakamassa ihan perinteisiä flaijereita sunnuntain mielenosoituksesta. Mielenosoitus-mainoksessa kerrottiin mm. syy (Lava Jato -korruptiotutkinta) sekä aika ja paikka (su 26.3. klo 10, Largo do Rosário).
Ajelimme sunnuntain hieman ennen klo 10.30 melko läheltä mielenosoituspaikkaa matkalla kaupunginorkesterin konserttiin. Missään ei näkynyt väkimassoja, eikä mielenosoitukseen matkalla olevia, Brasilian lipun väreihin pukeutuneita tai lippua kantavia ihmisiä.
Paikallisuutisista luin konsertin jälkeen, että mielenosoitus oli alkanut yli tunnin ilmoitettua myöhemmin (paikalliseen tapaan alkamisajankohta ei koskaan ole kovin tarkka). Mielenosoitus oli kestänyt hieman alle tunnin ja sujunut rauhallisesti. Paikalla oli ollut sekä järjestäjien että järjestystä valvoneiden arvioiden mukaan noin 5 000 osallistujaa.
maanantai 27. maaliskuuta 2017
Kaupunginorkesterin syyskausi alkanut
Olimme eilen Campinasin kaupunginorkesterin (virallisesti Orquestra Sinfônica de Campinas) konsertissa. Konsertteja on keskimäärin kahden viikon välein maaliskuusta joulukuulle, pääsääntöisesti lauantaisin klo 20.00 ja sunnuntaisin klo 11.00. Sunnuntaiaamun konsertissa esitetään siis täsmälleen sama ohjelmisto samalla kokoonpanolla ja solisteilla kuin lauantai-iltana.
Konserttipaikkana on yleensä kaupunginteatteri (virallisesti Teatro Municipal "José de Castro Mendes" tai lyhyemmin: Teatro Castro Mendes), jonne on kotoamme matkaa noin kolme ja puoli kilometriä. Ainakaan sunnuntaiaamuisin teatterissa ei ole minkäänlaista buffet-myyntiä. Konserttiin onkin ohjeiden mukaan sallittua tuoda mukanaan vesipullo, muiden ruokien tai juomien vieminen saliin on kielletty.
Olimme olleet kerran aiemminkin kaupunginorkesterin sunnuntaiaamun konsertissa, viime syyskuussa. Silloin olimme tulleet paikalle noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, lippukassalla ei ollut lainkaan jonoa, eikä yleisöä konserttiin tullut kovinkaan paljon. Eilenkin tulimme paikalle noin 10.30, mutta lippukassalla oli jo noin kahdenkymmenen hengen jono. Meidän peräämme kertyi jonoa koko ajan tasaisesti. Lopulta jono kiersi jo teatterin parkkiruutujen reunaa ja katua.
Ainakin osin yleisöryntäyksen syy selvisi lippukassalle päästyämme: Kaupunginorkesterin sunnuntaiaamun konsertteihin myydään kokeeksi rajatun aikaa lippuja ale-hintaan. Normaali aikuisten lippu maksaa 30 BRL, mutta kampanjan aikana vain 6 BRL (siis alle 2 euroa). Lauantai-iltojen konserteissa lippuhintoja ei ole alennettu. Eilisessä konsertissa permannolla ei käytännössä ollut tyhjiä paikkoja, parvekkeella niitä näytti olevan jonkin verran. Teatterissa on katsomopaikkoja yhteensä 760.
Lippumyynti sujui suhteellisen hitaasti, sillä paikalla oli vain yksi lipunmyyjä. Lipunosto on myös ylipäätään hidasta: Lippuluukulla pitää näyttää paperisesta katsomokartasta, minkä paikan haluaa. Sen jälkeen lipunmyyjä varmistaa vielä valinnan, vetää ruksin ko. paikan yli ja etsii lippuvihkosta valitun istuinpaikan lipun. Huolellisesti, viivotinta apuna käyttäen, lippu irrotetaan vihkosta. Jyri ennusti aivan oikein, ettei konsertti pääsisi alkamaan aikataulussa, sillä lippua jonottavia oli niin paljon vielä varttia ennen h-hetkeä. Konsertti alkoikin noin vartin myöhässä ja viimeiset kiirehtivät saliin teosesittelyjen ollessa jo meneillään.
