”Tuleeko tämä suorana lähetyksenä?”

Eilen, 6.12., oli Suomen itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli portugalin tunti klo 16-18 paikallista aikaa (20-22 Suomen aikaa). Tuntimme osui siis linnan juhlien aikaan. Jyri varmisti jo aiemmin opettajaltamme, että voisimme katsella itsenäisyyspäivän juhlintaa oppitunnilla.

Opettajamme Antonio harrastaa juoksemista ja on erittäin kiinnostunut politiikasta, jalkapallosta, musiikista ja portugalin kielestä. Etukäteen oli vaikea arvioida, millaisia kommentteja juhlinnasta häneltä irtoaisi.

Ennen kuin aloimme katsella Ylen lähetystä linnan juhlista, kerroimme Antoniolle lyhyesti, millaisesta tilaisuudesta on kyse, paljonko kutsuttuja on ja keitä juhlaan yleensä kutsutaan (mm. tieteen, kulttuurin, politiikan ja urheilun edustajia sekä presidentin vuoden aikana tapaamia tavallisia ihmisiä ja sotaveteraaneja).

Kaksituntinen oppituntimme koostuu yleensä 30-45 minuutin keskustelusta ja 30-45 minuutin kielioppiosiosta. Loppuosa käytetään tekstien (ajankohtaisia uutisia, aikakauslehtiartikkeleita jne.) lukemiseen ja kääntämiseen. Eilen kuitenkin koko kaksituntinen käytettiin keskusteluharjoitukseen, kun Jyri ja minä vuoronperään esittelimme Antoniolle kättely- tai haastatteluvuorossa olevia linnan vieraita. Aivan simultaanitulkkaukseen emme tällä kielitaitotasolla sentään (vielä) pysty. Melko rankka keskusteluharjoitus linnan juhlista kuitenkin lopulta sukeutui, kun piti esitellä portugaliksi käytännössä Suomen lähihistoria (sodat, kolme edellistä presidenttiä, eri lajien urheilumenestyksiä, liuta kulttuurihenkilöitä) sekä tämänhetkinen hallitus ja muita vaikuttajia.

Antonio yritti arvailla kunkin vieraan ammattia (ja joskus myös poliittista suuntautumista!) pelkästä ulkonäöstä ja valitusta asusta. Lisäksi hän yritti lausua ihmisten nimiä, jotka olivat hänelle vaikeita tai erittäin vaikeita. Kimi Räikkösen ja Juha Kankkusen Antonio tunnisti itse ilman apua. Kjell Westön nimi oli hänelle jäänyt mieleen jostain kirjallisuuteen liittyvästä artikkelista, vaikkei hän kirjailijaa ulkonäöltä tunnistanutkaan.

Kesken kättelykierroksen kuuntelimme Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Opettajamme tykkäsi omien sanojensa mukaan Finlandiasta kovasti – ja tunnisti sen heti, kun kuoroesitys linnassa hieman myöhemmin alkoi. Finlandian lisäksi Antonio tykästyi Sofi Oksaseen (puvun, kampauksen ja silmälasimallin (!) vuoksi) sekä Katri Helenaan (hyvä ääni ja kaunis laulaja). Dallapén nimessä oleva aksentti kiinnosti Antoniota portugalin kielen näkökulmasta.

Opettajaamme hämmästytti muutama asia erityisesti: Ensinnäkin lähes kaikki haastateltavat tuntuivat liittyvän jollain tavalla urheiluun, poikkeuksen säännöstä muodostivat vain muutamat kulttuurin edustajat. Muita hämmästyttäviä seikkoja olivat juhlien rauhallinen, sivistynyt tunnelma (vaikka paikalla oli eri poliittisia kantoja edustavia ihmisiä!) sekä osallistujien erittäin juhlava pukeutuminen.

Kaikista suurin hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, kun Antoniolle aivan alussa selvisi, että linnan juhlien kättelyä ja juhlia ylipäätään näytettiin suorana lähetyksenä (ja että juhlat lienevät Suomen katsotuin tv-lähetys koko vuonna).