Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Muuttohäslinkiä

Viime viikot ovat olleet melkoista häslinkiä. Jos Suomesta Brasiliaan muuttoon tuntui liittyvän paljon byrokratiaa, byrokratian määrä tuntuu vielä suuremmalta, kun kaksi suomalaista muuttaa nykyisestä asuinmaastaan Brasiliasta Suomen kautta Intiaan. Esimerkiksi muuttokuorman lähettämiseksi vaadittiin passista (kaikista sivuista!) kuudet kopiot notaarin oikeiksi todistamina, sama koski myös brasilialaisia henkilöpapereita jne. Notaarin kopioimat ja oikeiksi todistamat pakolliset asiapaperit eivät myöskään olleet halpoja.

On myös asioita, jotka liittyvät pelkästään maastamuuttoon kuten pankkitilin sulkeminen ja vuokra-asuntomme lopputarkastus. Pankkitilin sulkeminen pitää tietysti hoitaa samassa konttorissa, jossa tili avattiin vuosi ja seitsemän kuukautta sitten. Valitettavasti hyvää englantia puhunut virkailija ei enää työskentele siellä. Maastamuuttoon liittyvien pankkiasioiden hoito portugaliksi oli melko tuskaisaa puuhaa! Asunto on käyty jo kertaalleen tarkistamassa pintapuolisesti, ja varsinaisen lopputarkastuksen piti olla tänä aamuna. Eilen ilmoitettiin, ettei lopputarkastusta voidakaan järjestää tänään. Muuttohäslingissä eräs ylimääräinen rasitus ovatkin olleet aikataulut, jotka sovitaan ensin ja muutetaan sitten.  Tai käy kuten muuttomiesten osalta: he tulivat yli tuntia sovittua aiemmin pakkaamaan Intiaan ja Suomeen lähetettävät tavaramme.

Onneksi emme lähettäneet Suomesta tänne paljoakaan tavaroita (vuokrasimme Campinasista valmiiksi kalustetun asunnon). Meille oli lähetetty ennakkoon (portugaliksi) monisivuinen lista tavaroista, jotka asunnossa olivat valmiina odottamassa, mL astiat ja ruuanvalmistusvälineet. Heti muutettuamme havaitsimme, että astioista puuttuivat mm. kahvikupit/-mukit, syvät lautaset, viinilasit ja kunnolliset ruokailuvälineet. Ruuanlaittovälineissä ei ollut esimerkiksi kauhoja, vispilöitä, isoa paistinpannua tai kattilaa eikä myöskään vedenkeitintä. Ensimmäisinä iltoina kiertelimmekin ostoskeskuksessa etsimässä kaikkea tarpeellista ja asunnosta puuttuvaa. Pakollisista, paikanpäällä tehdyistä ostoksista kertyikin lopulta yllättävän paljon lisäpakattavaa muuttomiehille.

Väkivaltakuolemien määrä nousussa Campinasissa

Juuri joulun alla (22.12.2017) julkaistujen tilastotietojen mukaan väkivaltakuolemat ovat Campinasissa lisääntyneet vuodesta 2015 alkaen. G1 uutisoi tilastoihin pohjaten, että vuonna 2015 Campinasissa kuoli väkivaltaisesti 119 ihmistä, vuonna 2016  määrä oli 126 ja vuoden 2017 tammi-marraskuun aikana 144. 

Tänä vuonna on Campinasissa tapahtunut kolme useita uhreja vaatinutta ampumistapausta: heti vuoden alussa mies surmasi ex-puolisonsa, lapsensa, useita ex-puolisonsa sukulaisia ja lopuksi itsensä. Yhteensä kuolleita oli 12. Kuten blogissani kerroin, uutinen julkaistiin myös suomalaismediassa. 29.10.2017 neljä 16-22 -vuotiasta nuorta ammuttiin, eikä tekijästä ole tietoa. Seuraavana päivänä 28-vuotias mies surmasi neljä ihmistä (isänsä, kaksi siskoaan sekä naapurinsa) ennen kuin ampui itsensä.

Myös autovarkauksien määrä on tänä vuonna kasvanut: vuonna 2016 autovarkauksia oli koko vuonna noin 3 700, mutta 2017 tammi-marraskuussa jo 3 900. Raiskaukset ovat sen sijaan vähentyneet: vuonna 2016 raiskauksia tapahtui tammi-marraskuussa 256 ja vuonna 2017 samaan aikaan 242. Suuressa osassa (151/242) tämänvuotisista raiskaustapauksista uhrina oli lapsi tai nuori.

