Ruokaohjelmien seuraamista

Eilisessä kirjoituksessa totesin, että brasilialaisia ohjelmia on televisiosta tullut katseltua erittäin vähän. Uutisten ja urheilun lisäksi on pari täkäläistä ohjelmaa, joita olemme lähes säännöllisesti seuranneet: MasterChef Brasil sekä Pesadelo na Cozinha. Kummatkin ovat Brasiliaan tuotuja ohjelmaformaatteja: Ensinmainittu on tietysti MasterChef-kisa ja jälkimmäinen puolestaan alun perin nimellä Ramsay's Kitchen Nightmares Britanniassa tehty tosi-tv -sarja, jossa fiksataan syystä tai toisesta surkeaan jamaan joutuneita ravintoloita.

Näitä brasialaisversioita yhdistää ranskalainen Érick Jacquin, joka on MasterChef-tuomari ja juontaa Pesadelo na Cozinha -ohjelmaa. Jacquin puhuu portugalia, mutta hänen puheensa tekstitetään kummassakin ohjelmassa – ja se on nimenomaan syy sille, miksi näitä ohjelmia seuraamme. Toki niistä oppii myös ruoka-aineiden nimiä, kun kuuntelee tarkkaavaisesti kilpailijoiden puheita. Tekstitys kuitenkin helpottaa seuraamista huomattavasti.

Pesadelo na Cozinha (”Painajainen keittiössä”) on melko uskomatonta seurattavaa. On vaikea käsittää, miten ohjelmaan valikoituneet ravintolat ovat voineet pysyä hetkeäkään pystyssä, kun työntekijöillä on hällä-väliä -asenne, asiakkaita aliarvioidaan, kokit ovat osaamattomia ja keittiössä saattaa juoksennella torakoita. Ohjelma on tietysti käsikirjoitettu ja rakennettu tosi-tv:n perussääntöjen mukaan: jokaisessa jaksossa alun kauheudesta päästään aina onnelliseen loppuun, jossa ulkoisestikin uudistetussa ravintolassa on yhtä lailla tyytyväisiä työntekijöitä ja asiakkaita. Myös ihmistyypit ovat yleensä samankaltaisia: innokas, mutta organisointiin kykenemätön omistaja/innoton omistaja, jonka on pakko pitää ravintolaa; vastahankaiset työntekijät/innostuneet työntekijät, jotka valmiita tekemään mitä tahansa työpaikkansa vuoksi sekä osaamaton kokki/osaava mutta työtahdin vuoksi uupunut kokki. (Olisi mielenkiintoista nähdä jokin seurantaohjelma, jossa näihin uudistettuihin ravintoloihin palattaisiin vaikka vuoden kuluttua: miltä meininki näyttää?)

MasterChef eteni tällä viikolla finaaliin, jossa kilpailivat 28-vuotias Michele Crispim ja 30-vuotias Deborah Werneck. Voiton vei Michele Crispim.

Uutinen MasterChef Brasil -finaalista

Finalistien esittelyt

Michele Crispim 

Deborah Werneck 

Dubattuja ohjelmia ja pikauusintoja

Meillä näkyy iso määrä niin brasilialaisia kuin kansainvälisiäkin tv-kanavia; tarjolla on tietysti uutisia, leffoja ja tv-sarjoja. Osa kanavista esittää vain tietynlaista ohjelmasisältöä (uskonto- ja hartausohjelmat, kulttuuri, urheilu, kalastus, historia, luonto jne.) Kohderyhmien mukaan jaoteltuna tarjolla on mm. lapsille ja nuorille suunnattuja omia kanavia sekä monia eri tyylien musiikkikanavia. Myös ostoskanavia on useita.

Brasilialaisia elokuvia ja tv-sarjoja on tullut katseltua erittäin vähän. Pääsyy on se, ettei niihin ole mahdollista saada tekstitystä. Niinpä en seuraa esimerkiksi yhtään novelaa, joita esitetään eri vuorokaudenaikoihin. Osaan kuitenkin nimien perusteella päätellä, että noveloiden aihepiirit ammentavat mm. historiasta ja uskonnosta. Lisäksi osa noveloista on suunnattu erityisesti nuorille.

Täällä on televisiossa pitkälti samoja ohjelmia tai ainakin ohjelmatyyppejä kuin Suomessakin. Tarjolla on mm. monia tosi-tv -ohjelmia niin yhdysvaltalaisina kuin myös eteläamerikkalaisina versioina. Tv-sarjoista esimerkiksi Sinkkuelämää, Rillit huurussa, Miehenpuolikkaat, House, 30 Rock, Frendit ja South Park pyörähtävät käyntiin aina alusta uudestaan, kun kaikki olemassa olevat jaksot on esitetty. 

Tv-sarjoja esitetään erilaisella tahdilla: jakso/viikko tai useita jaksoja/päivä. Viikonloppuisin tulee sarjamaratoneja, joissa esitetään esimerkiksi yhden sarjan kokonaisen tuotantokauden kaikki jaksot peräperää. Uusintoja ja pikauusintoja tulee paljon, mm. tv-sarjoista saatetaan esittää esimerkiksi aamupäivällä 1-2 jaksoa ja jaksot uusitaan myöhemmin saman vuorokauden aikana, joskus jopa useampaan kertaan.

Yleensä etenkin englanninkielisiin ohjelmiin on kaukosäätimestä valittavissa tekstitys tai dubbaus. Yleensä viittaa siihen, että tuoreeltaan esitetyissä ohjelmissa on usein vaihtoehtona ensimmäisellä esityskerralla pelkkä dubbaus ja päivien tai viikkojen kuluttua uusintakierroksella on saatavilla myös tekstitys. Sitä, onko ohjelma dubattu vai tekstitetty, ei ainakaan meidän televisiomme sähköinen ohjelmaopas osaa kertoa etukäteistiedoissa. Niin halutessaan on kuitenkin mahdollista seurata esimerkiksi yhdysvaltalaisia tai brittiläisiä tosi-tv -ohjelmia brasilian portugaliksi dubattuina.

Turvallisuutta ja turvattomuutta

Meillä oli poikkeuksellisesti eilen portugalin tunti aamulla iltapäivän sijaan. Tunnilta palatessa havaitsimme, että taloyhtiössämme oli otettu käyttöön kahden portin systeemi. Tähän asti summeria soittaessa ovivahti on päästänyt tulijan omalle tiskilleen asti. Nyt tulija (joka ei ole talon asukas) päästetään ensin kahden portin rajaamaan tilaan, josta käsin hänen on selvitettävä porttivahdille tulonsa syy. Tällainen systeemi on ollut koko ajan käytössä lähitaloissa. Pohdimme Jyrin kanssa, että turvamääräysten kiristymiseen taloyhtiössämme olisi syynä joko muutokset yleisessä turvallisuustilanteessa tai lähialueella tehty ryöstö. Tai sekä että.

Kadulta kantautuu koko ajan vuorokauden ympäri monenlaisia ääniä asuntoomme, niihin kiinnittää huomiota yhä vähemmän ja vähemmän. Eilen iltapäivällä havahduin kuitenkin siihen, että helikopteri tuntui pörräävän jossain lähellä hyvin pitkään. Välillä helikopterin ääni heikkeni ja voimistui sitten taas uudestaan.

Paikallismediasta löytyi vastaus: noin klo 12.50 eilen tapahtui 850 metrin päässä kodistamme, vilkkaalla kadulla sijaitsevassa pankissa aseellinen ryöstö. Ryöstön yhteydessä syntyi tulitaistelu, kun sekä ryöstäjä että ryöstön kohteeksi joutuneen miehen mukana ollut kaveri (vapaalla oleva poliisi) olivat ampuneet useita laukauksia. Poliisi sai kuusi osumaa ja menetti aseensa ryöstäjille. Paikalta moottoripyörällä paenneiden ryöstäjien mukaan lähti myös 150 000 BRL (noin 40 000 euroa). Poliisin ampumisessa saamat vammat ovat "erittäin vakavia". Ryöstöä tutkivien poliisien oletuksena on, että toinen ryöstäjistä päivysti pankkiautomaattien luona ennen ryöstöä. 

