Kielikurssimme tehtävämonisteissa tuli vastaan lause, joka opettajan hämmästykseksi nauratti meitä: Eu não tenho visto Gustavo, ultimamente, por isso estou preocupada (En ole nähnyt Gustavoa viime aikoina ja olen sen vuoksi huolestunut.)
Melkein vuosi sitten kerroin, miten edellistä asukasta, Gustavoa, kyseltiin puhelimessa. Kyselyt tuntuivat laantuvan ensimmäisten asuinviikkojemme aikana ja oletimmekin, että Gustavo oli äkkilähdöstään (pyykit olivat jääneet pesukoneeseen!) huolimatta ehtinyt ilmoittaa kavereilleen uudet yhteystietonsa.
Oletimme väärin.
Gustavoa kysellään edelleen puhelimessa. Puheluja ei kuitenkaan tule tasaisesti, esimerkiksi viikottain. Eniten puheluja tulee aina poissaolojemme jälkeen. Palattuamme tänne Gustavoa kysellään tiheimmillään jopa useita kertoja päivässä muutaman päivän tai korkeintaan parin viikon ajan. Sen jälkeen puhelut loppuvat taas kokonaan.
Aluksi vastailimme Gustavo-kyselyihin englanniksi, ja vieras kieli tuntuikin hyydyttävän ainakin osan soittajista. Kun aloimme vastata kyselyihin portugaliksi, kyselijät muuttuivat sinnikkäämmiksi ja syntyi aivan uusi ilmiö: Soittaja kysyy Gustavoa ja jompikumpi meistä kertoo, ettei Gustavo asu enää täällä. Soittaja saattaa toistaa kysymyksensä kuin varmistaakseen, mutta sitten puhelu päättyy. Puhelin soi taas samantien. Puhujan äänestä päätellen pääsemme heti uudestaan keskustelemaan äskeisen soittajan kanssa. Pahimmillaan tällaista puhelinrumbaa on kestänyt 3-5 peräkkäistä puhelua.
Olemme taas alkaneet vastailla englanniksi Gustavoa kyseleville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti