Ruuasta ja juomista

Bacalhau eli [kuivattu] turska. Eräs paikallinen suosikkiruoka on [kuivattu] turska. Kalanmyyntiä ei voi olla huomaamatta supermarketeissa, joissa sanoinkuvaamattoman kauhea haju tuntuu voimakkaana erityisesti tietysti kuumimpana vuodenaikana.

Turska on listalla eri muodoissa lähes kaikissa tämänkin alueen ravintoloissa. Jotkin ravintolat ovat jopa erityisen kuuluisia tai suosittuja nimenomaan näiden kala-annostensa vuoksi. Kumpikin paikallisista portugalin opettajistamme kehotti meitä useampaankin otteeseen maistamaan turska-annoksia. Aiheutimme opettajissamme kateutta kertomalla, että olimme Norjassa asuessa syöneet melko monta kertaa tuoretta turskaa.

Hanavesi. Olimme aiemmin matkustaneet paikoissa, joissa ei hanaveden käyttöä suositeltu tai turistien kehotettiin sitä jopa kokonaan välttämään. Brasiliassa asuminen on kuitenkin tietysti pisin aika, jolloin en ole hanavettä voinut käyttää totuttuun tapaan. Juomavesi on pitänyt ostaa kaupasta, teessä tai kahvissakaan emme ole käyttäneet hanavettä. Kiehautetulla hanavedellä olemme kuitenkin puhdistaneet kasviksia ja hedelmiä. Niinpä olen ottanut tavakseni keittää aamuisin vedenkeittimellä tähän tarkoitukseen vettä. (Vertailun vuoksi: Master Chef Brasil –ohjelmassa kilpailijat käyttivät pelkästään pullovettä ruuanlaitossa.)

Suomessa käydessä kohtaa aina monia hienoja ja mahtavia asioita. Yksi parhaista on se, että keittiönhanasta tulevaa vettä voi juoda sellaisenaan!

Laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet. Ainakin täällä Campinasissa sekä São Paulossa on hyvin helppoa löytää ruokakaupasta mm. laktoosittomia ja/tai gluteenittomia tuotteita. Kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin on merkitty aina selkeästi, sisältääkö tuote gluteenia tai ei. Ja tarkoitan todellakin KAIKKIIN pakattuihin elintarvikkeisiin: merkintä löytyy myös vesipulloista, viineistä jne. Laktoosittomuus on puolestaan merkitty joihinkin tuotteisiin (esimerkiksi maito, jugurtit jne.) selkeästi, toisissa tietoa joutuu etsimään tuoteselostetta lukemalla.

Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on tarjolla kaupoissa vaihtelevasti, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan niitä on aina löytynyt. Esimerkiksi meidän lähisupermarketissa on yleensä vähintään kolmea erimerkkistä laktoositonta maitoa ja vielä useampien merkkien laktoosittomia jugurtteja.

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Lihaa ja papuja (tai riisiä)

Hyvin voimakkaasti yleistäen voi sanoa, että brasilialaiset syövät usein lihaa ja lihan lisukkeina riisiä ja papuja. Tämän yleistyksen kuulimme jo ennen lähtöämme Suomesta brasilialaiselta kielenopettajaltamme ja samaa yleistystä ovat hokeneet kielenopettajamme myös täällä.

Yleistykseen on helppo uskoa: tavallisissa supermarketeissa (kahdessa lähikaupassamme) on Suomen vastaaviin ruokakauppoihin verrattuna valtavat papu- ja riisivalikoimat. Lisäksi riisiä myydään isoissa useiden kilojen säkeissä. Kauppahallista monenlaisia papuja voi ostaa myös irtomyynnistä. Riisiä ja papuja on myös aina buffet-pöytien valikoimissa eri muodoissa, eri tavoin valmistettuina.

Lihaa myydään supermarketeissa valmistiskissä (voi olla myös kertaalleen pakastettua ja liikkeessä sulatettua ja pakattua) sekä tuoretiskissä, jossa voi suomalaisten lihatiskien tavoin ostaa haluamaansa lihaa haluamansa määrän. Kolmas vaihtoehto ovat erityiset lihakaupat, joita on Campinasissakin melko monta. Meidän suosimamme lihakauppa myy lihan lisäksi kalaa ja äyriäisiä, viiniä, mausteita, juomia sekä erilaisia lisukkeita. Terminä lihakauppa kuulostaa yksipuoleiselta, kun käytännössä valikoimasta voi siis muodostaa kokonaisia aterioita.