Ensimmäisen kerran aseellinen väkivalta tuli näin lähelle meidän aluettamme. Toki läheisessä Centron kaupunginosassa on aseellisia ryöstöjä tuon tuosta, mutta harvoin niissäkään on tullut tällaista tulitaistelua. Avenida Norte-Sul, jossa ryöstö eilen tapahtui, on meille erittäin tuttu katu. Kuljemme sitä pitkin säännöllisesti niin autolla kuin jalkaisinkin (mm. eräs suosikkaravintolamme sijaitsee noin 300 metriä ryöstöpaikasta). Turvattomuus tuntui tulevan ensimmäisen kerran hyvin lähelle. 

Brasiliassa asumiseen liittyvissä turvaohjeissa oli lukuisia ohjeita pankkiautomaattien käytöstä: Pankkiautomaatti, josta rahaa nostaa, pitää valita huolella (ei syrjäistä, hiljaisella alueella olevaa). Rahaa ei kannata nostaa pimeän aikaan, eikä heti maahantultua lentokentän automaatista. Varoituksissa kerrottiin myös korttien kopiointilaitteista sekä ryöstäjistä, jotka päivystävät automaattien lähellä ja lähtevät seuraamaan rahannostajaa. Lisäksi ulkomaalaisten käyttämät pankkiautomaatit ovat kuulemma ryöstäjien suosiossa. Rahat neuvottiin luovuttamaan ryöstötilanteessa suosiolla.

Uutinen ryöstöstä (g1 Campinas 17.8.2017)

Uutinen ryöstön tutkinnasta (g1 Campinas 18.8.2017)

Portugalia oppimassa II

Kielikoulu, jossa käymme portugalin tunneilla, on julkaissut oman oppikirjan (Fala Brasil - Portugues para estrangeiros). Pääsimme kirjan loppuun juuri ennen viimeisintä Suomen-reissuamme. Tällä viikolla palasimme oppitunneille – ja edessä on viime viikkojen aikana täysin unohtuneen portugalin mieleenpalautus. Käytännössä siis kertaamme vuoden aikana opittua kielioppia ja sanastoa.

Opetuksessa pääpaino on yleis- ja puhekielessä, toki kirjakieliset muodotkin käydään läpi. Brasilian portugalin kuullun ymmärtäminen ja suullinen kielitaito ovat itselläni kaikista heikoimmat osa-alueet, kirjoitettua kieltä ymmärtää jo yllättävänkin hyvin. Puheen ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti nopeus ja sanojen lyhentäminen, puheen tuottamista puolestaan ääntäminen: esimerkiksi väärän tavun painottaminen voi muuttaa sanan merkitystä kokonaan. Lisäksi jokainen sana kirjoitetaan eri tavoin kuin lausutaan ja osa äänteistä on ollut meille tähänastisessa elämässä tuntemattomia.

Opinnoissa ovat vaihdelleet tuskaiset hetket (Miksi portugalissa on näin paljon epäsäännöllisiä verbejä?) ja ilahtumiset (Muistin ulkoa ter-verbin subjunktiivin futuurin taivutuksen!). Aiemmin opitun kertaamisessa tällä viikolla on kuitenkin havainnut oppineensa edes jotain. Suullisen kielitaidon kohentaminen vaatisi paljon enemmän harjoitusta kuin minulla on arjessa mahdollista saada. Jyrillä harjoitusta tulee tietysti työpaikalla koko ajan.

Kieliopinnoissa on varsinaisen kielen opettelun lisäksi ollut koko ajan sivujuonteena myös tutustuttaminen brasilialaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Niinpä kieliopin ohessa luemme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä eri aiheista kuten maan historiasta, poliittisesta nykytilanteesta, kulttuurista, juhlapäivistä, tavoista jne.

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

”Haluatteko jakaa annoksen?”

Otimme tänne muutettuamme tavaksemme käydä syömässä ravintolassa perjantai-iltaisin. Joinain perjantaina se ei ole syystä tai toisesta onnistunut, hyvin harvoin olemme käyneet illallisella ulkona keskellä viikkoa tai lauantaina.

