Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Muuttohäslinkiä

Viime viikot ovat olleet melkoista häslinkiä. Jos Suomesta Brasiliaan muuttoon tuntui liittyvän paljon byrokratiaa, byrokratian määrä tuntuu vielä suuremmalta, kun kaksi suomalaista muuttaa nykyisestä asuinmaastaan Brasiliasta Suomen kautta Intiaan. Esimerkiksi muuttokuorman lähettämiseksi vaadittiin passista (kaikista sivuista!) kuudet kopiot notaarin oikeiksi todistamina, sama koski myös brasilialaisia henkilöpapereita jne. Notaarin kopioimat ja oikeiksi todistamat pakolliset asiapaperit eivät myöskään olleet halpoja.

On myös asioita, jotka liittyvät pelkästään maastamuuttoon kuten pankkitilin sulkeminen ja vuokra-asuntomme lopputarkastus. Pankkitilin sulkeminen pitää tietysti hoitaa samassa konttorissa, jossa tili avattiin vuosi ja seitsemän kuukautta sitten. Valitettavasti hyvää englantia puhunut virkailija ei enää työskentele siellä. Maastamuuttoon liittyvien pankkiasioiden hoito portugaliksi oli melko tuskaisaa puuhaa! Asunto on käyty jo kertaalleen tarkistamassa pintapuolisesti, ja varsinaisen lopputarkastuksen piti olla tänä aamuna. Eilen ilmoitettiin, ettei lopputarkastusta voidakaan järjestää tänään. Muuttohäslingissä eräs ylimääräinen rasitus ovatkin olleet aikataulut, jotka sovitaan ensin ja muutetaan sitten.  Tai käy kuten muuttomiesten osalta: he tulivat yli tuntia sovittua aiemmin pakkaamaan Intiaan ja Suomeen lähetettävät tavaramme.

Onneksi emme lähettäneet Suomesta tänne paljoakaan tavaroita (vuokrasimme Campinasista valmiiksi kalustetun asunnon). Meille oli lähetetty ennakkoon (portugaliksi) monisivuinen lista tavaroista, jotka asunnossa olivat valmiina odottamassa, mL astiat ja ruuanvalmistusvälineet. Heti muutettuamme havaitsimme, että astioista puuttuivat mm. kahvikupit/-mukit, syvät lautaset, viinilasit ja kunnolliset ruokailuvälineet. Ruuanlaittovälineissä ei ollut esimerkiksi kauhoja, vispilöitä, isoa paistinpannua tai kattilaa eikä myöskään vedenkeitintä. Ensimmäisinä iltoina kiertelimmekin ostoskeskuksessa etsimässä kaikkea tarpeellista ja asunnosta puuttuvaa. Pakollisista, paikanpäällä tehdyistä ostoksista kertyikin lopulta yllättävän paljon lisäpakattavaa muuttomiehille.

Väkivaltakuolemien määrä nousussa Campinasissa

Juuri joulun alla (22.12.2017) julkaistujen tilastotietojen mukaan väkivaltakuolemat ovat Campinasissa lisääntyneet vuodesta 2015 alkaen. G1 uutisoi tilastoihin pohjaten, että vuonna 2015 Campinasissa kuoli väkivaltaisesti 119 ihmistä, vuonna 2016  määrä oli 126 ja vuoden 2017 tammi-marraskuun aikana 144. 

Tänä vuonna on Campinasissa tapahtunut kolme useita uhreja vaatinutta ampumistapausta: heti vuoden alussa mies surmasi ex-puolisonsa, lapsensa, useita ex-puolisonsa sukulaisia ja lopuksi itsensä. Yhteensä kuolleita oli 12. Kuten blogissani kerroin, uutinen julkaistiin myös suomalaismediassa. 29.10.2017 neljä 16-22 -vuotiasta nuorta ammuttiin, eikä tekijästä ole tietoa. Seuraavana päivänä 28-vuotias mies surmasi neljä ihmistä (isänsä, kaksi siskoaan sekä naapurinsa) ennen kuin ampui itsensä.

Myös autovarkauksien määrä on tänä vuonna kasvanut: vuonna 2016 autovarkauksia oli koko vuonna noin 3 700, mutta 2017 tammi-marraskuussa jo 3 900. Raiskaukset ovat sen sijaan vähentyneet: vuonna 2016 raiskauksia tapahtui tammi-marraskuussa 256 ja vuonna 2017 samaan aikaan 242. Suuressa osassa (151/242) tämänvuotisista raiskaustapauksista uhrina oli lapsi tai nuori.