Hedelmiä aamiaiseksi

Blogi oli tauolla reissaamisen vuoksi. Tauko piteni muutamalla päivällä lisää, sillä olen yrittänyt Brasiliaan paluun jälkeen ottaa kiinni opintoihinkin iskenyttä reissutaukoa.

******

Olemme tottuneet täällä asuessa syömään aamiaisella tuoreita hedelmiä. Lähikaupasta ostamamme brasilialaiset appelsiinit, mangot, papaijat jne. ovat juuri oikeassa syöntikypsyydessä –  ne eivät ole joutuneet matkustamaan Campinasiin kovinkaan kaukaa. Ero suomalaiskauppojen tarjontaan on melkoinen: Nämä hedelmät eivät ole joutuneet poimituiksi raakoina, joutuneet värjöttelemään pitkää matkaa Suomeen ja yrittäneet kypsyä loppuviimeksi syöntikuntoon. (Totuuden nimessä täytyy sanoa, että täälläkin saattaa välillä olla hedelmätiskissä vähän raaempia hedelmiä, mutta pikkuhiljaa olemme oppineet tunnistamaan tuoksusta esim. kypsät mangot. Välillä lähikaupassa saa syöntikypsien hedelmien valinnassa myös – pyytämättä! – apua myyjiltä.)

Brasilialaisten hedelmien kilohinnat ovat edullisia, tuontihedelmät voivat olla hyvinkin paljon kalliimpia. Hintalappu ja alkuperämaa kannattaakin aina tarkistaa ennen valintaa. 

Tuoreiden hedelmien lisäksi lähikaupassamme on myynnissä paikanpäällä tehtyjä hedelmäsalaatteja sekä mehuja. Hedelmäsalaatit on tehty tuoreista hedelmistä, niissä ei ole mukana sokerilientä. Salaatit säilyvät vuorokauden verran syöntikelpoisina. Jos hintavertailu kiinnostaa, noin 250 gramman hedelmäsalaatti maksaa saman verran kuin kilo hedelmiä (alle 2 euroa). Hedelmäsalaateissa on esimerkiksi mangoa, mansikoita, kiiviä, erilaisia meloneja, viinirypäleitä ja ananasta.

Tänne muutettuamme suunnittelin suunnilleen ensimmäiseksi ostavani mehupuristimen. Tuoreiden hedelmien syöminen sellaisenaan ja lähikaupan tekemät mehut ovat kuitenkin osoittautuneet toimivaksi  vaihtoehdoksi. Tuorepuristetut, sokeroimattomat mehut myydään puolen litran pulloissa ja salaattien tapaan nekin kestävät säilytystä jääkaapissa vain vuorokauden ajan. Makuvaihtoehtoja on pitkälti toistakymmentä. Mukana on yhden hedelmän mehuja (mm. ananas, appelsiini, mango, mandariini, meloni, passionhedelmä), vihannesmehuja (mm. porkkana, kaali), erikoisempia makuja (maissi), sekoituksia ja yrteillä maustettuja (mm. appelsiini – porkkana sekä omat henkilökohtaiset suosikkini: ananas-minttu ja omena-ananas-inkivääri).

Salaattien ja mehujen lisäksi lähikaupassa on myynnissä toki muutenkin käsiteltyjä hedelmiä, esimerkkeinä vaikka grillaamista varten kuorittu kokonainen ananas tai valmiiksi siivutetut melonit. Jopa mansikoita myydään rasiassa puolitettuina – ja niiden vieressä on samassa tiskissä myynnissä valmiskermavaahtoa.

Kortti käy

Campinasissa käy kortti maksuvälineenä ihan joka paikassa: torilla, supermarketissa, kirjakaupoissa, ravintoloissa, mehukioskeissa, parkkimittareissa jne. Useimmiten hyväksyttävä korttivalikoima on myös varsin runsas, vain erittäin harvoissa paikoissa hyväksytään ainoastaan 1-2 luottokorttia. Alkuunsa kyselimme esimerkiksi ravintoloissa korttien hyväksymisestä. Tutuiksi tulleissa lähiravintoloissa ei siihen ole enää tarvetta, uusissa paikoissa sen sijaan kysymme sitä edelleenkin.

Lähes joka kaupassa on kassan lähettyvillä isompi tai pienempi kyltti, jossa kerrotaan, ettei shekkejä enää hyväksytä maksuvälineenä. Samainen teksti löytyy yleensä myös ravintoloiden ruokalistoista tai ravintoloiden sivuilta.

