Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Lähikirkko

Lähimpänä meitä sijaitseva kirkko on katolinen (ei liene yllättävää!) Igreja Nossa Senhora das Dores. Wikipedia-artikkelista löytyy tietoa nimen taustasta myös suomeksi.

Kirkon ovet näyttävät olevan auki aina. Tai ainakin joka kerta kirkon ohittaessani olen nähnyt kokonaan avatut ovet tai ovista on ollut menossa sisään tai tulossa ulos väkeä. Kirkon ohittaessani tulee myös joka kerta hakematta mieleen viimevuotinen tunnelmallinen joulukonsertti.

Häitä ja hautajaisia voidaan mitä ilmeisimmin järjestää kirkossa viikonpäivästä ja lähestulkoon kellonajasta riippumatta. Yhtä hyvin voidaan valita aikainen aamu tai myöhäinen ilta. Esimerkiksi viime lauantaina iltaseitsemän kieppeillä näimme kirkkoon menossa olevan hääseurueen, eikä tällainen tilanne osunut kohdalle edes ensimmäistä kertaa.

Kirkon vieressä on sähköinen ilmoitustaulu, joka mainostaa tulevia tapahtumia messusta myyjäisiin. Myös seurakunnan radio-ohjelmaa mainostetaan. Lisäksi taululla pyörii paikallisten vaatekauppojen ja erilaisia kosmeettisia tai kauneuskirurgiaan liittyviä toimenpiteitä tekevien yritysten mainoksia. Mainoksia ehtii katsella liikennevalojen vaihtumista odotellessa ja niistä muodostuu melko erikoinen yhdistelmä.

Liikuntaa ja sokeria

1) Kuntoiluinnostus.  Paikalliset ovat innostuneita kuntoilusta. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla katsomalla puistojen ilmaiskäytössä olevien kuntoilulaitteiden suosiota, lähistöllämme olevaan urheiluklubiin arkisinkin jatkuvana virtana kulkevia asiakkaita (+ klubi otti taannoin uuden lisäparkkipaikan käyttöön!) sekä taloyhtiömme kuntohuoneen käyttöastetta iltaisin - puhumattakaan hölkkääjistä lähikaduillamme erityisesti viikonloppuisin.

2) Hidas kävely. Ihmiset kävelevät hitaasti ostoskeskuksen käytävillä, kaupoissa, kadulla. Maleksinta ei rajoitu ikään tai sukupuoleen. Kaikki kävelevät hitaasti. Paitsi me. Hitaasta kävelytahdista erottuva saa joko osakseen hämmästyneen portugalinkielisen huudahduksen – tai aiheuttaa pahimmillaan pienen säpsähdyksen ohitettavassa.

3) Sokeri ja makeutus. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut tästä, mutta tapa ei lakkaa hämmentämästä: Kaikkeen pitää lisätä sokeria. Ihaniin tuorepuristettuihin hedelmämehuihin, tuoreista hedelmistä tehtyihin hedelmäsalaatteihin, kahviin… Erityisen paljon sokeria pitää lisätä drinkkeihin kuten caipirinhaan. Jos ei huomaa sanoa tilauksen yhteydessä haluavansa sokeria vain vähän, saattaa saada drinkin, jossa kirjaimellisesti sokeri narskuu hampaissa.

Lihaa ja papuja (tai riisiä)

Hyvin voimakkaasti yleistäen voi sanoa, että brasilialaiset syövät usein lihaa ja lihan lisukkeina riisiä ja papuja. Tämän yleistyksen kuulimme jo ennen lähtöämme Suomesta brasilialaiselta kielenopettajaltamme ja samaa yleistystä ovat hokeneet kielenopettajamme myös täällä.

Yleistykseen on helppo uskoa: tavallisissa supermarketeissa (kahdessa lähikaupassamme) on Suomen vastaaviin ruokakauppoihin verrattuna valtavat papu- ja riisivalikoimat. Lisäksi riisiä myydään isoissa useiden kilojen säkeissä. Kauppahallista monenlaisia papuja voi ostaa myös irtomyynnistä. Riisiä ja papuja on myös aina buffet-pöytien valikoimissa eri muodoissa, eri tavoin valmistettuina.

Lihaa myydään supermarketeissa valmistiskissä (voi olla myös kertaalleen pakastettua ja liikkeessä sulatettua ja pakattua) sekä tuoretiskissä, jossa voi suomalaisten lihatiskien tavoin ostaa haluamaansa lihaa haluamansa määrän. Kolmas vaihtoehto ovat erityiset lihakaupat, joita on Campinasissakin melko monta. Meidän suosimamme lihakauppa myy lihan lisäksi kalaa ja äyriäisiä, viiniä, mausteita, juomia sekä erilaisia lisukkeita. Terminä lihakauppa kuulostaa yksipuoleiselta, kun käytännössä valikoimasta voi siis muodostaa kokonaisia aterioita.

Kolme erikoista asiaa (lisää)

1. Asuintalossamme on 15 kerrosta ja kolmisenkymmentä asuntoa. Brasilialaiset ovat innokkaita grillaajia ja esimerkiksi kaikissa talomme asunnoissa on parvekkeilla hiiligrilli. Olemme ainoat asukkaat, jotka ovat käyttäneet omaa grilliään viimeisen vuoden ja neljän kuukauden aikana. Mahdollisesti olemme ainoat asukkaat, jotka koskaan ovat grillanneet tässä talossa.