Väkivalta, väkivaltaiset kuolemat ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat paljon esillä brasilialaismedioissa. Syyskuun loppupuolella G1 teki laajan reportaasin erityisen väkivaltaisesta elokuun viikosta: 21.-27.8.2017 Brasiliassa kuoli väkivallan uhrina 1 195 henkilöä.

Lähteet

G1 Campinas e região 22.12.2017: Campinas e Nº demortes de janeiro a novembro em Campinas supera 2016 e 2015 inteiros

G1 25.9.2017: Uma semana, 1.195 mortes: o retrato da violência no Brasil

Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Ruuasta ja juomista

Bacalhau eli [kuivattu] turska. Eräs paikallinen suosikkiruoka on [kuivattu] turska. Kalanmyyntiä ei voi olla huomaamatta supermarketeissa, joissa sanoinkuvaamattoman kauhea haju tuntuu voimakkaana erityisesti tietysti kuumimpana vuodenaikana.

Turska on listalla eri muodoissa lähes kaikissa tämänkin alueen ravintoloissa. Jotkin ravintolat ovat jopa erityisen kuuluisia tai suosittuja nimenomaan näiden kala-annostensa vuoksi. Kumpikin paikallisista portugalin opettajistamme kehotti meitä useampaankin otteeseen maistamaan turska-annoksia. Aiheutimme opettajissamme kateutta kertomalla, että olimme Norjassa asuessa syöneet melko monta kertaa tuoretta turskaa.

Hanavesi. Olimme aiemmin matkustaneet paikoissa, joissa ei hanaveden käyttöä suositeltu tai turistien kehotettiin sitä jopa kokonaan välttämään. Brasiliassa asuminen on kuitenkin tietysti pisin aika, jolloin en ole hanavettä voinut käyttää totuttuun tapaan. Juomavesi on pitänyt ostaa kaupasta, teessä tai kahvissakaan emme ole käyttäneet hanavettä. Kiehautetulla hanavedellä olemme kuitenkin puhdistaneet kasviksia ja hedelmiä. Niinpä olen ottanut tavakseni keittää aamuisin vedenkeittimellä tähän tarkoitukseen vettä. (Vertailun vuoksi: Master Chef Brasil –ohjelmassa kilpailijat käyttivät pelkästään pullovettä ruuanlaitossa.)

Suomessa käydessä kohtaa aina monia hienoja ja mahtavia asioita. Yksi parhaista on se, että keittiönhanasta tulevaa vettä voi juoda sellaisenaan!

Laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet. Ainakin täällä Campinasissa sekä São Paulossa on hyvin helppoa löytää ruokakaupasta mm. laktoosittomia ja/tai gluteenittomia tuotteita. Kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin on merkitty aina selkeästi, sisältääkö tuote gluteenia tai ei. Ja tarkoitan todellakin KAIKKIIN pakattuihin elintarvikkeisiin: merkintä löytyy myös vesipulloista, viineistä jne. Laktoosittomuus on puolestaan merkitty joihinkin tuotteisiin (esimerkiksi maito, jugurtit jne.) selkeästi, toisissa tietoa joutuu etsimään tuoteselostetta lukemalla.

Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on tarjolla kaupoissa vaihtelevasti, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan niitä on aina löytynyt. Esimerkiksi meidän lähisupermarketissa on yleensä vähintään kolmea erimerkkistä laktoositonta maitoa ja vielä useampien merkkien laktoosittomia jugurtteja.

Suosikkiravintoloita

Kun kävimme asunnonhakureissulla Campinasissa helmikuussa 2016, paikallisoppaamme antoi meille neljä ravintolasuositusta. Kokeilimme heti tuolla reissulla yhtä suositusravintoloista – ja loput kolme ovat edelleen testaamatta. Suurin syy on etäisyys, meillä ei ollut alkuvaiheessa autoa ja aivan lähialueeseenkin tutustuminen tuntui vievän oman aikansa: Paikallisoppaan suosituslistalta testaamamme italialaisravintola Brunelli sijaitsi silloisesta hotellistamme noin 400 metrin ja nykyisestä kodistamme 450 metrin päässä. 