Portugalinkielisistä teosesittelyistä en suuremmin mitään tietysti ymmärtänyt. Mielenkiintoista oli se, että kun juontaja tuli lavalle ja aloitti "Bom dia!" yleisö vastasi tervehdykseen kuuluvasti. Sama toistui, kun kapellimestari tervehti yleisöä oman välipuheenvuoronsa aluksi.
Konserttipaikkana on yleensä kaupunginteatteri (virallisesti Teatro Municipal "José de Castro Mendes" tai lyhyemmin: Teatro Castro Mendes), jonne on kotoamme matkaa noin kolme ja puoli kilometriä. Ainakaan sunnuntaiaamuisin teatterissa ei ole minkäänlaista buffet-myyntiä. Konserttiin onkin ohjeiden mukaan sallittua tuoda mukanaan vesipullo, muiden ruokien tai juomien vieminen saliin on kielletty.
Olimme olleet kerran aiemminkin kaupunginorkesterin sunnuntaiaamun konsertissa, viime syyskuussa. Silloin olimme tulleet paikalle noin puoli tuntia ennen konsertin alkua, lippukassalla ei ollut lainkaan jonoa, eikä yleisöä konserttiin tullut kovinkaan paljon. Eilenkin tulimme paikalle noin 10.30, mutta lippukassalla oli jo noin kahdenkymmenen hengen jono. Meidän peräämme kertyi jonoa koko ajan tasaisesti. Lopulta jono kiersi jo teatterin parkkiruutujen reunaa ja katua.
Ainakin osin yleisöryntäyksen syy selvisi lippukassalle päästyämme: Kaupunginorkesterin sunnuntaiaamun konsertteihin myydään kokeeksi rajatun aikaa lippuja ale-hintaan. Normaali aikuisten lippu maksaa 30 BRL, mutta kampanjan aikana vain 6 BRL (siis alle 2 euroa). Lauantai-iltojen konserteissa lippuhintoja ei ole alennettu. Eilisessä konsertissa permannolla ei käytännössä ollut tyhjiä paikkoja, parvekkeella niitä näytti olevan jonkin verran. Teatterissa on katsomopaikkoja yhteensä 760.
Lippumyynti sujui suhteellisen hitaasti, sillä paikalla oli vain yksi lipunmyyjä. Lipunosto on myös ylipäätään hidasta: Lippuluukulla pitää näyttää paperisesta katsomokartasta, minkä paikan haluaa. Sen jälkeen lipunmyyjä varmistaa vielä valinnan, vetää ruksin ko. paikan yli ja etsii lippuvihkosta valitun istuinpaikan lipun. Huolellisesti, viivotinta apuna käyttäen, lippu irrotetaan vihkosta. Jyri ennusti aivan oikein, ettei konsertti pääsisi alkamaan aikataulussa, sillä lippua jonottavia oli niin paljon vielä varttia ennen h-hetkeä. Konsertti alkoikin noin vartin myöhässä ja viimeiset kiirehtivät saliin teosesittelyjen ollessa jo meneillään.
Portugalinkielisistä teosesittelyistä en suuremmin mitään tietysti ymmärtänyt. Mielenkiintoista oli se, että kun juontaja tuli lavalle ja aloitti "Bom dia!" yleisö vastasi tervehdykseen kuuluvasti. Sama toistui, kun kapellimestari tervehti yleisöä oman välipuheenvuoronsa aluksi.
perjantai 24. maaliskuuta 2017
Lukijapalautetta ja opintoja
Sain lukijapalautetta blogini harvasta päivitystahdista. Kiitän palautteesta ja nöyränä totean palautteenantajan olevan oikeassa: blogia pitäisi kyllä päivittää useammin!
