Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

São Paulo (tärppejä)

Suosikkipaikkani São Paulossa on ehdottomasti Parque Ibirapuera. Valtavaan puistoon mahtuu museoita, skeittiramppeja, kävelyreittejä, kuntoiluvälineitä, useita museoita jne. Puisto on kaunis vuodenajasta riippumatta, kasvillisuus on rehevää. Erityisen kaunista on silloin, kun ipê-puut kukkivat. Puun kukkaset voivat olla valkoisia, keltaisia tai pinkkejä. Ipê on Brasilian kansalliskasvi.

Suosikkitaidemuseoni (aakkosjärjestyksessä):

MAM – Museu de Arte Moderna  MAM on melko pieni museo, jossa on useita vaihtuvia näyttelyitä vuodessa. Museokaupassa on kiinnostava valikoima. MAM sijaitsee Parque Ibirapueirassa.

MASP – Museu de Arte de São Paulo  MASP on luultavasti tunnetuin São Paulon taidemuseoista. MASPin rakennus on helposti tunnistettava valtavista punaisista betonijaloistaan. MASP sijaitsee Avenida Paulistalla, joka on eräs São Paulon keskeisiä katuja. Sunnuntaisin Avenida Paulista on kävelykatuna ja useimmiten kaupungissa järjestettävät mielenosoitukset keskittyvät taidemuseon lähelle.

Museossa on vaihtuvia näyttelyitä sekä oman kokoelman koontinäyttely. Viimeksimainitussa on päädytty melko ainutlaatuiseen ratkaisuun ja  jostain syystä laitettu teostiedot teosten takapuolelle. Näyttelyssä kiertäessä onkin hyvä olla mukana kaveri, joka lukee teostietoja samalla kun itse voi katsella teosta! MASPin museokauppa on valikoimaltaan yllättävän pieni.

Pinacoteca on brasilialaisen taiteen museo. Se on São Paulon vanhin taidemuseo, aloittanut toimintansa vuonna 1905. Museossa on pitkäkestoisia vaihtuvia näyttelyitä sekä pysyväisnäyttelyjä. Pinacotecassa kuten myös MASPissa järjestetään tapahtumia, työpajoja ja opastuksia eri-ikäisille kävijöille. Museo on kooltaan yllättävän suuri, siihen tutustumiseen kannattaa varata kunnolla aikaa. Museokaupassa on hyvä valikoima museon näyttelyihin liittyviä materiaaleja sekä yleisesti Brasilian taidehistoriaan liittyvää kirjallisuutta.

Bonusvinkki:

Pincaotecan vieressä sijaitsee puisto, Parque Jardim da Luz  Puistoon on sijoitettu taideteoksia, joten se toimii paitsi mukavana viherkeitaana, myös museon jatkeena.

São Paulo

Olemme tehneet Campinasissa asuessa kolme viikonloppureissua São Pauloon. Muutamia havaintoja kaupungista:

São Paulossa korostuvat suuret erot: Ostoskeskus, jossa on käytännössä pelkästään maailmankuulujen luksusmerkkien putiikkeja. Useita Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Valtavia, korkeilla muureilla ympäröityjä yksityistaloja, joissa on omat vartijat ulkopuolella. Toisaalta paljon asunnottomia ja jo kaupunkiin tullessa tietä reunustavat favelat. Ja sitten on asioita, jotka kaupungissa hämmästyttävät ja pysäyttävät eri tavoin: kadunvarren lehtikioskissa on myynnissä laaja valikoima kirjallisuuden klassikkoja brasilian portugaliksi käännettynä (mm. Hamlet!) ja tietullikuitin takapuolella on kuvia jopa 1980- ja 1990-luvuilla kadonneista ihmisistä, joista toivotaan vielä saatavan tietoa. Pahimpia ovat ne ilmoitukset, joissa muutaman vuoden ikäisenä kadonneesta lapsesta osataan kertoa katoamisajankohta vain vuoden tarkkuudella.

