Ajolupa

Monista käytännön asioista täällä on yhtä monta mielipidettä kuin puhujaa. Eräs tällainen asia on paikallinen ajolupa. Käsitykset siitä, kuinka pitkään Jyri voi ajella täällä suomalaisella ajokortilla vaihtelevat melkoisesti. Ainoa asia, mistä kaikki puhujat ovat olleet yhtä mieltä on se, ettei paikallista ajolupaa voi hakea, jollei ole saanut paikallisia henkilöpapereita.

Ajolupan hakemista varten on käytävä lääkärintarkastuksessa sekä psykologisissa testeissä. Henkilöllisyystodistuksen pitkittyneen odottelun takia Jyri joutui perumaan varatun ajan lääkärintarkastukseen. Koko prosessi siirtyi eteenpäin liki kahdella viikolla jo tässä vaiheessa. Lääkärintarkastuksen jälkeen oli varattava aika psykologisiin testeihin; se järjestyi onneksi melko nopeasti.

Nyt on jäljellä enää ajoluvan odottelu. Keskustelijasta riippuen ajoluvan tulo kestää erilaisia kuukausimääriä. Kuukaudessa kukaan ei kuitenkaan usko sen tulevan.  

Puhelinliittymän hankinta (ja kaasulasku)

Henkilökorttien saamisen jälkeen pääsin hankkimaan paikallista puhelinliittymää. Olin selvittänyt etukäteen suositellun operaattorin verkkosivuilta erilaisten liittymäpakettien eroja. Kännykän hinta määräytyy täällä sen mukaan, millaisen liittymän valitsee. Eniten kännykästä joutuu maksamaan pre paid -liittymässä. Tietyt kännykkämallit olisi puolestaan saanut ilmaiseksi suurimman määrän puheminuutteja, tekstareita ja nettisurffailua sisältävässä liittymässä.

Saamani ohjeistuksen mukaan otin mukaan operaattorin liikkeeseen kirjeen, jossa näkyy nimeni ja Brasilian osoitteeni. Varmuuden vuoksi Jyri otti mukaan nimellään tulleen kaasulaskun. Näiden lisäksi mukana olivat tietysti upouudet henkilöllisyystodistukset, passi ja poliisilaitokselta saatu yksi täällä asumiseemme liittyvä todistus.

Liikkeestä löytyi onneksi englantia suhteellisen hyvin puhuva myyjä. Aivan ensiksi, ennenkuin päästiin keskustelemaan liittymästä tai puhelinmallista, myyjä halusi nähdä brasilialaisen henkilöllisyystodistukseni sekä kirjallisen todisteen asumisestani Brasiliassa.

Ainoa tänne saamani kirjeposti on tullut Kelalta. Myyjä tutki Kelan suomenkielistä kirjettä pitkään ja kävi neuvonpitoa kahden muun myyjän kanssa. Lopputulos: kirje ei kelvannut todisteeksi asumisestani täällä huolimatta Campinasin asuinosoitteesta, nimestäni ja suomalaisesta henkilötunnuksestani. Pahoitellen myyjä totesi, että asuinpaikkatodistuksena olevan kirjeen olisi pitänyt a) olla lasku ja b) portugalinkielinen.

Jyri otti taskustaan kaasulaskun ja myyjän ilme kirkastui. Minulle ojennettiin takaisin Kelan kirje ja henkilökorttini, Jyri antoi kaasulaskun ja omat henkilöpaperinsa myyjälle. Sopimus saatiin tehtyä ja nyt minulla on brasilialainen puhelinliittymä - aviomieheni nimissä.

Henkilökortit hallussa

Heti tänne muutettuamme kävimme poliisiasemalla laittamassa henkilöpaperien hakemuksen vireille.
Saimme tuolloin A4-kokoisen tilapäisen henkilöllisyystodistuksen ja varsinaisen, muovisen kortin piti tulla meille kolmen kuukauden kuluttua, syyskuun alussa. Elokuun lopulla tulikin tieto siitä, että kortit olisivat tulossa postissa (Jyrin työpaikalle, tietysti) 2.9. perjantaina.

Tietoa ja kortteja oltiin odotettu: Tilapäisillä paperisilla henkilöllisyystodistuksilla ei voinut esimerkiksi mennä hankkimaan minulle paikallista puhelinliittymää, eikä Jyri  saanut paikallista ajolupaa. Minun olikin tarkoitus mennä heti lauantaina hankkimaan paikallinen kännykkäliittymä ja Jyrillä oli maanantaiksi varattuna aika ajoluvan saamiseen vaadittavaan lääkärintarkastukseen.

Kortit eivät tulleet perjantain postissa.

Viikonlopun aikana ehdimme miettiä, minne korttimme olivat joutuneet ja vaihtoehtoja jatkolle. Olisiko edessä jopa koko hakuprosessin uusiminen alusta asti? Korttien karkumatka päättyi onneksi lyhyeen ja saimme ne muutaman päivän kuluessa. Meikäläinen odotteli puhelimenhankintaa viikon verran pidempään, Jyrin ajoluvan hankintaan liittyvä lääkärintarkastus siirtyi eteenpäin puolestaan liki kahdella viikolla.