Suurin syy harvaan päivitystahtiin alkuvuonna ovat olleet opintoni. Suoritan avoimessa yliopistossa sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon erillisiä opintojaksoja. Avoimen yliopiston tarjoamat etäopinnot tulivat tutuiksi jo Glomfjordissa asuessamme ja niiden valikoima tuntuu onneksi pysyneen hyvin laajana.
Elokuusta joulukuuhun tein valtio-opin, sosiologian ja kirjoittamisen opintoja, tammikuusta toukokuulle sosiologiaa ja kirjoittamista. Havaitsin melko nopeasti, ettei kannattaisi ahnehtia kaikkia kiinnostavia opintoja samoille kuukausille. Marras-joulukuulle osuivat nimittäin yhtäaikaisesti kaikkien opintojen lopputentit tai lopputehtävät, eikä aikaa tuntunut jäävän opiskelun ohessa millekään muulle.
Joulutauon aikana päätin, että tammikuusta toukokuulle otan vähemmän opintoja avoimesta yliopistosta, mutta opiskelutarjontaan tutustuessani kiinnostavia opintoja näytti olevan taas tarjolla melko paljon... Loppujen lopuksi kävi niin, että tammikuun puolivälistä huhtikuun ensimmäiselle viikolle tuli suma verkkokursseja ja kirjatenttejä. (Olin sentään jättänyt pois yhden suunnitelmissani alunperin olleen opintojakson!) Sumaa pahensi Suomen-reissu tammi-helmikuussa, jolloin en ehtinyt satsata normaaleja tuntimääriä opintoihini.
Eräs syy opintojen kahmimiseen on se, ettei ole mitään takeita, tuleeko jokin yksittäin opintojakso uudestaan avoimen yliopiston tarjontaan lähiaikoina. Toinen syy on haluni osallistua mielummin verkkokursseille kuin suorittaa opintojaksot yksinäisinä kirjatentteinä tai esseetehtävinä.
Verkkokursseilla pääsee keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa tai osallistumaan täältä matkan päästä jopa live-luennoille. Verkkokursseilla on usemmiten myös se hyvä puoli, että kaikki (tai lähes kaikki) kurssin opiskelumateriaali tarjotaan verkkoympäristössä. Opiskelukirjojen saaminen Brasiliaan tuntuu haastavalta, varsinkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Olenkin joutunut kyselemään hyvissä ajoin ennen opintojaksojen alkamista tarvittavasta kirjallisuudesta, jos mahdolliset kirjahankinnat pitää ajoittaa Suomen reissuihin. Kirjastoja en täällä pysty hyödyntämään ja postinkulku Suomesta tänne kestää kokemusteni mukaan 1-5 viikkoa.
Huhtikuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin minulla on jäljellä alkuvuoden opinnoista ainoastaan vain yksi opintojakso. Tarkoitukseni on lähiajat panostaa enemmän portugalin opintoihini ja vähentää muita opintoja. Avoimen yliopiston lähikuukausien tarjonta näyttää kuitenkin taas melkoisen mielenkiintoiselta...
Suurin syy harvaan päivitystahtiin alkuvuonna ovat olleet opintoni. Suoritan avoimessa yliopistossa sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon erillisiä opintojaksoja. Avoimen yliopiston tarjoamat etäopinnot tulivat tutuiksi jo Glomfjordissa asuessamme ja niiden valikoima tuntuu onneksi pysyneen hyvin laajana.
Elokuusta joulukuuhun tein valtio-opin, sosiologian ja kirjoittamisen opintoja, tammikuusta toukokuulle sosiologiaa ja kirjoittamista. Havaitsin melko nopeasti, ettei kannattaisi ahnehtia kaikkia kiinnostavia opintoja samoille kuukausille. Marras-joulukuulle osuivat nimittäin yhtäaikaisesti kaikkien opintojen lopputentit tai lopputehtävät, eikä aikaa tuntunut jäävän opiskelun ohessa millekään muulle.