Kun kirjoitin tuossa alussa, että kortti käy maksuvälineenä Campinasissa ihan joka paikassa, liioittelin hieman. Ainakin pari lähialueen ravintolaa hyväksyy maksuvälineeksi vain pelkän käteisen. Toinen em. ravintoloista on hyvin korkealla paikallisella gourmet-ravintoloiden listalla. Ravintolan valitseman maksupolitiikan vuoksi emme ole siellä käyneet. Myöskään kaupunginorkesterin konserttilippuja ei voi maksaa kuin käteisellä. Lippukioskissa olevat työntekijät eivät myöskään useimmiten peittele harmistustaan, jos heidän mielestään vaihtorahaa on vaikea antaa asiakkaalle. Korttien hyväksyminen poistaisi toki tietysti senkin harmistuksen.

Inkivääriä ja hunajaa

Inkivääri tuntuu olevan täällä erittäin suosittu mauste. Tähän asti olen itse yhdistänyt inkiväärin lähinnä aasialaistyyppisiin ruokiin ja marinadeihin, mutta ainakin Campinasissa sitä näyttää voivan lisätä lähes mihin tahansa. Lähikaupan ja monien mehukojujen hedelmämehuissa on mausteena inkivääriä. Syksyn ja talven viileinä iltoina on täällä rommitotin korvaajana juoma, jossa yhdistetään sokeriruokoviina, kuuma vesi ja inkivääri (+ sokeri).

Ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut, että lähikauppojen hedelmä- ja vihannesvalikoima vaihtelee jonkin verran vuodenaikojen mukaan. Tuoretta inkivääriä on kuitenkin myynnissä ympäri vuoden.

Toinen suosittu mauste on hunaja. Jyri havaitsi taannoin, että on suorastaan vaikea löytää maustettua jugurttia, jossa ei olisi hunajaa. Hunajaa on tarjolla myös hieman odottamattomissakin paikoissa: kun tilaa jälkiruuaksi ravintolassa hedelmäsalaatin, sen mukana saattaa tulla kastikkeeksi hunajaa.

Inkivääri ja hunaja esiintyvät myös yhdessä, kurkkutableteissa ja makeisissa.

Pääsiäisruokia ja -koristeita

Pääsiäinen on kohta ohi, nyt on hyvä hetki kirjoittaa kertoa omia havaintojaan brasilialaisten pääsiäisen vietosta. Tai oikeastaan pääsiäiseen valmistautumisesta Campinasissa; pääsiäisen vietimme Suomessa.

Jo muutamaa viikkoa ennen pääsiäistä kauppoihin ilmestyivät suklaamunat, jotka olivat jättikokoisia suomalaisesta vinkkelistä. Normaalikokoisia (brasilialaisesta näkökulmasta ilmeisestikin minikokoisia!) suklaamunia ei ollut missään näkyvissä saati myynnissä. Ostimme kokeeksi kaksi isoa suklaamunaa, toinen oli tummaa suklaata ja toinen valkoista suklaata. Kummassakin tapauksessa ontto suklaamuna oli täytetty kiiltävään paperiin tai folioon paketoiduilla suklaakonvehdeilla. Tummassa suklaamunassa konvehdit olivat samanlaista tummaa suklaata, valkoisessa puolestaan valkoista.

Pääsiäiskoristeetkin tulivat myyntiin samoihin aikoihin suklaamunien kanssa. Missään ei näkynyt pääsiäistipuja, rairuohosta puhumattakaan. Keltainen väri ei myöskään ollut mitenkään dominoiva kukkasissa, kynttilöissä tms. Selkeästi suosituin pääsiäiskoriste olivat puput. Niitä oli monenkokoisia ja monista eri materiaaleista valmistettuina.

Kahta ruoka-ainetta ravintolat ja ruokakaupat mainostivat pääsiäiseksi ylitse muiden: lampaanlihaa ja kuivattua turskaa (bacalhau). Esimerkiksi meidän asuinalueellamme kaikki lähimmät ravintolat mainostivat pääsiäisen ajan tarjoavansa normaalista ruokalistasta poiketen erityisiä bacalhau-annoksia (lisukkeena esimerkiksi bataattia, juustokastiketta, äyriäisiä jne.). Eräiden ruokakauppojen verkkosivuilla oli saatavissa lampaan ja bacalhaun valmistusohjeita ja ehdotuksia sopiviksi lisukkeiksi. Kuivattu turska ei kuitenkaan ole mikään erityisesti pääsiäiseen rajoittuva ruoka Brasiliassa. Ainakin meidän kummassakin lähikaupassa kuivatut kalat roikkuvat jatkuvasti näkyvillä. Myös portugalin opettajamme ovat kertoneet syövänsä bacalhauta säännöllisesti ympäri vuoden.