Jos meille ei olisi sinä helmikuisena iltana osunut Brunellissa niin ystävällinen ja avulias tarjoilija, ensimmäinen käynti olisi jäänyt viimeiseksi. Kukaan ravintolassa ei puhunut englantia, painetut ruokalistat olivat vain portugaliksi. Tarjoilija ehdotti, että lukisimme listan englanninkielistä versiota heidän nettisivuiltaan ja loput keskustelusta käytiin erilaisten käsimerkkien avulla. Kävimme alkuvaiheessa Brunellissa melko useasti ja samainen ystävällinen vakiotarjoilija kehui vuolaasti kerta kerralta paranevaa portugalin taitoamme. 

Ensimmäinen ruokailumme Brunellissa on muuten ainoa kerta, jolloin meillä on ollut pöytävaraus, kun olemme olleet liikkeellä kahdestaan. Jostain syystä paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että pöytävaraus olisi käytännössä pakollinen.

Heti muuton jälkeen aloin etsiä lähietäisyydeltä ravintoloita Googlen avulla. Kävin tutustumassa kartalta löytämiini ravintoloihin niiden verkkosivujen ja somekanavien kautta. 

Aivan lähietäisyydeltä (näkyy parvekkeeltamme!) löytyi Maialini. Se on tyypiltään moderni italialainen, mutta meidän näkökulmasta ravintolasta teki aluksi erityisen loistavan englantia erittäin hyvin puhunut perulaistarjoilija. Valitettavasti hän joutui muuttamaan pois Campinasista, huolehtimaan sairastuneesta perheenjäsenestään. Perulaistarjoilijan lähdettyä Maialinissa on ollut englantia puhuvia työntekijöitä hieman vaihtelevasti. Ruoka on pysynyt hyvätasoisena.

Hieman etäämmältä kotoamme sijaitsevat Black Sheep ja D’Autore. Ensin mainittu on hintatasoltaan halvempi ja laadultaan vähän epätasaisempi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa olla asuinalueemme kalleimpia ravintoloita, mutta se myös sijoittuu meidän mielestämme kahden parhaan ravintolan joukkoon täällä. D’Autoressa oli muutamalla illalliskerralla naistarjoilija, joka oli käynyt Turussa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme vielä löytäneet kolme uutta mielenkiintoista ravintolaa: Lume, Olivetto ja IKI. Lumen ruoka on tasoltaan hyvää, mutta palvelu vaihtelee melkoisesti. Olivetto on tunnelmallinen; palvelu ja ruoka ovat tasokkaita. Olivetton viinilista on paksu kirja!

Meidän mielestämme asuinalueemme ellei koko kaupungin paras ravintola on japanilainen IKI. Ravintolan sisustus on eleetön, huomattavin sisustuselementti ovat suuret kuparinväriset valaisimet. Palvelun sekä ruuan laatu ovat huippua. IKIssä pitää olla paikalla ajoissa, jos ei ole tehnyt pöytävarausta. Yleensä kahdeksan kieppeillä aletaan käännyttää ilman varausta olevia ovelta. Niinpä me olemme kertaalleen olleet jo muutamaa minuuttia ennen avaamisaikaa oven takana jonottamassa!

Näitä seitsemää suosikkiravintolaamme yhdistää pari asiaa: ne ovat olleet toiminnassa melko lyhyen aikaa (esimerkiksi Black Sheep, D’Autore, Lume ja Maialini on perustettu 2015, IKI lokakuussa 2016). Poikkeuksen muodostaa ja säännön vahvistaa vuonna 2008 perustettu Olivetto. Toinen yhdistävä tekijä on se, että käytännössä kaikkiin näihin ravintoloihin haetaan koko ajan uusia työntekijöitä. Työnhakuilmoituksia on ravintoloiden omilla sivuilla, mutta myös jopa niiden ikkunoissa. Jatkuvaa rekrytointia vahvistaa myös omat kokemuksemme: hyvin harvassa näistä ravintoloista on enää vuoden tai puolentoista vuoden takaa tuttuja tarjoilijoita.

Venäläisiä klassikkonäytelmiä ja rocktribuutteja

Campinasissa ostoskeskuksista löytyy kauppojen lisäksi myös elokuvateatterit sekä teatteri. Teatterissa on konsertteja että näytelmäesityksiä. Esityksestä riippuen lippuja voi saada jopa puoleen hintaan kauppaketjujen kanta-asiakaskorteilla ja/tai teleoperaattorien kautta. Joskus tällaiset aleilmoitukset tulevat hyvissä ajoin, joskus kyse on viime hetken tarjouksista. 

