Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Aamiainen kahvilassa

Jo ensimmäisellä vierailulla Campinasissa paikallisoppaamme kertoi, että aamiainen on tapana käydä nauttimassa kahvilassa. Oppaanamme ollut nainen kehui tulevaa asuinaluettamme myös sillä perusteella, että täällä on useita mukavia aamiaispaikkoja.

Puolentoista vuoden Brasiliassa asumisen aikana olemme syöneet aamiaista muualla kuin kotona ainoastaan ollessamme matkalla. Olen kuitenkin omin silmin havainnoinut, että oppaamme oli oikeassa: lähikahvilat ja konditoriat ovat täynnä asiakkaita aamuisin niin arkisin kuin viikonloppuisinkin. Näin kesän lähestyessä ja aamujen lämmetessä kahviloiden terassit ovat myös aamuisin melko täynnä.

Jotkin paikat tarjoavat aamiaista vain aamulla esimerkiksi klo 10 asti, toiset koko aamupäivän ja eräät kahvilat antavat mahdollisuuden tilata aamiaistyyppisiä ruokia myös iltapäivällä.

Ajankohdan lisäksi myös aamiaisen sisältö vaihtelee: joissain kahviloissa on mahdollisuus valita parista-kolmesta valmisvaihtoehdosta itselle sopivin. Vaihtoehtona saattaa olla esimerkiksi jugurttia myslin ja tuoreiden marjojen kera sekä croissant tai tuorehedelmäsalaatti ja leipää leikkeleiden ja juuston kanssa. Yleensä aina aamiaisvaihtoehdoissa on mukana kahvi/tee, vastapuristettua mehua sekä jokin makea leivonnainen tai kakunpalanen. Joissain kahviloissa aamiaisensa voi kerätä listan eri vaihtoehdoista. Niinpä kahviloiden aamupalalistoilla saattaa nähdä omana osionaan kananmunaruuat, täytetyt leivät, hedelmäsalaatit ja marjakimarat, smoothiet sekä leivonnaiset.

Suosittu aamiaisvaihtoehto ovat myös lämpimänä tarjottavat juustopallerot (pão de queijo) erilaisina variaatioina. Tosin niitä voi tilata kahviloissa mihin aikaan tahansa.

Liikuntaa ja sokeria

1) Kuntoiluinnostus.  Paikalliset ovat innostuneita kuntoilusta. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla katsomalla puistojen ilmaiskäytössä olevien kuntoilulaitteiden suosiota, lähistöllämme olevaan urheiluklubiin arkisinkin jatkuvana virtana kulkevia asiakkaita (+ klubi otti taannoin uuden lisäparkkipaikan käyttöön!) sekä taloyhtiömme kuntohuoneen käyttöastetta iltaisin - puhumattakaan hölkkääjistä lähikaduillamme erityisesti viikonloppuisin.

2) Hidas kävely. Ihmiset kävelevät hitaasti ostoskeskuksen käytävillä, kaupoissa, kadulla. Maleksinta ei rajoitu ikään tai sukupuoleen. Kaikki kävelevät hitaasti. Paitsi me. Hitaasta kävelytahdista erottuva saa joko osakseen hämmästyneen portugalinkielisen huudahduksen – tai aiheuttaa pahimmillaan pienen säpsähdyksen ohitettavassa.

3) Sokeri ja makeutus. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut tästä, mutta tapa ei lakkaa hämmentämästä: Kaikkeen pitää lisätä sokeria. Ihaniin tuorepuristettuihin hedelmämehuihin, tuoreista hedelmistä tehtyihin hedelmäsalaatteihin, kahviin… Erityisen paljon sokeria pitää lisätä drinkkeihin kuten caipirinhaan. Jos ei huomaa sanoa tilauksen yhteydessä haluavansa sokeria vain vähän, saattaa saada drinkin, jossa kirjaimellisesti sokeri narskuu hampaissa.

Hedelmiä aamiaiseksi

Blogi oli tauolla reissaamisen vuoksi. Tauko piteni muutamalla päivällä lisää, sillä olen yrittänyt Brasiliaan paluun jälkeen ottaa kiinni opintoihinkin iskenyttä reissutaukoa.