2. Ravintoloiden uuden vuoden aaton juhlia on alettu jo mainostaa. Liput kehotetaan ostamaan ajoissa eli nyt.

3. Moottoritiellä on tietulleja, esimerkiksi Campinasin ja São Paulon välillä. Tietullimaksujen kuiteissa on taustapuolella ilmoituksia kadonneista ihmisistä, enimmäkseen lapsista. Ilmoituksissa on kadonneen nimi, kuva, ikä katoamishetkellä, tieto katoamisajankohdasta (joskus vain vuoden tarkkuudella) ja kotipaikasta. Jos katoamisesta on pidempi aika, kadonneen kuva on vanhennettu vastaamaan suunnilleen tämänhetkistä ikää.

Elämää ostareilla

Campinasissa on useampi ostoskeskus, suurimmat niistä ovat Iguatemi ja Dom Pedro. Ostoskeskukset ovat tietysti samantyyppisiä eri puolilla maailmaa, niiden keskeinen idea sisältyy jo termiin itseensä.

Campinasissa (sekä lyhyiden Sao Paulo - ja Port Alegre -kokemusten pohjalta) vaikuttaa siltä, että ostoskeskus on paikka, johon etenkin viikonloppuna tullaan viettämään pitkiä aikoja; kokonaisia päiviä. Ostoskeskukset ovat avoinna lähes joka päivä, ympäri vuoden (joulunpyhät eivät olleet poikkeus).

Ostosten ohessa voi käydä syömässä; ravintoloita ja kahviloita on paljon. Tarjontaa pääsee helposti vertailemaan ravintolakerrosta kiertämällä, kansainväliset ravintolaketjut ja brasilialaiset yrittäjät ovat vieri vieressä. Myös ravintoloiden asiakaspaikat muodostavat ison yhtenäisen alueen ilman erottavia väliseiniä tms.

Ruokailun ja ostosten lisäksi ostoskeskukset tarjoavat kulttuuria: elokuvien lisäksi mm. teatteriesityksiä ja konsertteja sekä monenlaisia ilmaistapahtumia. Esimerkiksi parisen viikkoa sitten klassisen musiikin ilmaiskonsertti veti ostoskeskuksen niin täyteen, että osa yleisöstä seurasi tapahtumia parkkipaikalla isoilta valkokankailta.

Ostoskeskuksissa näkyy sama kehitys kuin Campinasissa muuallakin: tiloja laajennetaan, kauppoja suljetaan, uusia avataan. Kun kävimme tauon jälkeen viimeksi Iguatemissa, se tuntui muuttuneen jo yhden kuukauden aikana hyvin paljon.

Lauantailounaalla

Olemme lähes koko täällä asumisen ajan pitäneet tapana käydä perjantai-iltaisin syömässä jossain lähiravintolassa. Lauantaisin ja sunnuntaisin olemme satsanneet ruuanlaittoon kotona. Ravintolalounailla olemme käyneet hyvin, hyvin harvoin viikonloppuisin.

Valtaosa kotimme lähellä olevista ravintoloista on avoinna lounasaikaan arkisin, osa myös viikonloppuisin. Monessa lähiravintolassa on lounaalla päivittäin vaihtuva lista arkisin. Lounashintaan sisältyy alkuruoka (esimerkiksi salaatti/keitto), pääruoka (liha/kasvis; risotto/pasta) ja jälkiruoka (hedelmäsalaatti/leivonnainen). Eräissä ravintoloissa lounaslistalla on itse asiassa kiinnostavampia vaihtoehtoja kuin illallisella! Joissain ravintoloissa on lounasaikaan tarjolla vain buffet tai illallislista supistettuna.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä lauantailounaalla syömään feijoadaa, jota on tarjolla lounaalla yleensä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jotkut ravintolat pitävät tätä brasilialaista ruokalajia listoillaan syksyisin ja talvisin, toiset ympäri vuoden. Tiesimme muutaman sadan metrin päässä kodistamme olevan ravintolan, jossa feijoadaa olisi mahdollista vielä näin keväälläkin saada. Ravintola on käytännössä valtava terassi, seinät ovat auki joka suuntaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, täällä on ollut hyvin lämmin ja kuiva lopputalvi/alkukevät. Tälle viikolle sääennusteessa oli merkattuna joka päivälle sadetta, mutta ennuste toteutui vasta perjantaina ja lauantaina. Perjantai-iltana ukkonen toi tullessaan hurjan sateen ja sai lähikadut nopeasti –onneksi vain hetkellisesti – tulvimaan. Lauantaina jatkui epävakainen ja viileä sää (alle +20!) ja juuri, kun lähdimme kotoa valitsemaamme lounasravintolaan, alkoi sataa. Ajatus ruokailusta terassilla viileänkosteassa säässä ei suoraan sanoen ollut kovin houkuttava.  

Päädyimme meitä lähinnä sijaitsevaan italialaisravintolaan lounaalle. Ravintola aloitti viikonloppulounaat vasta muutama kuukausi sitten, mutta ne ovat ilmeisen suosittuja. Eilen lounasajan loppupuolellakin asiakkaita tuli tasaisena virtana; pöydät ehtivät olla tyhjinä vain siivoamisen ajan. Arkisin tämän ravintolan lounaslista tarjoaa iltaa kiinnostavampia vaihtoehtoja, viikonloppuisin lounaalla olikin sama lista kuin iltaisin! Ruoka oli kuitenkin onneksi yhtä laadukasta kuin ennenkin.

Odottelemme ilmojen pysyvämpää lämpenemistä ja kaunista lauantaipäivää ennen kuin yritämme seuraavan kerran käydä syömässä feijoadaa. (Tänään sunnuntaina on tietystikin hieno, aurinkoinen sää ja lämpötila +24, päivän ylimmäksi luvassa +27. Kävin äsken uimassa taloyhtiön ulkoaltaassa. Porttivahdin oli vaikea uskoa, että joku haluaisi uida näin kylmällä…)