Teatteriohjelmisto vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen. Yksittäisestä näytelmästä on yleensä korkeintaan pari esitystä. Näytelmien kirjo ulottuu venäläisistä klassikoista brasilialaisiin lastennäytelmiin, musikaaleista monologeihin. 

Konserttiohjelmistossa painottuvat tribuuttiesiintyjät. Ohjelmistossa on ollut tribuutteja mm. Beatlesille, Whitney Houstonille, Queenille ja Michael Jacksonille. Campinas sijaitsee sen verran lähellä São Pauloa, että lähes poikkeuksetta nimekkäät kansainväliset ja brasilialaiset musiikkitähdet eivät esiinny täällä joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. (Juuri ennen muuttoamme Campinasissa esiintyi Cal Gosta ja heti muuttomme jälkeen Seu Jorge.)

Teatteri- ja musiikkiesityksiä on säännöllisesti tarjolla myös Campinasin kulttuuriasemalla  Joulun alla siellä esitetään mm. joulupukkimusikaalia!

Campinasin tapahtumatarjonta 

Leipomot, konditoriat

Kerroin aiemmin täkäläisestä tavasta käydä aamiaisella ulkona, sillä kahvila/konditoria-valikoima on ainakin meidän asuinalueellamme melko hyvä.

Meidän lähialueemme valikoimassa löytyy peruskonditorioiden lisäksi mm. ranskalainen ja saksalainen vaihtoehto. Jyrin ranskalaisen työkaverin mukaan tosin Campinasin ranskalaisleipomot eivät muistuta lainkaan aitoja ranskalaisleipomoita.

Campinasissa toimi hetken aikaa jopa gluteeniton leipomo, jonka valikoimassa oli tuoreiden erilaisten leipien lisäksi myös makeita leivonnaisia sekä monenlaisia gluteenittomia (ja usein laktoosittomia) suklaita ja muita makeisia. Valitettavasti leipomon toiminta loppui melko lyhyeen. São Paulossa sen sijaan on gluteeniton kahvila, joka tarjoaa aamiaista ja lounasta, erilaisia gluteenittomia leipiä sekä lisäksi valikoiman gluteenittomia oluita.

Myös supermarketeissa on irtomyynnissä paikanpäällä paistettua tuoretta leipää sekä makeita leivonnaisia. Näissä irtomyyntipisteissä ei kuitenkaan ole tarjolla gluteenittomia tuotteita. Ei-pakastettuja gluteenittomia leipiä löytyy kuitenkin melko hyvä valikoima aivan tavallisista supermarketeista.

Paperikaupat, kirjakaupat ja lehtikioskit

Campinasissa ja São Paulossa olen kiinnittänyt huomiota ostoskeskuksissa paperikauppoihin tai oikeammin niiden melko isoon lukumäärään. Paperikaupat ovat yleensä kooltaan hyvin pieniä. Niiden valikoimassa on postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Olen käynyt vain ostoskeskuksissa sijaitsevissa kirjakaupoissa. Ne ovat kooltaan suuria ja monikerroksisia. Niissä saisi aikaa kulumaan lähes miten pitkään tahansa kuljeskelemalla kerroksesta toiseen. Useissa kirjakaupoissa on kahvila ja/tai alue, jossa voi istuskella ja lueskella. Lisäksi lapsille on oma leikkialueensa.

Kirjakauppojen valikoimat ovat keskenään samansuuntaisia: kansainvälisiä ja brasilialaisia aikakauslehtiä, kirjallisuutta (lähinnä brasilian portugaliksi ja englanniksi), sarjakuvia, pelejä, levyjä (cd- ja vinyylimuodossa) ja elokuvia. Lisäksi kirjakaupoissa on paperiosasto, jonka valikoima vaikuttaa minusta aivan samalta kuin erillisissä paperikaupoissa: postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Erityisesti São Paulon suurissa kirjakaupoissa on viikoittain useita yleisötapahtumia, kirjailijahaastatteluja, erilaisia kirjallisuuden markkinointikampanjoita, lautapeliturnauksia jne. Myös Campinasissa on silloin tällöin kirjakaupoissa lähinnä paikallisia kirjailijoita kertomassa teoksistaan tai lukemassa otteita niistä.