Asuinalueemme ravintolat olivat auki pääsiäisenä normaalisti, osassa oli jopa pidennetyt aukioloajat ja tarjolla esimerkiksi tavallisesta viikonlopusta poikkeavasti lounas. Jokaisen ravintolan mainoksessa tuntui toistuvan ajatus siitä, että perheen/suvun yhteinen pääsiäisateria (tai edes -lounas) nautitaan ravintolassa kodin sijaan.

Karnevaalin jälkeen

Tauko blogissa venähti alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi, sillä  tarkoitukseni oli ollut pitää taukoa vain Suomen-reissun ajan tammi-helmikuussa. Brasiliaan palattuani odottivat kuitenkin opintorästit - Suomessa en ehtinyt tehdä opintojeni eteen yhtään mitään. (Tai mitään: yhden kirjan sentään hankin siellä.)

Suomen-reissu kaikkineen oli mahtava, oli hienoa nähdä kavereita ja tankata kulttuurielämyksiä itselleen varastoon. Sää olisi voinut tietysti olla vähemmän kylmä ja päivät vähemmän harmaita, jos jostain pitää valittaa.

***
Brasiliassa vietettiin helmikuun lopulla karnevaaleja. Karnevaalit alkoivat näkyä esimerkiksi televisiossa hyvissä ajoin: monissa eri tv-ohjelmissa annettiin ohjeita pukujen ompelemiseen ja mitä lähemmäksi karnevaali tuli, sitä nopeammin valmistuvia asuja esiteltiin.

Karnevaali ajoittui viikon 8 loppuun ja viikon 9 alkuun, mutta ennakkoa ja vauhtia juhlintaan alettiin ottaa jo edellisenä viikonloppuna ja juhlinta jatkui vielä nyt viime sunnuntainakin, ainakin São Paulossa sekä tietysti Riossa.

Campinasissa karnevaalikulkueita oli muutamana päivänä, ja ne keskittyivät muualle kuin meidän kaupunginosaamme. Täälläkin oli sentään yksi kulkue karnevaalia edeltäneenä viikonloppuna ja yksi varsinaisena karnenvaaliajankohtana. Campinasissa säät eivät mitenkään suosineet karnevaalijuhlintaa, juuri siihen ajankohtaan osuivat todella runsaat sateet.

Karnevaalien aikaan hyvin monilla oli vapaata töistä 2-3 päivää (27.2.-1.3.). Pitkä vapaa näkyi tavallista tyhjempinä katuina ja karnevaaliaika vähän erikoisempina asuina asiakkailla esimerkiksi ruokakaupassa. Ostoskeskukset, ravintolat ja supermarketit olivat kuitenkin käytännössä auki lähes normaaliin tapaan.

Parhaiten karnevaaleja pääsi seuraamaan televisiosta, jossa hyvin monella kanavalla näytettiin vain ja ainoastaan kulkueita ja juhlintaa Riosta (ja meidän ainakin meidän alueella paikalliskanavat myös São Paulosta). Kulkueet olivat huikean hienoja, vaikka portugalin opettajani mukaan television välityksellä niistä saakin vain kalpean aavistuksen.

Tänä vuonna emme päässeet varsinaiseen karnevaalihumuun mukaan paikallisten tavoin, mutta ehkä jo ensi vuonna sitten lähdetään São Pauloon juhlatunnelmaa ihmettelemään.    

Grillibrunssi

Brasiliassa grillaus (churrasco) on erittäin suosittua, esimerkiksi kummassakin melko pienessä lähikaupassamme on runsaasti grillaamiseen liittyviä tarvikkeita valikoimissa. Asuintalossamme, kuten monissa lähitaloissakin, on jokaiselle parvekkeelle rakennusvaiheessa tehty grilli. Lisäksi taloyhtiöillä on erillinen, yhteinen isompi grillauspaikka.