Alkuvaiheessa – ennen kuin olimme löytäneet nykyiset suosikkiravintolamme – tuntui siltä, että ravintolassa jouduimme jättämään pääruokaa syömättä. Tämä siitä huolimatta, että oli tilannut pelkän pääruuan! Syynä ei ollut ruuan huono laatu vaan valtava annoskoko: Jyrin itselleen tilaamasta lasagne-pääruuasta olisi riittänyt tarpeeksi syötävää kolmelle. Lihan tai kalan lisukkeena saattoi pelkästään risottoa tai pastaa jo normaalikokoisen pääruuan verran. Tuhteja lisukkeita oli samassa annoksessa varmuuden vuoksi useampia, mm. riisi – peruna – sekä riisi – papu –yhdistelminä.

Eräissä ravintoloissa olimme nähneet, että kahden hengen pöytäkunta jakoi yhden pääruuan keskenään, tai että laskun yhteydessä ruokailija sai mukaansa ruuantähteet folioon pakattuna. Jossain vaiheessa hämmästelin tätä kaikkea portugalin opettajalleni. Hän puolestaan hämmästeli, ettei meiltä oltu kysytty, pakataanko loput ruuasta mukaan tai jo tilausvaiheessa tiedusteltu, haluammeko jakaa annoksen. (Totuuden nimessä täytyy mainita, että meiltä oltiin saatettu kyllä näitä asioita kysyä, mutta portugalin taitomme ei ollut riittänyt kysymyksiä ymmärtämään, eikä ravintoloissa ollut löytynyt yhtään englannintaitoista henkilöä.)

Nyttemmin olen ottanut tavakseni ennen uuden ravintolan kokeilemista käydä etsimässä ravintolan omien sivujen lisäksi mm. Instagramissa kuvia heidän ruoka-annoksistaan. Toisaalta olemme Campinasista löytäneet niin monta mainiota ruokaravintolaa, ettemme aktiivisesti koko ajan enää etsi uusia ravintolakokemuksia täällä.

VIP-elokuvasalit

Olemme käyneet muutaman kerran elokuvissa sekä täällä Campinasissa että São Paulossa. (Ensimmäisellä kerralla lipunosto tuotti hieman vaikeuksia.)

Joka kerralla olemme valineet portugaliksi tekstitetyn version dubatun sijaan elokuvista sekä VIP-elokuvasalin. VIP-sali kuulostaa huomattavasti kalliimmalta vaihtoehdolta, mutta itse asiassa lippu sinne maksaa vain 4,5 BRL (noin 1,2 euroa)  enemmän kuin tavalliseen saliin.

VIP-salissa tuolit ovat ikäänkuin leveitä nojatuoleja, joissa on melkoinen mahdollisuus erilaisiin säätöihin: leffaa voi halutessaan katsoa vaikka makuultaan! Tuolit on sijoitettu niin, että kahden tuolin välissä on aina pöytä ja pieni valopiste. Pöytätaso on liikuteltava, sen voi sijoittaa tuolin eteen.

Leffateattereissa on myynnissä tietysti tuttuja leffaherkkuja: popcornia, limsaa, makeisia jne. Sekä Campinasissa että São Paulossa elokuvateatterien tarjonta syötävien ja juotavien osalta on kuitenkin paljon laajempi. Tarjolla on pitkä menu, josta voi valita itselleen sopivat syötävät. Ruokalistaan on myös merkattu suositusviini jokaiselle ruualle. Ystävänpäivän aikaan myynnissä oli suklaisia erikoisherkkuja (ja tietysti niillekin oli valittu suositusviinit). Myös tarjoiluastiat ovat oma lukunsa, esimerkiksi viinit tarjoillaan laseista, ei muovimukeista.

Kun on valintansa tehnyt, ruuat ja juomat maksetaan kassalla, ja kassa tarkistaa leffalipusta ostajan salin ja istuinpaikan. Ne merkitään tilaukseen mukaan. Kun katsojat päästetään saliin ja mainokset alkavat pyöriä, ruoka- ja juomatilaukset tuodaan saliin. Vaikka ostaisi leffaherkuksi pelkästään popcornia, sitä ei tarvitse itse kuljettaa istuinpaikalleen.