Lehtikioskeja on alueesta riippuen tiheämmässä tai harvemmassa. Tiheimmillään lehtikioskeja olen nähnyt São Paulon vilkkaimmilla kaduilla. Lehtikioskien myyntivalikoimassa on sanoma- ja aikakauslehtiä, useimmiten vain brasilialaisia. São Paulossa olen nähnyt lehtikioskeissa myynnissä myös melko laajoja valikoimia pokkareita. Lisäksi tarjolla on erilaisia snackseja, makeisia ja juotavaa.

Asuinalueellamme lehtikioskeihin tulevat aikakauslehtien uudet numerot hyvin paljon hitaammin kuin kirjakauppoihin. Esimerkiksi kerran kuukaudessa ilmestyvät lehdet saattavat olla myynnissä lähimmissä lehtikioskeissamme jopa kahden kuukauden viiveellä! Nämä lehtikioskit palvelevatkin parhaiten jos haluaa käydä ostamassa paikallislehden päivittäin.

Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

São Paulo

Olemme tehneet Campinasissa asuessa kolme viikonloppureissua São Pauloon. Muutamia havaintoja kaupungista:

São Paulossa korostuvat suuret erot: Ostoskeskus, jossa on käytännössä pelkästään maailmankuulujen luksusmerkkien putiikkeja. Useita Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Valtavia, korkeilla muureilla ympäröityjä yksityistaloja, joissa on omat vartijat ulkopuolella. Toisaalta paljon asunnottomia ja jo kaupunkiin tullessa tietä reunustavat favelat. Ja sitten on asioita, jotka kaupungissa hämmästyttävät ja pysäyttävät eri tavoin: kadunvarren lehtikioskissa on myynnissä laaja valikoima kirjallisuuden klassikkoja brasilian portugaliksi käännettynä (mm. Hamlet!) ja tietullikuitin takapuolella on kuvia jopa 1980- ja 1990-luvuilla kadonneista ihmisistä, joista toivotaan vielä saatavan tietoa. Pahimpia ovat ne ilmoitukset, joissa muutaman vuoden ikäisenä kadonneesta lapsesta osataan kertoa katoamisajankohta vain vuoden tarkkuudella.

São Paulo on mittasuhteiltaan jättiläismäinen. Kartalla yksinkertaiselta vaikuttava siirtymä paikasta toiseen kaupungin sisällä saattaa viedä uskomattoman paljon aikaa. Sen vuoksi ei kannata tiukkaa minuuttiohjelmaa nähtävyyksien kiertämiseen.

Tolpalta ja lennosta otetut viralliset taksit ovat osoittautuneet turvallisiksi. Kommunikaatiota helpottaa ihmeesti, kun näyttää määränpään osoitteen kännykästä tai kirjoittaa sen lapulle. Emme ole tavanneet yhtään englantia puhuvia taksikuskeja.

Liikenne on – uskomatonta kyllä – vähän vähemmän jännittävää kuin Campinasissa, sillä useimmiten autot antavat jalankulkijoille tietä. Liikennettä on kuitenkin valtavasti ja koko ajan pitää olla valppaana etenkin autojen seassa puikkelehtivien moottoripyörien osalta.

Omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan tiettyyn rajaan asti turvallisuuteensa. Pimeällä, yöaikaan, yksinään ja/tai sivukaduilla ei yleensä välttämättä kannata liikkua. São Paulo ja Campinas muistuttavat toisiaan siinä suhteessa, että aivan turvallisen ja rauhallisen oloisen alueen naapurina onkin erittäin epämääräisen oloinen alue, jolle saattaa joutua puolivahingossa, ja jossa turisti erottuu selvästi. Tämän vuoksi esimerkiksi majoitusta valittaessa kannattaa tutustua alueeseen vaikkapa eri somekanavien kuvien avulla.

Karvas futistappio

Olen aiemminkin kirjoittanut paikallisesta jalkapallosta. Lyhyt kertaus: Campinasissa on kolme jalkapallojoukkuetta, joista Ponte Preta pelaa korkeimmalla sarjatasolla (Campeonato Brasileiro Série A).

Ponte Pretan kausi on mennyt heikosti, eikä edes valmentajan vaihdos kesken kauden auttanut. Joukkue on kulkenut tappiosta tappioon ja saanut sarjassa kyseenalaista kunniaa olla joukkue, jonka pelaajilla on eniten ulosajoja. Eilen oli Ponte Pretan kohtalonmatsi: Voitolla joukkue säilyisi nykyisellä sarjatasolla, häviö merkitsisi putoamista alemmalle sarjatasolle. 