Väkivalta, väkivaltaiset kuolemat ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat paljon esillä brasilialaismedioissa. Syyskuun loppupuolella G1 teki laajan reportaasin erityisen väkivaltaisesta elokuun viikosta: 21.-27.8.2017 Brasiliassa kuoli väkivallan uhrina 1 195 henkilöä.

Lähteet

G1 Campinas e região 22.12.2017: Campinas e Nº demortes de janeiro a novembro em Campinas supera 2016 e 2015 inteiros

G1 25.9.2017: Uma semana, 1.195 mortes: o retrato da violência no Brasil

Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Ruuasta ja juomista

Bacalhau eli [kuivattu] turska. Eräs paikallinen suosikkiruoka on [kuivattu] turska. Kalanmyyntiä ei voi olla huomaamatta supermarketeissa, joissa sanoinkuvaamattoman kauhea haju tuntuu voimakkaana erityisesti tietysti kuumimpana vuodenaikana.

Turska on listalla eri muodoissa lähes kaikissa tämänkin alueen ravintoloissa. Jotkin ravintolat ovat jopa erityisen kuuluisia tai suosittuja nimenomaan näiden kala-annostensa vuoksi. Kumpikin paikallisista portugalin opettajistamme kehotti meitä useampaankin otteeseen maistamaan turska-annoksia. Aiheutimme opettajissamme kateutta kertomalla, että olimme Norjassa asuessa syöneet melko monta kertaa tuoretta turskaa.

Hanavesi. Olimme aiemmin matkustaneet paikoissa, joissa ei hanaveden käyttöä suositeltu tai turistien kehotettiin sitä jopa kokonaan välttämään. Brasiliassa asuminen on kuitenkin tietysti pisin aika, jolloin en ole hanavettä voinut käyttää totuttuun tapaan. Juomavesi on pitänyt ostaa kaupasta, teessä tai kahvissakaan emme ole käyttäneet hanavettä. Kiehautetulla hanavedellä olemme kuitenkin puhdistaneet kasviksia ja hedelmiä. Niinpä olen ottanut tavakseni keittää aamuisin vedenkeittimellä tähän tarkoitukseen vettä. (Vertailun vuoksi: Master Chef Brasil –ohjelmassa kilpailijat käyttivät pelkästään pullovettä ruuanlaitossa.)

Suomessa käydessä kohtaa aina monia hienoja ja mahtavia asioita. Yksi parhaista on se, että keittiönhanasta tulevaa vettä voi juoda sellaisenaan!

Laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet. Ainakin täällä Campinasissa sekä São Paulossa on hyvin helppoa löytää ruokakaupasta mm. laktoosittomia ja/tai gluteenittomia tuotteita. Kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin on merkitty aina selkeästi, sisältääkö tuote gluteenia tai ei. Ja tarkoitan todellakin KAIKKIIN pakattuihin elintarvikkeisiin: merkintä löytyy myös vesipulloista, viineistä jne. Laktoosittomuus on puolestaan merkitty joihinkin tuotteisiin (esimerkiksi maito, jugurtit jne.) selkeästi, toisissa tietoa joutuu etsimään tuoteselostetta lukemalla.

Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on tarjolla kaupoissa vaihtelevasti, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan niitä on aina löytynyt. Esimerkiksi meidän lähisupermarketissa on yleensä vähintään kolmea erimerkkistä laktoositonta maitoa ja vielä useampien merkkien laktoosittomia jugurtteja.

Erään naisen vartti julkisuudessa

Taiteilija Andy Warholin nimiin on laitettu lausahdus siitä, miten jokainen on tulevaisuudessa kuuluisa 15 minuutin ajan. Tulin ehkä käyttäneeksi oman kuuluisuusvarttini viime viikonloppuna, kun kävimme Suomessa. Warhol taisi kylläkin puhua maailmanlaajuisesta kuuluisuudesta. Ihan siihen en yltänyt.

Ultra Bran kesän festivaalikeikoille emme päässeet, mutta ostimme liput 15.12.2017 konserttiin heti niiden tultua myyntiin. Tuolloin suunnitelmanamme oli joulu Suomessa ja joulunvieton alkaminen Ultra Bran konsertilla – mikä sen hienompaa! Aina ei kuitenkaan käy niin kuin suunnitellaan; Suomen-matkamme typistyikin lopulta kolmipäiväiseksi täsmäreissuksi konserttiin.