Kortti käy

Campinasissa käy kortti maksuvälineenä ihan joka paikassa: torilla, supermarketissa, kirjakaupoissa, ravintoloissa, mehukioskeissa, parkkimittareissa jne. Useimmiten hyväksyttävä korttivalikoima on myös varsin runsas, vain erittäin harvoissa paikoissa hyväksytään ainoastaan 1-2 luottokorttia. Alkuunsa kyselimme esimerkiksi ravintoloissa korttien hyväksymisestä. Tutuiksi tulleissa lähiravintoloissa ei siihen ole enää tarvetta, uusissa paikoissa sen sijaan kysymme sitä edelleenkin.

Lähes joka kaupassa on kassan lähettyvillä isompi tai pienempi kyltti, jossa kerrotaan, ettei shekkejä enää hyväksytä maksuvälineenä. Samainen teksti löytyy yleensä myös ravintoloiden ruokalistoista tai ravintoloiden sivuilta.

Kun kirjoitin tuossa alussa, että kortti käy maksuvälineenä Campinasissa ihan joka paikassa, liioittelin hieman. Ainakin pari lähialueen ravintolaa hyväksyy maksuvälineeksi vain pelkän käteisen. Toinen em. ravintoloista on hyvin korkealla paikallisella gourmet-ravintoloiden listalla. Ravintolan valitseman maksupolitiikan vuoksi emme ole siellä käyneet. Myöskään kaupunginorkesterin konserttilippuja ei voi maksaa kuin käteisellä. Lippukioskissa olevat työntekijät eivät myöskään useimmiten peittele harmistustaan, jos heidän mielestään vaihtorahaa on vaikea antaa asiakkaalle. Korttien hyväksyminen poistaisi toki tietysti senkin harmistuksen.

Suomen viileästä kesästä Campinasin lämpimään talveen

Blogi oli tauolla muutaman viikon Suomen-reissun ajan ja otsikko kertoo reissun erään keskeisen puheenaiheen. Sääkeskusteluun liittyen on pakko kommentoida, etten ole palellut ikinä heinäkuussa Suomessa niin paljon kuin 13.7. Kirjurinluodolla Pori Jazzeilla. Olin mielestäni varustautunut ihan hyvin; luotin kerrospukeutumisen voimaan. En vain ollut ymmärtänyt ottaa mukaan pipoa ja hansikkaita! Kylmyyden kruunasi sade, joka alkoi tietysti eniten odottamani Wilcon keikan aikana.

Campinasin talvisää tuntuu oikein mainiolta: seuraaville 10 vuorokaudelle ennustetaan päivälämpötiloiksi +26...+31 astetta ja sadetta näyttäisi olevan merkittynä vain yhden päivän kohdalle. Myös yölämpötilat alkavat kohota - kevättä kohti ollaan menossa. Koska allakan mukaan on kuitenkin edelleen talvi, paikallisilla näkee neuleita, talvikenkiä ja hameen kanssa paksut sukkahousut tai leggingsit.

Campinasista lähdettäessä sain portugalin opettajaltani mukaan nipun kielioppitehtäviä sekä kirjoitustehtävän aiheena Suomen reissu. Suomessa ollessa aikaa opiskeluun on kuitenkin aina niukalti kaiken muun aktiviteetin vuoksi. Niinpä sain tehtyä vain ajastetut väestötieteen verkkokurssin tehtävät, jotka vaadittiin opintojakson suorittamiseksi heinä-elokuussa  (ja sosiologian perusopintojen saamiseksi valmiiksi avoimessa yliopistossa).

Tänä aamuna portugalin opettajani pyysi vahvistamaan ensi viikon tunnin ajankohdan. Nyt täytyy siis alkaa urakoida rästiinjääneitä portugalin tehtäviä, jotta ne ovat valmiina ensi tiistaina. Muutaman viikon poissaolo täältä tuntuu kuitenkin pyyhkäisseen mielestäni kaiken tähän mennessä oppimani portugalin!