Peli alkoi kotijoukkueen kannalta hyvin: Ponte Preta johti jo 2-0 vasta 16 peliminuutin jälkeen. Vaikka Ponte Pretan pelaaja Rodrigo sai punaisen kortin 20 peliminuutin kohdalla, tauolle mentäessä kotijoukkue oli kuitenkin edelleen johdossa. Toista puoliaikaa oltiin ehditty pelata vasta reilut 10 minuuttia, kun bahialainen vastustaja Vitória iski minuutin sisään kaksi maalia. 

Vitória iski kolmannen maalin, kun toista puoliaikaa oltiin pelattu 37 minuuttia – ja sitten alkoi tapahtua. Katsomosta alkoi pyrkiä kentälle Ponte Pretan kannattajia. He kaatoivat katsomoa ja kenttää erottavan aidan ja ryntäsivät viheriölle. Kummankin joukkueen pelaajat juoksivat turvaan pukusuojiin. Koska kotijoukkueen kannattajat näyttivät juoksevan ensimmäiseksi oman joukkueensa pukusuojaan, Ponte Pretan pelaajat hakivat turvaa vastustajan pukusuojasta. Kummankin joukkueen maalivahdit olivat jääneet jostain syystä kentälle ja tilanne näytti videoiden perusteella melko uhkaavalta heidän osaltaan.

Ottelussa on aina paikalla turvamiehiä ja mellakkavarusteisia poliiseja. Melko nopeasti poliisit saivat tyhjennettyä kentän riehujista. Puolisen tuntia rähinän alkamisen jälkeen saatiin tieto, että turvallisuussyistä peliä ei jatkettaisi. Tässä vaiheessa myös stadionin ulkopuolella oli jo meneillään mellakointi, jossa mm. rikottiin rakennusten ikkunoita.

Globo Sportin raportti Ponte Pretan matsista 26.11.2017. (Uutinen portugaliksi, mukana videoita) 

Työviikon pituus ja vapaapäivät

Brasiliassa työviikon pituus on 44 tuntia. Periaatteessa lauantai on puolikas työpäivä, mutta esimerkiksi Jyrin työpaikalla tehdään viisipäiväistä viikkoa; työpäivän pituus maanantaista perjantaihin on 10 tuntia. Työpäivään sisältyy tunnin mittainen lounastauko. Pitkien työpäivien ansiosta lauantait voidaan pitää vapaina. Lisäksi arkipyhän sattuessa torstaiksi myös perjantai on Jyrin työpaikalla vapaapäivä.

Brasiliassa vapaapäivät ovat sidottuja asuinpaikkakuntaan, osavaltioon ja/tai valtioon. Valtiollisia vapaapäiviä ovat esimerkiksi Brasilian itsenäisyyspäivä ja Tasavallan päivä. Virallisia vapaapäiviä on myös karnevaalin aikaan helmikuussa. Asuinkuntaan sidottuja vapaapäiviä ovat esimerkiksi paikkakunnan suojelupyhimyksen päivä sekä kaupungin perustamispäivä. Niinpä esimerkiksi maanantaina 20.11.2017 oli vapaapäivä Campinassa vaan ei naapurikaupunki Pauliniassa, jossa Jyrin työpaikka sijaitsee. (Jyrillä oli siis ihan normaali työpäivä. Toisaalta tilanne on muutaman kerran vuodessa myös päinvastainen.)

Joulunaikaan Brasiliassa ainoastaan 25.12. on vapaa, pääsiäisenä puolestaan vain Pitkäperjantai. Suomestakin tuttuja vapaapäiviä ovat 1.1. sekä 1.5.

Tuhti lounas

Aiemmin kirjoitin siitä, miten yrityksemme päästä syömään feijoadaa epäonnistui. Nyttemmin olemme kuitenkin onnistuneet yrityksessämme syödä brasilialaista kansallisruokaa ja nimenomaan lauantailounaalla.

Feijoada voidaan tarjota siten, että kaikki ainesosat ovat yhdessä ja samassa padassa. Ravintoloissa on käsittääkseni kuitenkin yleisempää se, että jokainen tekee erillisastioissa tarjolla olevista monenlaisista lihoista ja pavuista sekä lisukkeista omanlaisensa annoksen, jota höystetään sitten mm. riisillä. 

Feijoadan liemi on mustaa ja annoksesta lautasella tulee helposti melko hurjan näköinen. Tömäkän pataruuan kaverina oli meidän testaamassamme ravintolassa kasviksia, vihanneksia ja erilaisia salaatteja.