******

Olemme tottuneet täällä asuessa syömään aamiaisella tuoreita hedelmiä. Lähikaupasta ostamamme brasilialaiset appelsiinit, mangot, papaijat jne. ovat juuri oikeassa syöntikypsyydessä –  ne eivät ole joutuneet matkustamaan Campinasiin kovinkaan kaukaa. Ero suomalaiskauppojen tarjontaan on melkoinen: Nämä hedelmät eivät ole joutuneet poimituiksi raakoina, joutuneet värjöttelemään pitkää matkaa Suomeen ja yrittäneet kypsyä loppuviimeksi syöntikuntoon. (Totuuden nimessä täytyy sanoa, että täälläkin saattaa välillä olla hedelmätiskissä vähän raaempia hedelmiä, mutta pikkuhiljaa olemme oppineet tunnistamaan tuoksusta esim. kypsät mangot. Välillä lähikaupassa saa syöntikypsien hedelmien valinnassa myös – pyytämättä! – apua myyjiltä.)

Brasilialaisten hedelmien kilohinnat ovat edullisia, tuontihedelmät voivat olla hyvinkin paljon kalliimpia. Hintalappu ja alkuperämaa kannattaakin aina tarkistaa ennen valintaa. 

Tuoreiden hedelmien lisäksi lähikaupassamme on myynnissä paikanpäällä tehtyjä hedelmäsalaatteja sekä mehuja. Hedelmäsalaatit on tehty tuoreista hedelmistä, niissä ei ole mukana sokerilientä. Salaatit säilyvät vuorokauden verran syöntikelpoisina. Jos hintavertailu kiinnostaa, noin 250 gramman hedelmäsalaatti maksaa saman verran kuin kilo hedelmiä (alle 2 euroa). Hedelmäsalaateissa on esimerkiksi mangoa, mansikoita, kiiviä, erilaisia meloneja, viinirypäleitä ja ananasta.

Tänne muutettuamme suunnittelin suunnilleen ensimmäiseksi ostavani mehupuristimen. Tuoreiden hedelmien syöminen sellaisenaan ja lähikaupan tekemät mehut ovat kuitenkin osoittautuneet toimivaksi  vaihtoehdoksi. Tuorepuristetut, sokeroimattomat mehut myydään puolen litran pulloissa ja salaattien tapaan nekin kestävät säilytystä jääkaapissa vain vuorokauden ajan. Makuvaihtoehtoja on pitkälti toistakymmentä. Mukana on yhden hedelmän mehuja (mm. ananas, appelsiini, mango, mandariini, meloni, passionhedelmä), vihannesmehuja (mm. porkkana, kaali), erikoisempia makuja (maissi), sekoituksia ja yrteillä maustettuja (mm. appelsiini – porkkana sekä omat henkilökohtaiset suosikkini: ananas-minttu ja omena-ananas-inkivääri).

Salaattien ja mehujen lisäksi lähikaupassa on myynnissä toki muutenkin käsiteltyjä hedelmiä, esimerkkeinä vaikka grillaamista varten kuorittu kokonainen ananas tai valmiiksi siivutetut melonit. Jopa mansikoita myydään rasiassa puolitettuina – ja niiden vieressä on samassa tiskissä myynnissä valmiskermavaahtoa.

Inkivääriä ja hunajaa

Inkivääri tuntuu olevan täällä erittäin suosittu mauste. Tähän asti olen itse yhdistänyt inkiväärin lähinnä aasialaistyyppisiin ruokiin ja marinadeihin, mutta ainakin Campinasissa sitä näyttää voivan lisätä lähes mihin tahansa. Lähikaupan ja monien mehukojujen hedelmämehuissa on mausteena inkivääriä. Syksyn ja talven viileinä iltoina on täällä rommitotin korvaajana juoma, jossa yhdistetään sokeriruokoviina, kuuma vesi ja inkivääri (+ sokeri).

Ensimmäisen vuoden aikana olen oppinut, että lähikauppojen hedelmä- ja vihannesvalikoima vaihtelee jonkin verran vuodenaikojen mukaan. Tuoretta inkivääriä on kuitenkin myynnissä ympäri vuoden.

Toinen suosittu mauste on hunaja. Jyri havaitsi taannoin, että on suorastaan vaikea löytää maustettua jugurttia, jossa ei olisi hunajaa. Hunajaa on tarjolla myös hieman odottamattomissakin paikoissa: kun tilaa jälkiruuaksi ravintolassa hedelmäsalaatin, sen mukana saattaa tulla kastikkeeksi hunajaa.

Inkivääri ja hunaja esiintyvät myös yhdessä, kurkkutableteissa ja makeisissa.

Ensimmäinen vuosi Brasiliassa

Eilen tuli vuosi siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi  – ja tänään vuosi siitä, kun saavuimme aamuvarhaisella valtavan väsyneinä nykyiseen kotiimme.