São Paulo on mittasuhteiltaan jättiläismäinen. Kartalla yksinkertaiselta vaikuttava siirtymä paikasta toiseen kaupungin sisällä saattaa viedä uskomattoman paljon aikaa. Sen vuoksi ei kannata tiukkaa minuuttiohjelmaa nähtävyyksien kiertämiseen.

Tolpalta ja lennosta otetut viralliset taksit ovat osoittautuneet turvallisiksi. Kommunikaatiota helpottaa ihmeesti, kun näyttää määränpään osoitteen kännykästä tai kirjoittaa sen lapulle. Emme ole tavanneet yhtään englantia puhuvia taksikuskeja.

Liikenne on – uskomatonta kyllä – vähän vähemmän jännittävää kuin Campinasissa, sillä useimmiten autot antavat jalankulkijoille tietä. Liikennettä on kuitenkin valtavasti ja koko ajan pitää olla valppaana etenkin autojen seassa puikkelehtivien moottoripyörien osalta.

Omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan tiettyyn rajaan asti turvallisuuteensa. Pimeällä, yöaikaan, yksinään ja/tai sivukaduilla ei yleensä välttämättä kannata liikkua. São Paulo ja Campinas muistuttavat toisiaan siinä suhteessa, että aivan turvallisen ja rauhallisen oloisen alueen naapurina onkin erittäin epämääräisen oloinen alue, jolle saattaa joutua puolivahingossa, ja jossa turisti erottuu selvästi. Tämän vuoksi esimerkiksi majoitusta valittaessa kannattaa tutustua alueeseen vaikkapa eri somekanavien kuvien avulla.

Karvas futistappio

Olen aiemminkin kirjoittanut paikallisesta jalkapallosta. Lyhyt kertaus: Campinasissa on kolme jalkapallojoukkuetta, joista Ponte Preta pelaa korkeimmalla sarjatasolla (Campeonato Brasileiro Série A).

Ponte Pretan kausi on mennyt heikosti, eikä edes valmentajan vaihdos kesken kauden auttanut. Joukkue on kulkenut tappiosta tappioon ja saanut sarjassa kyseenalaista kunniaa olla joukkue, jonka pelaajilla on eniten ulosajoja. Eilen oli Ponte Pretan kohtalonmatsi: Voitolla joukkue säilyisi nykyisellä sarjatasolla, häviö merkitsisi putoamista alemmalle sarjatasolle. 

Peli alkoi kotijoukkueen kannalta hyvin: Ponte Preta johti jo 2-0 vasta 16 peliminuutin jälkeen. Vaikka Ponte Pretan pelaaja Rodrigo sai punaisen kortin 20 peliminuutin kohdalla, tauolle mentäessä kotijoukkue oli kuitenkin edelleen johdossa. Toista puoliaikaa oltiin ehditty pelata vasta reilut 10 minuuttia, kun bahialainen vastustaja Vitória iski minuutin sisään kaksi maalia. 

Vitória iski kolmannen maalin, kun toista puoliaikaa oltiin pelattu 37 minuuttia – ja sitten alkoi tapahtua. Katsomosta alkoi pyrkiä kentälle Ponte Pretan kannattajia. He kaatoivat katsomoa ja kenttää erottavan aidan ja ryntäsivät viheriölle. Kummankin joukkueen pelaajat juoksivat turvaan pukusuojiin. Koska kotijoukkueen kannattajat näyttivät juoksevan ensimmäiseksi oman joukkueensa pukusuojaan, Ponte Pretan pelaajat hakivat turvaa vastustajan pukusuojasta. Kummankin joukkueen maalivahdit olivat jääneet jostain syystä kentälle ja tilanne näytti videoiden perusteella melko uhkaavalta heidän osaltaan.

Ottelussa on aina paikalla turvamiehiä ja mellakkavarusteisia poliiseja. Melko nopeasti poliisit saivat tyhjennettyä kentän riehujista. Puolisen tuntia rähinän alkamisen jälkeen saatiin tieto, että turvallisuussyistä peliä ei jatkettaisi. Tässä vaiheessa myös stadionin ulkopuolella oli jo meneillään mellakointi, jossa mm. rikottiin rakennusten ikkunoita.