Feijoada on tuhtia tavaraa: Pataruokalounaan jälkeen ei ollut tarvetta edes iltapalalle, illallisesta puhumattakaan.

Puheliaita naapureita

Blogissa oli taas taukoa ensin reissaamisen ja sitten ärjyn flunssan vuoksi.

*****

Hissi on osoittautunut erityisesti viimeisen viikon aikana suosituksi keskustelupaikaksi taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa. Ilmeisesti naamamme ovat tulleet pikkuhiljaa niin tutuiksi, että naapurien mielestä tervehdysten lisäksi myös small talk on paikallaan. Naamamme lisäksi meistä tiedetään jo paljon muutakin. Viime viikolla koimme hämmentävän hetken, kun muutamaa kerrosta ylempänä asuva naapurimme tiesi, missä kerroksessa me asumme. Epäilin Jyrille, että asuinkerroksemme tunnetaan taloyhtiössä ehkä ulkomaalaisten kerroksena – edelliset seinänaapurimme kun olivat Japanista. (Asia oli selvinnyt minulle, kun japanilaisrouva oli aloittanut kanssani keskustelun portugaliksi – hississä.)  

Taloyhtiössämme on jokaisen asunnon parvekkeelle tehty rakennusvaiheessa hiiligrilli. Parvekegrillin käytöstä pitää etukäteen ilmoittaa porttivahdille, joka käynnistää tuulettimen. Muutama viikko sitten porttivahti kertoi, että grillaaminen on kielletty, sillä tuuletin on rikki. Rikkinäinen tuuletin oli aiheuttanut jokaisella grillauskerralla meteliä yläkerran asuntoihin, juuri metelin ansiosta vika havaittiin. Korjausaikataulusta ei ollut tietoa – me olemme kuulemma ainoat asukkaat, jotka ylipäätään grillaavat!

Lauantaina tullessamme kaupasta Jyri kantoi hissiin ostamamme ison grillihiilisäkin. Samassa hississä matkustanut naishenkilö totesi ääneen meidän siis olevan se pariskunta, joka talossa grillaa. Hän myös halusi tietää, aiommeko taas grillata ja huomautti saman tien ilmeisen voitonriemuisena, ettei se olisi edes mahdollista rikkinäisen tuulettimen vuoksi. Meillä oli kuitenkin päivitettyä tietoa asiasta. Emme olisi edes lähteneet ostamaan grillihiiliä ja grillattavaa lauantaina, ellei porttivahti olisi kertonut, että tuuletin on nyt korjattu ja voimme taas grillata kuten ennenkin.

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Lähikirkko

Lähimpänä meitä sijaitseva kirkko on katolinen (ei liene yllättävää!) Igreja Nossa Senhora das Dores. Wikipedia-artikkelista löytyy tietoa nimen taustasta myös suomeksi.

Kirkon ovet näyttävät olevan auki aina. Tai ainakin joka kerta kirkon ohittaessani olen nähnyt kokonaan avatut ovet tai ovista on ollut menossa sisään tai tulossa ulos väkeä. Kirkon ohittaessani tulee myös joka kerta hakematta mieleen viimevuotinen tunnelmallinen joulukonsertti.

Häitä ja hautajaisia voidaan mitä ilmeisimmin järjestää kirkossa viikonpäivästä ja lähestulkoon kellonajasta riippumatta. Yhtä hyvin voidaan valita aikainen aamu tai myöhäinen ilta. Esimerkiksi viime lauantaina iltaseitsemän kieppeillä näimme kirkkoon menossa olevan hääseurueen, eikä tällainen tilanne osunut kohdalle edes ensimmäistä kertaa.

Kirkon vieressä on sähköinen ilmoitustaulu, joka mainostaa tulevia tapahtumia messusta myyjäisiin. Myös seurakunnan radio-ohjelmaa mainostetaan. Lisäksi taululla pyörii paikallisten vaatekauppojen ja erilaisia kosmeettisia tai kauneuskirurgiaan liittyviä toimenpiteitä tekevien yritysten mainoksia. Mainoksia ehtii katsella liikennevalojen vaihtumista odotellessa ja niistä muodostuu melko erikoinen yhdistelmä.