Myöhästyimme elokuussa Helsingin lennoltamme Pariisissa, kun lentomme São Paulosta saapui myöhässä. Sen vuoksi matkustimme Suomeen jo keskiviikkoiltana: ilman myöhästymisiä olisimme perillä torstai-iltana ja toisaalta myöhästymisvaraa olisi liki vuorokausi, jos jotain menisi aikatauluissa pieleen. Lennot kulkivat ajallaan ja me pääsimme konserttiin ongelmitta.

Konsertti oli mieleenpainuva: hienoa musiikkia, aikanaan ulkoaopittuja biisejä ja laulamista mukana. Erikseen on mainittava hyvin suunnitellut visuaaliset elementit, jotka tukivat komeaa kokonaisuutta osaltaan.

Twiittasin konsertin jälkeen: Tulimme Brasiliasta Ultra Bran keikalle. Keikka oli ehdottomasti 22 h matkan arvoinen. Ylihuomenna paluu Brasiliaan #täsmäreissu #ultrabra #hartwallarena #helsinki #ulkosuomalainen 

Tykkäyksiä alkoi tulla heti, tähän hetkeen mennessä niitä on tullut yli sata. Odottaessamme Pariisissa São Paulon -lentoa eilen sunnuntaina Jyri havaitsi, että twiittini oli nostettu mukaan Ilta-Sanomien Ultra Bra -juttuun. Jutun mukaan ”Ultra Brata oltiin saavuttu kuuntelemaan myös hyvin kaukaa. Eräs nainen kertoi Twitterissä, että hän oli matkannut keikalle aina Brasiliasta saakka.”

Erään naisen vartti julkisuudessa oli alkanut.

Ilta-Sanomat 17.12.2017: Valtava ilmiö levisi viikonloppuna: Ultra Bran areenakeikat sekoittivat somen – ”Yhtäkkiä olikin taas vuosi -97” 

Caipirinha

Olen pariin otteeseen maininnut brasilialaisdrinkistä nimeltä Caipirinha. Asunnonetsintäreissulla paikallisoppaanamme ollut Flavia oli jyrkästi sitä mieltä, että ainoa oikea Caipirinha rakentuu limetistä, sokeriruokoviinasta, sokerista ja jäistä. Hän suhtautui halveksuvasti (ja ääneen tuhahtaen!) ajatukseen siitä, että Caipirinhassa olisi limetin tilalla esimerkiksi ananasta tai passiohedelmää.

Caipirinha löytyy yleensä kaikkien ravintoloiden drinkkilistalta, yleisiä ovat myös drinkin erikoisversiot: Caipiroska (sokeriruokoviinan tilalla vodka) ja Caipisake (sokeriruokoviinan tilalla sake).  Useimmiten Caipiroska on kallein vaihtoehto näistä kolmesta. Kun ravintolassa tilaa Caipirinhan, tarjoilijat varmistavat yleensä, haluaako drinkin tehtäväksi vodkasta tai sokeriruokoviinasta. Sokeriruokoviina on Brasilian portugaliksi cachaça, mutta siitä käytetään myös nimitystä pinga. Seuraava kysymys koskee makuvaihtoehtoja: haluaako asiakas juomansa limetillä vai jollain muulla hedelmällä.

Ravintolasta riippuen Caipirinhassa saattaa olla niin paljon sokeria, että se suorastaan narskuu hampaissa – tai sokeria on niin vähän, että limetin muikea maku hallitsee koko drinkkiä. Joissain paikoissa kidesokeri on korvattu sokeriliemellä tai keinotekoisilla makeutusaineilla. Yllätyksiä saattaa aiheuttaa myös drinkin alkoholimäärä. Olen joskus odotellut jäiden sulamista tai suorastaan lisännyt vettä drinkkiin sen tuhtiuden vuoksi.

Eräissä ravintoloissa on asiakkaalla mahdollisuus valita drinkkiinsä tuleva sokeriruokoviina valita useista eri vaihtoehdoista. Esimerkiksi Paratyssa ravintoloissa oli listalla erityisesti lähialueen sokeriruokoviinoja. Caiprinhan hintaan vaikuttaa tietysti se, minkä hintaluokan sokeriruokoviinan siihen valitsee.

Caipirinhassa käytetään aina tuoreita hedelmiä, joista saadaan mehu lasiin erityisellä puisella Caipirinha-nuijalla. Huolimatta Flavian linjauksista ainoan oikean Caipirinha-version suhteen, olen kokeillut myös passsiohedelmäversiota (toimii hyvin) sekä jopa monihedelmäversiota (toimi sekin ihan hyvin). 