Joulutauon aikana päätin, että tammikuusta toukokuulle otan vähemmän opintoja avoimesta yliopistosta, mutta opiskelutarjontaan tutustuessani kiinnostavia opintoja näytti olevan taas tarjolla melko paljon... Loppujen lopuksi kävi niin, että tammikuun puolivälistä huhtikuun ensimmäiselle viikolle tuli suma verkkokursseja ja kirjatenttejä. (Olin sentään jättänyt pois yhden suunnitelmissani alunperin olleen opintojakson!) Sumaa pahensi Suomen-reissu tammi-helmikuussa, jolloin en ehtinyt satsata normaaleja tuntimääriä opintoihini.
Eräs syy opintojen kahmimiseen on se, ettei ole mitään takeita, tuleeko jokin yksittäin opintojakso uudestaan avoimen yliopiston tarjontaan lähiaikoina. Toinen syy on haluni osallistua mielummin verkkokursseille kuin suorittaa opintojaksot yksinäisinä kirjatentteinä tai esseetehtävinä.
Verkkokursseilla pääsee keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa tai osallistumaan täältä matkan päästä jopa live-luennoille. Verkkokursseilla on usemmiten myös se hyvä puoli, että kaikki (tai lähes kaikki) kurssin opiskelumateriaali tarjotaan verkkoympäristössä. Opiskelukirjojen saaminen Brasiliaan tuntuu haastavalta, varsinkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Olenkin joutunut kyselemään hyvissä ajoin ennen opintojaksojen alkamista tarvittavasta kirjallisuudesta, jos mahdolliset kirjahankinnat pitää ajoittaa Suomen reissuihin. Kirjastoja en täällä pysty hyödyntämään ja postinkulku Suomesta tänne kestää kokemusteni mukaan 1-5 viikkoa.
Huhtikuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin minulla on jäljellä alkuvuoden opinnoista ainoastaan vain yksi opintojakso. Tarkoitukseni on lähiajat panostaa enemmän portugalin opintoihini ja vähentää muita opintoja. Avoimen yliopiston lähikuukausien tarjonta näyttää kuitenkin taas melkoisen mielenkiintoiselta...
tiistai 7. maaliskuuta 2017
Karnevaalin jälkeen
Tauko blogissa venähti alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi, sillä tarkoitukseni oli ollut pitää taukoa vain Suomen-reissun ajan tammi-helmikuussa. Brasiliaan palattuani odottivat kuitenkin opintorästit - Suomessa en ehtinyt tehdä opintojeni eteen yhtään mitään. (Tai mitään: yhden kirjan sentään hankin siellä.)
Suomen-reissu kaikkineen oli mahtava, oli hienoa nähdä kavereita ja tankata kulttuurielämyksiä itselleen varastoon. Sää olisi voinut tietysti olla vähemmän kylmä ja päivät vähemmän harmaita, jos jostain pitää valittaa.
***
Brasiliassa vietettiin helmikuun lopulla karnevaaleja. Karnevaalit alkoivat näkyä esimerkiksi televisiossa hyvissä ajoin: monissa eri tv-ohjelmissa annettiin ohjeita pukujen ompelemiseen ja mitä lähemmäksi karnevaali tuli, sitä nopeammin valmistuvia asuja esiteltiin.
Karnevaali ajoittui viikon 8 loppuun ja viikon 9 alkuun, mutta ennakkoa ja vauhtia juhlintaan alettiin ottaa jo edellisenä viikonloppuna ja juhlinta jatkui vielä nyt viime sunnuntainakin, ainakin São Paulossa sekä tietysti Riossa.