Jos kotigrillaaminen ei kiinnosta tai onnistu, voi mennä syömään grilliravintolaan (churrascaria). Helmikuisella tutustumisreissullamme paikallisoppaamme halusi tutustuttaa meidät tähän tärkeään osaan brasilialaista kulttuuria. Grilliravintolassa tarjoilijat kiertävät pöytiä ja tuovat grillistä lihaa. Ruokailija voi määrittää pöydässä olevalla liikennevalolla, haluaako hän lisää vai jättääkö hän kierroksen tai pari väliin. Kierroksilla on tarjolla erilaista lihaa: lammasta, nautaa, possua, kanaa. Lihan lisukkeet on yleensä mahdollista valita itse noutopöydästä. Helmikuussa churrascariasta jäi mieleen erityisesti ruuan tolkuton määrä!

Grillaus on myös suosittua vapaa-ajan vietettä perhe- ja kaveriporukoissa. Viime lauantaina meidät kutsuttiin Jyrin työkaverin luokse grillaamaan. Koska työkaveri asuu São Carlosissa lähes 150 kilometrin päässä Campinasista, meidät kutsuttiin tarkemmin ottaen grillibrunssille. 

Meitä oli pöydän ääressä kuusi ruokailijaa, mutta ruokaa oli varmaankin varattu usealle kymmenelle – ruokaa oli siis valtavasti. Lihojen valmistuessa grillissä oli tarjolla runsas alkupalakattaus: juustoa, leikkeleitä, suolakeksejä ja leipää sekä monenlaisia levitteitä.

Grillistä saatiin erilaisia lihoja ja makkaroita. Niiden seurana oli salaattia, riisiä, papuja ja maniokkia. Salaatti ja maniokki ovat yleisiä grilliruokien lisukkeita, riisiä ja papuja syödään puolestaan kuulemma joka päivä aterioilla kotona tai töissä. Jälkiruuaksi oli grillattua ananasta, tuoreita hedelmiä sekä leivonnaisia. Ja tietysti ihan lopuksi hyvää brasilialaista kahvia. Churrascon juomana suositaan yleensä olutta (myös viiniä ja caipirinhaa kuulemani mukaan) mutta tällä kertaa joimme vastapuristettua appelsiinimehua sekä vettä.

Vähän kehnompien säiden jälkeen lauantai olikin mitä mainioin päivä ulkona istuskeluun ja grillaukseen: oli aurinkoista ja lämpötila yli kolmekymmentä astetta. Brunssi venähti nelituntiseksi. Grillaamisen ja syömisen lomassa puhuimme monista asioista: säästä, Suomesta, Brasiliasta, ruuista ja ruuanlaitosta, koulutuksesta ja työstä, harrastuksista. Suurin jännityksen aiheeni grillibrunssiin liittyen oli etukäteen ollut oma erittäin puutteellinen portugalin kielen osaamiseni. Portugali-englanti -seoksella pysyi kuitenkin hyvin mukana keskustelussa. 

"Welcome to Campinas!"

Blogi ei hyytynyt heti alkuunsa! Julkaisutauko johtui Suomen-reissusta, joka puolestaan johtui asioiden hoitamisesta. Työskentely viimeiseen arkipäivään asti ennen lähtöä ei ollut paras mahdollinen idea näin kauaksi muutettaessa. Toisaalta Suomen-reissu oli loistava tilaisuus hakea lisää lämpimiä vaatteita, joilla selviää Brasilian talvesta. Erityisen viileää on asunnossa, onneksi voi mennä päivisin parvekkeelle lämmittelemään.

Palasimme lentokentältä kotiin lähikauppamme kautta. Kassajonossa edellämme oli keski-ikäinen pukumies, joka kiinnitti huomionsa joko Jyrin ja minun keskenään käyttämään outoon kieleen tai siihen, ettemme osanneet vastata kaupan kassan lukuisista kysymyksistä kuin maksutapaan.

Mies tervehti meitä englanniksi ja kysyi, mistä olemme. Kerroimme olevamme Suomesta.

- Finland? miehen äänensävy paljasti, miten eksoottisia olentoja oikeastaan olimmekaan. Olimme ehkä myös vähemmän freesin näköisiä liki vuorokauden kestäneen matkustamisen jälkeen.

Me asumme nyt täällä, Campinasissa, Jyri kiirehti jatkamaan.

- Oh? Welcome to Campinas! mies sanoi ystävällisesti hymyillen.  

Kuusi vuotta sitten norjalaisessa pikkukylässä tervetulotoivotus kaupassa oli tuntunut mukavalta, mutta yhtäaikaa vähän hassulta. Satunnainen tervetulotoivotus miljoonakaupungissa tuntui vain mukavalta.