Globo Sportin raportti Ponte Pretan matsista 26.11.2017. (Uutinen portugaliksi, mukana videoita) 

Työviikon pituus ja vapaapäivät

Brasiliassa työviikon pituus on 44 tuntia. Periaatteessa lauantai on puolikas työpäivä, mutta esimerkiksi Jyrin työpaikalla tehdään viisipäiväistä viikkoa; työpäivän pituus maanantaista perjantaihin on 10 tuntia. Työpäivään sisältyy tunnin mittainen lounastauko. Pitkien työpäivien ansiosta lauantait voidaan pitää vapaina. Lisäksi arkipyhän sattuessa torstaiksi myös perjantai on Jyrin työpaikalla vapaapäivä.

Brasiliassa vapaapäivät ovat sidottuja asuinpaikkakuntaan, osavaltioon ja/tai valtioon. Valtiollisia vapaapäiviä ovat esimerkiksi Brasilian itsenäisyyspäivä ja Tasavallan päivä. Virallisia vapaapäiviä on myös karnevaalin aikaan helmikuussa. Asuinkuntaan sidottuja vapaapäiviä ovat esimerkiksi paikkakunnan suojelupyhimyksen päivä sekä kaupungin perustamispäivä. Niinpä esimerkiksi maanantaina 20.11.2017 oli vapaapäivä Campinassa vaan ei naapurikaupunki Pauliniassa, jossa Jyrin työpaikka sijaitsee. (Jyrillä oli siis ihan normaali työpäivä. Toisaalta tilanne on muutaman kerran vuodessa myös päinvastainen.)

Joulunaikaan Brasiliassa ainoastaan 25.12. on vapaa, pääsiäisenä puolestaan vain Pitkäperjantai. Suomestakin tuttuja vapaapäiviä ovat 1.1. sekä 1.5.

Porttivahdit

Asumme muurien ympäröimässä, vartioidussa kerrostalossa, jossa on ovivahti ympäri vuorokauden. (Ovivahti, porttivahti, vartija – en tiedä, mikä on suomeksi paras nimitys.) Porttivahdin työ näyttää olevan yhdistelmä huoltomiehen, talonmiehen ja vartijan tehtävää. Porttivahdit tekevät vuorotyötä. Vuoroissa ei tunnu olevan paljon vaihtelua: yksi tekee pelkkää aamuvuoroa, toinen yövuoroa, kolmas viikonloppuja, neljäs iltoja jne.

Porttivahti päästää erikseen sisälle jokaisen taloontulijan, olipa kyse asukkaasta, jonkun asukkaan vieraasta, remonttimiehistä, siivoojista tai take away -annosta kuskaavasta ruokalähetistä. Porttivahti myös ottaa vastaan talon asukkaille tulevat lähetykset. Kirjeet ja lehdet he tuovat asuntoon, paketit sekä take away -annokset pitää käydä hakemassa itse alakerrasta. Porttivahdit myös mm. kastelevat pihamaan kasvit, tekevät pieniä korjaustöitä ja ripustavat joulukoristeet paikalleen.

Porttivahdit huolehtivat lisäksi uima-altaan avaamisesta ja peittämisestä sekä kuntosalin käytön valvonnasta. Useampi taloyhtiömme porttivahdeista on pitänyt hyvin omituisena sitä, että olen halunnut mennä uimaan kylmällä ilmalla (+24...+28). Kertaalleen ovivahti kieltäytyi jopa avaamasta uima-allasta ja ehdotti kuntosalikäyntiä uinnin sijaan. Ilma ja vesi kun olivat hänen mielestään yksinkertaisesti liian kylmiä uimiseen. Muilla kerroilla olen saanut vuorossa olleen porttivahdin aina lopulta vakuutettua siitä, että kestän uimisen jopa näin vaativissa olosuhteissa.

Turvallisuuden vuoksi asukkaiden pitää ilmoittaa porttivahdeille matkoistaan ja muista poissaoloistaan. Porttivahdit osaavat tarpeen tullen olla varuillaan, jos tyhjillään olevaan asuntoon ollaan pyrkimässä jollain tekosyyllä.

