Takahuoneissa puhutaan englantia

Olen kirjoittanut blogissa portugalin opinnoistamme jasuullisen kielitaidon haasteista. Suullisen kielitaidon puutteet tulevat tietysti parhaiten esiin arkielämän käytännön tilanteissa kuten esimerkiksi ostoksilla varsinkin pienissä kaupoissa tai erikoisliikkeissä.

Vielä muutama kuukausi sitten aloitimme ostoksilla keskustelun myyjän kanssa portugalinkielisten tervehdysten jälkeen automaattisesti kysymyksellä: Você fala inglês? (Puhutko englantia?). Nykyisin yritämme ensin hoitaa asiamme portugaliksi ja vasta sitten turvaudumme englantiin. Useimmiten jossain vaiheessa on pakko taas esittää tuo edellä ollut kielitaitokysymys.

Usein vastaus kysymykseen englannintaidosta on kielteinen. Esimerkiksi eräissä asuinalueemme ravintoloissa tarjoilijat eivät puhu englantia, eikä ruokalistoja ole englanniksi. Toisaalta usein paljastuu jossain vaiheessa, että itse asiassa vastapuoli osaakin englantia, mutta ei syystä tai toisesta haluaisi sitä puhua. Suosituin kuulemistamme selityksistä on se, että englannintaito niin vähäinen (joka kerta ollut kuitenkin laajempi kuin meidän portugalin osaamisemme!). Olen kyllä itsekseni epäillyt useammin kuin kerran, että vastapuoli on halunnut ensin huvittaa itseään kuuntelemalla tönkköportugaliamme ja lopulta on ollut pakotettu paljastamaan oman englannintaitonsa.

Varsinkin ensimmäisten asuinkuukausiemme aikana jouduimme tilanteisiin, joissa portugalin taitomme ei yksinkertaisesti riittänyt, ja liikkeissä tai ravintoloissa lähdettiin etsimään avuksi jotakuta englantia puhuvaa. Lähes poikkeuksetta englantia puhuva henkilö löytyi takahuoneesta.

Paikallisuutiset vai poliisi-tv tapahtumakalenterilla?

Campinasin paikallisuutiset tulevat televisiosta aamuisin ja iltaisin seitsemän kieppeillä. Aamuisin lähetys kestää 20 ja iltaisin 30 minuuttia. Uutislähetystä rytmittävät mainokset.

Uutisia katsellessa on vaikea uskoa, että kyse on asuinkaupungistamme. Iltalähetyksissä tuntuu olevan lähinnä kaksi pääkategoriaa: rikokset ja tapahtumat. Aamulähetyksessä kerrotaan lisäksi myös aina liikennetilanteesta.

Campinasin uutisissa rikoksia riittää laidasta laitaan. Ilman sen suurempaa yksityisyydensuojaa esitellään esimerkiksi turvakameroiden tallenteita tapoista, asuntomurtojen kohteita, pahoinpitelyn uhrien vammoja, poliisiautoon päätyneitä rikollisia, huijareita ja heidän uhrejaan jne. Useimmiten pyöritetään samaa kohtaa kuvanauhasta uudestaan ja uudestaan ja joskus myös hidastettuna, että kaikki katsojat varmasti ehtivät nähdä tärkeimmät/järkyttävimmät kohdat. Joissain harvoissa tapauksissa uhrit antavat haastattelut kasvot peitettyinä ja ääni muunnettuna, useimmiten eivät.

Reportterien jutut tulevat yleensä kaupunginosista, joissa en ole käynyt tai joista en ole edes kuullut, poikkeuksena naapurikaupunginosamme Centro, jossa tapahtuu melko paljon ryöstöjä ja murtoja. Vain kerran olen bongannut Cambuin uutisista – kun pankkiautomaatilla syntyi tulitaistelu.

Toinen säännöllinen kategoria uutisissa on tapahtumat. Campinasin lisäksi esitellään myös lähialueiden tulevia tapahtumia. Joskus palataan myös jo menneisiin tapahtumiin, jos kyseessä on ollut nimekäs esiintyjä tai muuten suuri yleisötapahtuma. 