Etukäteen kuvittelin, että vuodessa ehtii ottamaan haltuun asioita hyvinkin laajasti. Tietyt asiat ovatkin muuttuneet jo niin itsestään selviksi, että niiden vuoden takainen hämmästely lähinnä naurattaa. Joitain asioita opetellessa mennee vielä toinenkin vuosi.

Ennen muuttoamme olin lukenut mahdollisimman paljon Brasilia-tietoa ja käynyt kertaalleen Campinasissa Jyrin kanssa. Tästä huolimatta ennakkoluulojeni värittämissä kuvitelmissani kotikaupunginosassamme liikkuivat kulkukoirat ja kerjäläiset, ilma oli hirvittävän epäpuhdasta – mutta aurinko paahtoi jatkuvasti, ruuat ja juomat olivat eksoottisia, eikä kaduilla ollut turvallista kävellä edes päivänvalossa…

Vuoden aikana olen nähnyt vain muutamia kulkukoiria, enkä yhtään kerjäläistä kaduilla. (Kertaalleen supermarketissa oli tosin kerjäläiseksi luokiteltava mies, joka kiersi kassajonosta toiseen anelemassa, että joku asiakkaista maksaisi hänen ruokansa.) Ilma ei vaikuta erikoisen epäpuhtaalta, eikä aurinko paahda jatkuvasti. Lähikaupasta voi ostaa ruuanvalmistukseen eksoottisia hedelmiä ja omituisen näköisiä kaloja – tai punajuuria, porkkanoita, kukkakaalia ja lohta. Kaduilla voi kävellä päivänvalossa, kunhan suhtautuu valppaasti ajoneuvoliikenteeseen.

Ennen muuttoamme en sen sijaan ollut osannut kuvitella, että aamupala alkaisi tuntua puutteelliselta ilman tuoreita hedelmiä tai että löytäisimme lähitienoilta useita mukavia ravintoloita tai että kävisimme silloin tällöin kaupunginorkesterin konserteissa tai että asiointi tönkköportugalilla onnistuisi silloinkin, kun englanti ei ole vaihtoehto tai että Campinasin mainitseminen negatiivisessa valossa uutisissa tuntuisi pahalta. En ollut osannut myöskään kuvitella, miten kovaa ukkonen voi rytistellä, että moskiitot löytävät uhrinsa kaupungissa kerrostaloasunnossakin, ettei hiljaista aikaa vuorokaudessa oikeastaan ole tai ettei wc-paperia saa vetää vessanpytystä.

Mielikuvituksellakin on rajansa.

Makeaa elämää

Brasiliassa (ts. ainakin Campinasissa) pidetään ylimakeasta ruuasta ja juomasta: Jälkiruuat (etenkin leivonnaiset) ovat liki äitelän makeita. Kahvia tilatessa saa puolestaan aina sokerin lisäksi ison valikoiman erilaisia keinotekoisia makeutusaineita. 

Ravintoloista, baareista ja eri puolilla kaupunkia, esimerkiksi puistoissa, olevista mehukojuista saa mehupuristimella tuoreista hedelmistä odotellessa tehtyjä mainioita mehuja. Mehuvaihtoehtoja on yleensä tarjolla lukuisia: yhden hedelmän versiosta (esim. ananas), sekoituksiin (esim. ananas-appelsiini) tai yrteillä maustettuihin versioihin (esim. ananas+inkivääri). Pyydettäessä mehuihin voidaan myös lisätä esim. maitoa tai jugurttia. Pyytämättä mehuihin lämätään tuntuvasti sokeria. Nyt osaan jo onneksi kertoa tilatessa, etten halua mukaan sokeria. (Olen tosin kuullut, että joissain paikoissa ilman sokeria tilattuun juomaan lisätään keinotekoista makeutusainetta...). 

Suurin yllätys tähän mennessä sokeroitujen juomien osalta tuli kuitenkin koettua melkein heti tänne muutettuamme: olimme autovuokraamossa ja vuoromme odotteluun kului melko pitkä aika. Ystävällinen työntekijä ehdotti, että ottaisimme odotellessa kahvia termoksesta. Kahvi oli hyvää, niinkuin täällä yleensäkin, mutta myös sokeroitua. Myöhemmin olen Jyrin kautta oppinut, että yleisesti Brasiliassa kahvia tarjottaessa esimerkiksi työpaikoilla, voi yhdessä termoksessa olla valmiiksi sokeroitua kahvia ja toisessa sokeroimatonta. Autovuokraamossa oli ainoastaan yksi termos, joten tarjolla oli vain valmiiksi sokeroitua kahvia. Sitä suositumpaa vaihtoehtoa siis.