Porttivahdit ovat kiinteä osa taloa, esimerkiksi joulunaikaan asukkaat ostavat heille joulukakun tai antavat jonkin muun lahjan. Myös matkoilta tullessa on tapana tuoda tuliaisia porttivahdeille. Talon asukkaat vaihtavat porttivahdin kanssa aina tervehdyksen lisäksi muutaman sanan ohikulkiessaan. Myös porttivahdit itse ovat melko innokkaita aloittamaan keskustelua. Alkuvaiheessa se oli äärimmäisen haastavaa, kun kielitaito oli olematon. Nykyisellään pysyn sentään mukana small talkissa ainakin hetken aikaa.

Tuhti lounas

Aiemmin kirjoitin siitä, miten yrityksemme päästä syömään feijoadaa epäonnistui. Nyttemmin olemme kuitenkin onnistuneet yrityksessämme syödä brasilialaista kansallisruokaa ja nimenomaan lauantailounaalla.

Feijoada voidaan tarjota siten, että kaikki ainesosat ovat yhdessä ja samassa padassa. Ravintoloissa on käsittääkseni kuitenkin yleisempää se, että jokainen tekee erillisastioissa tarjolla olevista monenlaisista lihoista ja pavuista sekä lisukkeista omanlaisensa annoksen, jota höystetään sitten mm. riisillä. 

Feijoadan liemi on mustaa ja annoksesta lautasella tulee helposti melko hurjan näköinen. Tömäkän pataruuan kaverina oli meidän testaamassamme ravintolassa kasviksia, vihanneksia ja erilaisia salaatteja.

Feijoada on tuhtia tavaraa: Pataruokalounaan jälkeen ei ollut tarvetta edes iltapalalle, illallisesta puhumattakaan.

Puheliaita naapureita

Blogissa oli taas taukoa ensin reissaamisen ja sitten ärjyn flunssan vuoksi.

*****

Hissi on osoittautunut erityisesti viimeisen viikon aikana suosituksi keskustelupaikaksi taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa. Ilmeisesti naamamme ovat tulleet pikkuhiljaa niin tutuiksi, että naapurien mielestä tervehdysten lisäksi myös small talk on paikallaan. Naamamme lisäksi meistä tiedetään jo paljon muutakin. Viime viikolla koimme hämmentävän hetken, kun muutamaa kerrosta ylempänä asuva naapurimme tiesi, missä kerroksessa me asumme. Epäilin Jyrille, että asuinkerroksemme tunnetaan taloyhtiössä ehkä ulkomaalaisten kerroksena – edelliset seinänaapurimme kun olivat Japanista. (Asia oli selvinnyt minulle, kun japanilaisrouva oli aloittanut kanssani keskustelun portugaliksi – hississä.)  

Taloyhtiössämme on jokaisen asunnon parvekkeelle tehty rakennusvaiheessa hiiligrilli. Parvekegrillin käytöstä pitää etukäteen ilmoittaa porttivahdille, joka käynnistää tuulettimen. Muutama viikko sitten porttivahti kertoi, että grillaaminen on kielletty, sillä tuuletin on rikki. Rikkinäinen tuuletin oli aiheuttanut jokaisella grillauskerralla meteliä yläkerran asuntoihin, juuri metelin ansiosta vika havaittiin. Korjausaikataulusta ei ollut tietoa – me olemme kuulemma ainoat asukkaat, jotka ylipäätään grillaavat!

Lauantaina tullessamme kaupasta Jyri kantoi hissiin ostamamme ison grillihiilisäkin. Samassa hississä matkustanut naishenkilö totesi ääneen meidän siis olevan se pariskunta, joka talossa grillaa. Hän myös halusi tietää, aiommeko taas grillata ja huomautti saman tien ilmeisen voitonriemuisena, ettei se olisi edes mahdollista rikkinäisen tuulettimen vuoksi. Meillä oli kuitenkin päivitettyä tietoa asiasta. Emme olisi edes lähteneet ostamaan grillihiiliä ja grillattavaa lauantaina, ellei porttivahti olisi kertonut, että tuuletin on nyt korjattu ja voimme taas grillata kuten ennenkin.