Campinasissa karnevaalikulkueita oli muutamana päivänä, ja ne keskittyivät muualle kuin meidän kaupunginosaamme. Täälläkin oli sentään yksi kulkue karnevaalia edeltäneenä viikonloppuna ja yksi varsinaisena karnenvaaliajankohtana. Campinasissa säät eivät mitenkään suosineet karnevaalijuhlintaa, juuri siihen ajankohtaan osuivat todella runsaat sateet.
Karnevaalien aikaan hyvin monilla oli vapaata töistä 2-3 päivää (27.2.-1.3.). Pitkä vapaa näkyi tavallista tyhjempinä katuina ja karnevaaliaika vähän erikoisempina asuina asiakkailla esimerkiksi ruokakaupassa. Ostoskeskukset, ravintolat ja supermarketit olivat kuitenkin käytännössä auki lähes normaaliin tapaan.
Parhaiten karnevaaleja pääsi seuraamaan televisiosta, jossa hyvin monella kanavalla näytettiin vain ja ainoastaan kulkueita ja juhlintaa Riosta (ja meidän ainakin meidän alueella paikalliskanavat myös São Paulosta). Kulkueet olivat huikean hienoja, vaikka portugalin opettajani mukaan television välityksellä niistä saakin vain kalpean aavistuksen.
Tänä vuonna emme päässeet varsinaiseen karnevaalihumuun mukaan paikallisten tavoin, mutta ehkä jo ensi vuonna sitten lähdetään São Pauloon juhlatunnelmaa ihmettelemään.
Suomen-reissu kaikkineen oli mahtava, oli hienoa nähdä kavereita ja tankata kulttuurielämyksiä itselleen varastoon. Sää olisi voinut tietysti olla vähemmän kylmä ja päivät vähemmän harmaita, jos jostain pitää valittaa.
***
Brasiliassa vietettiin helmikuun lopulla karnevaaleja. Karnevaalit alkoivat näkyä esimerkiksi televisiossa hyvissä ajoin: monissa eri tv-ohjelmissa annettiin ohjeita pukujen ompelemiseen ja mitä lähemmäksi karnevaali tuli, sitä nopeammin valmistuvia asuja esiteltiin.
Karnevaali ajoittui viikon 8 loppuun ja viikon 9 alkuun, mutta ennakkoa ja vauhtia juhlintaan alettiin ottaa jo edellisenä viikonloppuna ja juhlinta jatkui vielä nyt viime sunnuntainakin, ainakin São Paulossa sekä tietysti Riossa.
Campinasissa karnevaalikulkueita oli muutamana päivänä, ja ne keskittyivät muualle kuin meidän kaupunginosaamme. Täälläkin oli sentään yksi kulkue karnevaalia edeltäneenä viikonloppuna ja yksi varsinaisena karnenvaaliajankohtana. Campinasissa säät eivät mitenkään suosineet karnevaalijuhlintaa, juuri siihen ajankohtaan osuivat todella runsaat sateet.
Karnevaalien aikaan hyvin monilla oli vapaata töistä 2-3 päivää (27.2.-1.3.). Pitkä vapaa näkyi tavallista tyhjempinä katuina ja karnevaaliaika vähän erikoisempina asuina asiakkailla esimerkiksi ruokakaupassa. Ostoskeskukset, ravintolat ja supermarketit olivat kuitenkin käytännössä auki lähes normaaliin tapaan.
Parhaiten karnevaaleja pääsi seuraamaan televisiosta, jossa hyvin monella kanavalla näytettiin vain ja ainoastaan kulkueita ja juhlintaa Riosta (ja meidän ainakin meidän alueella paikalliskanavat myös São Paulosta). Kulkueet olivat huikean hienoja, vaikka portugalin opettajani mukaan television välityksellä niistä saakin vain kalpean aavistuksen.
Tänä vuonna emme päässeet varsinaiseen karnevaalihumuun mukaan paikallisten tavoin, mutta ehkä jo ensi vuonna sitten lähdetään São Pauloon juhlatunnelmaa ihmettelemään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)