Keskellä päivää tulevassa parituntisessa paikallisessa ajankohtaislähetyksessä ehditään käsitellä myös muita aiheita kuin rikoksia, tapahtumia tai liikennetilannetta. Ajankohtaisohjelma antaakin Campinasista hieman uutisia monipuolisemman kuvan.  

Rauhaton hippitori

Muutaman sadan metrin päässä kodistamme sijaitsee Feira Hippie de Campinas. Vapaasti käännettynä Feira Hippie de Campinas voisi olla Campinasin hippitori. Kyseessä on pieni puisto, jossa joka lauantai ja sunnuntai jatkuu hippien 1970-luvulla Campinasissa aloittama toritoiminta. Alun perin kyse on ollut käsityötorista, nyttemmin myynnissä on monenlaisia tavaroita ja palveluita käsitöistä käytettyihin äänilevyihin, toritaiteesta tatuointeihin. Torin ollessa auki paikalla on myös useita ravintoloiden pisteitä, joista voi ostaa snacksia, lämmintä ruokaa, jäätelöä, mehua jne.

Hippitorin laidalla sijaitsee vuonna 1976 rakennettu kulttuurikeskus (Centro de Convivência) ja siihen liittyvä amfiteatteri.  Esityksiä ei siellä juurikaan ole meidän täällä asuessamme ollut, karnevaalin aikana se oli yhden kulkueen lähtöpaikka. Hippitori on käytössä vuoden mittaan muutenkin kuin viikonloppuisin: siellä järjestettiin esimerkiksi joulumarkkinat ja yleislakkojen aikana mielenosoituskulkueiden päätepiste on ollut juuri hippitori.

Alue on hieman rähjäisen näköinen, mutta niin tärkeä nähtävyys, että meidätkin vietiin sinne heti ensimmäisellä Campinas-reissullamme. Vaatimuksia alueen kunnostamisesta on ollut paikallislehdessä säännöllisesti. Joitain kuukausia sitten uutisissa alkoivat toistua hippitorin lähialueen asukkaiden pelot: alueelle oli ruvennut päivisin kertymään väkivaltaisia räyhäjengejä, iltaisin puolestaan asunnottomia ja päihteiden väärinkäyttäjiä.

Toistuvista järjestyshäiriöistä johtuen kaupunki sulki pysyvästi alueella olevat wc:t. Tämä raivostutti lauantaisin ja sunnuntaisin paikalla olevia torikauppiaita ja ravintoloitsijoita – ja varmasti myös niiden asiakkaita. Wc-tilojen sulkeminen pahensi entisestään epäsiisteyttä ja vähensi viihtyvyyttä. Seuraavaksi alueella lisättiin arkisin vartiointia. Olen itsekin osunut kertaalleen näkemään tilanteen, jossa useiden poliisien voimin aluetta tyhjennetään keskellä päivää. Viimeisin käänne hippitori-uutisoinnissa on kauppiaiden valitus siitä, että kaupungin perimä myyntipaikkavuokra on liian korkea. Toritoiminta jatkuu kuitenkin edelleen viikonloppuisin.

Feira Hippie de Campinas (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

Centro de Convivência (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

On siis kevät

Suomessa on syyspäiväntasaus ja täällä on siis kevät alkamassa. Aika kuluu kuin huomaamatta – jo toinen kevääämme Brasiliassa.

Campinasissa oli poikkeuksellisen sateisen syksyn jälkeen vähäsateisin talvi 30 vuoteen. Uutiskuvissa on näkynyt surkeaksi kuivuneita maakaistaleita ja maastopaloista on edelleen varoiteltu ahkerasti.

Kuivan talven jälkeen täällä alkoivat keväiset lämpötilat hieman etuajassa ja valitettavasti jo muutama päivä ennen kuin palasimme Suomesta. Sääennusteiden mukaan tämänhetkiset yli 30 asteen päivälämpötilat jatkuisivat vielä ainakin ensi viikon alkuun asti. Tosin sateita ja ukkosta näyttää myös olevan tulossa.

Taloyhtiön uima-allas oli jonkin aikaa poissa käytöstä autohallin katon remontoinnin vuoksi, mutta nyt pääsee taas onneksi uimaan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin uimassa heti tänne palattuamme viime viikonloppuna. Koska silloin oli vielä virallisesti talvi, ei altaalla ollut tietystikään ketään muita. Tulevana viikonloppuna tilanne saattaa olla jo toinen.