Peruskysymyksiä

Ei-tieteellisen havainnoinnin pohjalta olen koonnut listan yleisimmistä kysymyksistä, joita paikalliset esittävät kuultuaan meidän olevan Campinasissa asuva lapseton suomalaispariskunta:

• Onko Suomessa aina kylmä ilma? (Ja jatkokysymys: onko Suomessa asunnoissa lämmitys?)
• Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Suomesta Brasiliaan?
• Millaisia ruokia suomalaiset syövät? Mikä on yleisin ruokalaji?
• Oletteko nähneet revontulia?
• Miksi teillä ei ole lapsia? (Jopa ensimmäistä kertaa tavattaessa – käytännössä siis ventovieras henkilö – voidaan esittää tämä kysymys!)
• Mikä uskonto Suomessa vallalla?

+

Portugalin opettajamme kyselevät lisäksi melko säännöllisesti, onko Suomen poliittisessa elämässä meneillään skandaaleja.

Lapsityövoiman käyttö Brasiliassa

GloboNews uutisoi Brasilian tilastoviranomaisen viime viikolla (29.11.2017) julkaisemasta lapsityövoiman käyttöä Brasiliassa koskevasta tiedotteesta. Tiedotteen mukaan vuonna 2016 lähes miljoona 5-17 –vuotiasta lasta ja nuorta työskenteli Brasiliassa.

Tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret työskentelivät keskimäärin 25,3 tuntia viikossa. Lapsityövoimasta 5-13 –vuotiaiden ryhmässä suurempi osa (noin 65 %) on poikia, 14-17 –vuotiaista puolestaan tyttöjä. Lukumääräisesti eniten lapsityövoimaa käytetään maan koillisosassa, jossa lasten määrä ja toisaalta sosiaalinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on Brasilian suurin.

Brasilian laki kieltää alle 13-vuotiaiden työskentelyn. Tästä huolimatta lapsityövoiman kokonaismäärästä noin 190 000 oli alle 13-vuotiaita. Huolestuttavimpana tuloksena tutkimuksesta tilastoviranomaisen edustaja pitääkin nimenomaan sitä, että 5-9 –vuotiaista brasilialaislapsista 30 000 ja 10-13 –vuotiaista 160 000 on työssä sekä sitä, että lisäksi osa näistä lapsista ja nuorista työskentelee vaarallisissa ja terveydelle haitallisissa tehtävissä.

Valtaosalla (89,5%) työssäkäyvistä 14-15 –vuotiaista ei ollut minkäänlaista työsopimusta. Brasilian lain mukaan tuossa ikäryhmässä voidaan teettää vain työharjoittelua, jonka kesto on maksimissaan 8 tuntia päivässä ja josta on aina tehtävä erillinen sopimus. Työharjoitteluun pitää myös aina kuulua työnantajan antama opastus.

Alle 13-vuotiaista lapsityöläisistä koulua kävi 98,4% (ei-työssäkäyvät alle 13-vuotiaat: 98,6 %). 14-15 -vuotiaista työssäkäyvistä koulua kävi 92,4 % (ei-työssäkäyvät 14-15 –vuotiaat: 97,1%) ja 16-17 –vuotiaista työssäkäyvistä koulua kävi 74,9 % (ei-työssäkäyvät 16-17 –vuotiaat: 86,1%).

5-13 –vuotiaista lapsityöläisistä noin 47 % työskenteli maataloudessa, noin 25 % eri aloilla (rakentaminen, teollisuus, liikenne, palvelut), 21 % kaupan alalla ja loput noin 6 % kotitaloustöissä. Erityisesti viimeksi mainittua ryhmää sekä maataloudessa työskentelevien lasten määrää on pyritty selittämään kulttuurisilla syillä: esimerkiksi halutaan siirtää tietyt traditionaaliset työnteon mallit lapsille. Tällaiset käytännöt on kuitenkin saatava loppumaan mm. tiedonjakamisen ja koulutuksen avulla painottaa tutkimusta esitellyt tutkija.

Ainoastaan 26 % 5-13 –vuotiaista lapsityöläisistä sai edes jonkinlaista korvausta työstään. Keskimääräinen kuukausipalkka oli pojilla 141 Brasilian realia (noin 36 €) ja tytöillä 112 Brasilian realia (noin 29 €) (1 Brasilian real = 0,257 €; kurssitieto 4.12.2017/Suomen Pankki).

LÄHDE: Uutinen tilastoviranomaisen tiedotteesta 29.11.2017 G1 GloboNews