”Haluatteko jakaa annoksen?”

Otimme tänne muutettuamme tavaksemme käydä syömässä ravintolassa perjantai-iltaisin. Joinain perjantaina se ei ole syystä tai toisesta onnistunut, hyvin harvoin olemme käyneet illallisella ulkona keskellä viikkoa tai lauantaina.

Alkuvaiheessa – ennen kuin olimme löytäneet nykyiset suosikkiravintolamme – tuntui siltä, että ravintolassa jouduimme jättämään pääruokaa syömättä. Tämä siitä huolimatta, että oli tilannut pelkän pääruuan! Syynä ei ollut ruuan huono laatu vaan valtava annoskoko: Jyrin itselleen tilaamasta lasagne-pääruuasta olisi riittänyt tarpeeksi syötävää kolmelle. Lihan tai kalan lisukkeena saattoi pelkästään risottoa tai pastaa jo normaalikokoisen pääruuan verran. Tuhteja lisukkeita oli samassa annoksessa varmuuden vuoksi useampia, mm. riisi – peruna – sekä riisi – papu –yhdistelminä.

Eräissä ravintoloissa olimme nähneet, että kahden hengen pöytäkunta jakoi yhden pääruuan keskenään, tai että laskun yhteydessä ruokailija sai mukaansa ruuantähteet folioon pakattuna. Jossain vaiheessa hämmästelin tätä kaikkea portugalin opettajalleni. Hän puolestaan hämmästeli, ettei meiltä oltu kysytty, pakataanko loput ruuasta mukaan tai jo tilausvaiheessa tiedusteltu, haluammeko jakaa annoksen. (Totuuden nimessä täytyy mainita, että meiltä oltiin saatettu kyllä näitä asioita kysyä, mutta portugalin taitomme ei ollut riittänyt kysymyksiä ymmärtämään, eikä ravintoloissa ollut löytynyt yhtään englannintaitoista henkilöä.)

Nyttemmin olen ottanut tavakseni ennen uuden ravintolan kokeilemista käydä etsimässä ravintolan omien sivujen lisäksi mm. Instagramissa kuvia heidän ruoka-annoksistaan. Toisaalta olemme Campinasista löytäneet niin monta mainiota ruokaravintolaa, ettemme aktiivisesti koko ajan enää etsi uusia ravintolakokemuksia täällä.