Auringolta suojautumisesta muistutellaan täällä ympäri vuoden, kevät ja lämpötilojen kohoaminen eivät tuo siihen muutosta. Kevääntulon huomaa kuitenkin muutamasta asiasta: vaatekaupat mainostavat talvivaatteiden alennusmyyntejä, moskiittoja on taas sisätiloissa ja ympäri vuoden ennen auringonnousua pihapuissa karjuvat linnut jatkavat nyt kailotustaan koko päivän.

Hedelmiä aamiaiseksi

Blogi oli tauolla reissaamisen vuoksi. Tauko piteni muutamalla päivällä lisää, sillä olen yrittänyt Brasiliaan paluun jälkeen ottaa kiinni opintoihinkin iskenyttä reissutaukoa.

******

Olemme tottuneet täällä asuessa syömään aamiaisella tuoreita hedelmiä. Lähikaupasta ostamamme brasilialaiset appelsiinit, mangot, papaijat jne. ovat juuri oikeassa syöntikypsyydessä –  ne eivät ole joutuneet matkustamaan Campinasiin kovinkaan kaukaa. Ero suomalaiskauppojen tarjontaan on melkoinen: Nämä hedelmät eivät ole joutuneet poimituiksi raakoina, joutuneet värjöttelemään pitkää matkaa Suomeen ja yrittäneet kypsyä loppuviimeksi syöntikuntoon. (Totuuden nimessä täytyy sanoa, että täälläkin saattaa välillä olla hedelmätiskissä vähän raaempia hedelmiä, mutta pikkuhiljaa olemme oppineet tunnistamaan tuoksusta esim. kypsät mangot. Välillä lähikaupassa saa syöntikypsien hedelmien valinnassa myös – pyytämättä! – apua myyjiltä.)

Brasilialaisten hedelmien kilohinnat ovat edullisia, tuontihedelmät voivat olla hyvinkin paljon kalliimpia. Hintalappu ja alkuperämaa kannattaakin aina tarkistaa ennen valintaa. 

Tuoreiden hedelmien lisäksi lähikaupassamme on myynnissä paikanpäällä tehtyjä hedelmäsalaatteja sekä mehuja. Hedelmäsalaatit on tehty tuoreista hedelmistä, niissä ei ole mukana sokerilientä. Salaatit säilyvät vuorokauden verran syöntikelpoisina. Jos hintavertailu kiinnostaa, noin 250 gramman hedelmäsalaatti maksaa saman verran kuin kilo hedelmiä (alle 2 euroa). Hedelmäsalaateissa on esimerkiksi mangoa, mansikoita, kiiviä, erilaisia meloneja, viinirypäleitä ja ananasta.

Tänne muutettuamme suunnittelin suunnilleen ensimmäiseksi ostavani mehupuristimen. Tuoreiden hedelmien syöminen sellaisenaan ja lähikaupan tekemät mehut ovat kuitenkin osoittautuneet toimivaksi  vaihtoehdoksi. Tuorepuristetut, sokeroimattomat mehut myydään puolen litran pulloissa ja salaattien tapaan nekin kestävät säilytystä jääkaapissa vain vuorokauden ajan. Makuvaihtoehtoja on pitkälti toistakymmentä. Mukana on yhden hedelmän mehuja (mm. ananas, appelsiini, mango, mandariini, meloni, passionhedelmä), vihannesmehuja (mm. porkkana, kaali), erikoisempia makuja (maissi), sekoituksia ja yrteillä maustettuja (mm. appelsiini – porkkana sekä omat henkilökohtaiset suosikkini: ananas-minttu ja omena-ananas-inkivääri).

Salaattien ja mehujen lisäksi lähikaupassa on myynnissä toki muutenkin käsiteltyjä hedelmiä, esimerkkeinä vaikka grillaamista varten kuorittu kokonainen ananas tai valmiiksi siivutetut melonit. Jopa mansikoita myydään rasiassa puolitettuina – ja niiden vieressä on samassa tiskissä myynnissä valmiskermavaahtoa.