Liikuntaa ja sokeria

1) Kuntoiluinnostus.  Paikalliset ovat innostuneita kuntoilusta. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla katsomalla puistojen ilmaiskäytössä olevien kuntoilulaitteiden suosiota, lähistöllämme olevaan urheiluklubiin arkisinkin jatkuvana virtana kulkevia asiakkaita (+ klubi otti taannoin uuden lisäparkkipaikan käyttöön!) sekä taloyhtiömme kuntohuoneen käyttöastetta iltaisin - puhumattakaan hölkkääjistä lähikaduillamme erityisesti viikonloppuisin.

2) Hidas kävely. Ihmiset kävelevät hitaasti ostoskeskuksen käytävillä, kaupoissa, kadulla. Maleksinta ei rajoitu ikään tai sukupuoleen. Kaikki kävelevät hitaasti. Paitsi me. Hitaasta kävelytahdista erottuva saa joko osakseen hämmästyneen portugalinkielisen huudahduksen – tai aiheuttaa pahimmillaan pienen säpsähdyksen ohitettavassa.

3) Sokeri ja makeutus. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut tästä, mutta tapa ei lakkaa hämmentämästä: Kaikkeen pitää lisätä sokeria. Ihaniin tuorepuristettuihin hedelmämehuihin, tuoreista hedelmistä tehtyihin hedelmäsalaatteihin, kahviin… Erityisen paljon sokeria pitää lisätä drinkkeihin kuten caipirinhaan. Jos ei huomaa sanoa tilauksen yhteydessä haluavansa sokeria vain vähän, saattaa saada drinkin, jossa kirjaimellisesti sokeri narskuu hampaissa.

Lihaa ja papuja (tai riisiä)

Hyvin voimakkaasti yleistäen voi sanoa, että brasilialaiset syövät usein lihaa ja lihan lisukkeina riisiä ja papuja. Tämän yleistyksen kuulimme jo ennen lähtöämme Suomesta brasilialaiselta kielenopettajaltamme ja samaa yleistystä ovat hokeneet kielenopettajamme myös täällä.

Yleistykseen on helppo uskoa: tavallisissa supermarketeissa (kahdessa lähikaupassamme) on Suomen vastaaviin ruokakauppoihin verrattuna valtavat papu- ja riisivalikoimat. Lisäksi riisiä myydään isoissa useiden kilojen säkeissä. Kauppahallista monenlaisia papuja voi ostaa myös irtomyynnistä. Riisiä ja papuja on myös aina buffet-pöytien valikoimissa eri muodoissa, eri tavoin valmistettuina.

Lihaa myydään supermarketeissa valmistiskissä (voi olla myös kertaalleen pakastettua ja liikkeessä sulatettua ja pakattua) sekä tuoretiskissä, jossa voi suomalaisten lihatiskien tavoin ostaa haluamaansa lihaa haluamansa määrän. Kolmas vaihtoehto ovat erityiset lihakaupat, joita on Campinasissakin melko monta. Meidän suosimamme lihakauppa myy lihan lisäksi kalaa ja äyriäisiä, viiniä, mausteita, juomia sekä erilaisia lisukkeita. Terminä lihakauppa kuulostaa yksipuoleiselta, kun käytännössä valikoimasta voi siis muodostaa kokonaisia aterioita.

Kolme erikoista asiaa (lisää)

1. Asuintalossamme on 15 kerrosta ja kolmisenkymmentä asuntoa. Brasilialaiset ovat innokkaita grillaajia ja esimerkiksi kaikissa talomme asunnoissa on parvekkeilla hiiligrilli. Olemme ainoat asukkaat, jotka ovat käyttäneet omaa grilliään viimeisen vuoden ja neljän kuukauden aikana. Mahdollisesti olemme ainoat asukkaat, jotka koskaan ovat grillanneet tässä talossa.

2. Ravintoloiden uuden vuoden aaton juhlia on alettu jo mainostaa. Liput kehotetaan ostamaan ajoissa eli nyt.

3. Moottoritiellä on tietulleja, esimerkiksi Campinasin ja São Paulon välillä. Tietullimaksujen kuiteissa on taustapuolella ilmoituksia kadonneista ihmisistä, enimmäkseen lapsista. Ilmoituksissa on kadonneen nimi, kuva, ikä katoamishetkellä, tieto katoamisajankohdasta (joskus vain vuoden tarkkuudella) ja kotipaikasta. Jos katoamisesta on pidempi aika, kadonneen kuva on vanhennettu vastaamaan suunnilleen tämänhetkistä ikää.