Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Ruuasta ja juomista

Bacalhau eli [kuivattu] turska. Eräs paikallinen suosikkiruoka on [kuivattu] turska. Kalanmyyntiä ei voi olla huomaamatta supermarketeissa, joissa sanoinkuvaamattoman kauhea haju tuntuu voimakkaana erityisesti tietysti kuumimpana vuodenaikana.

Turska on listalla eri muodoissa lähes kaikissa tämänkin alueen ravintoloissa. Jotkin ravintolat ovat jopa erityisen kuuluisia tai suosittuja nimenomaan näiden kala-annostensa vuoksi. Kumpikin paikallisista portugalin opettajistamme kehotti meitä useampaankin otteeseen maistamaan turska-annoksia. Aiheutimme opettajissamme kateutta kertomalla, että olimme Norjassa asuessa syöneet melko monta kertaa tuoretta turskaa.

Hanavesi. Olimme aiemmin matkustaneet paikoissa, joissa ei hanaveden käyttöä suositeltu tai turistien kehotettiin sitä jopa kokonaan välttämään. Brasiliassa asuminen on kuitenkin tietysti pisin aika, jolloin en ole hanavettä voinut käyttää totuttuun tapaan. Juomavesi on pitänyt ostaa kaupasta, teessä tai kahvissakaan emme ole käyttäneet hanavettä. Kiehautetulla hanavedellä olemme kuitenkin puhdistaneet kasviksia ja hedelmiä. Niinpä olen ottanut tavakseni keittää aamuisin vedenkeittimellä tähän tarkoitukseen vettä. (Vertailun vuoksi: Master Chef Brasil –ohjelmassa kilpailijat käyttivät pelkästään pullovettä ruuanlaitossa.)

Suomessa käydessä kohtaa aina monia hienoja ja mahtavia asioita. Yksi parhaista on se, että keittiönhanasta tulevaa vettä voi juoda sellaisenaan!

Laktoosittomat ja gluteenittomat tuotteet. Ainakin täällä Campinasissa sekä São Paulossa on hyvin helppoa löytää ruokakaupasta mm. laktoosittomia ja/tai gluteenittomia tuotteita. Kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin on merkitty aina selkeästi, sisältääkö tuote gluteenia tai ei. Ja tarkoitan todellakin KAIKKIIN pakattuihin elintarvikkeisiin: merkintä löytyy myös vesipulloista, viineistä jne. Laktoosittomuus on puolestaan merkitty joihinkin tuotteisiin (esimerkiksi maito, jugurtit jne.) selkeästi, toisissa tietoa joutuu etsimään tuoteselostetta lukemalla.

Laktoosittomia ja gluteenittomia tuotteita on tarjolla kaupoissa vaihtelevasti, mutta ainakin oman kokemuksen mukaan niitä on aina löytynyt. Esimerkiksi meidän lähisupermarketissa on yleensä vähintään kolmea erimerkkistä laktoositonta maitoa ja vielä useampien merkkien laktoosittomia jugurtteja.

Suosikkiravintoloita

Kun kävimme asunnonhakureissulla Campinasissa helmikuussa 2016, paikallisoppaamme antoi meille neljä ravintolasuositusta. Kokeilimme heti tuolla reissulla yhtä suositusravintoloista – ja loput kolme ovat edelleen testaamatta. Suurin syy on etäisyys, meillä ei ollut alkuvaiheessa autoa ja aivan lähialueeseenkin tutustuminen tuntui vievän oman aikansa: Paikallisoppaan suosituslistalta testaamamme italialaisravintola Brunelli sijaitsi silloisesta hotellistamme noin 400 metrin ja nykyisestä kodistamme 450 metrin päässä. 

Jos meille ei olisi sinä helmikuisena iltana osunut Brunellissa niin ystävällinen ja avulias tarjoilija, ensimmäinen käynti olisi jäänyt viimeiseksi. Kukaan ravintolassa ei puhunut englantia, painetut ruokalistat olivat vain portugaliksi. Tarjoilija ehdotti, että lukisimme listan englanninkielistä versiota heidän nettisivuiltaan ja loput keskustelusta käytiin erilaisten käsimerkkien avulla. Kävimme alkuvaiheessa Brunellissa melko useasti ja samainen ystävällinen vakiotarjoilija kehui vuolaasti kerta kerralta paranevaa portugalin taitoamme. 

Ensimmäinen ruokailumme Brunellissa on muuten ainoa kerta, jolloin meillä on ollut pöytävaraus, kun olemme olleet liikkeellä kahdestaan. Jostain syystä paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että pöytävaraus olisi käytännössä pakollinen.

Heti muuton jälkeen aloin etsiä lähietäisyydeltä ravintoloita Googlen avulla. Kävin tutustumassa kartalta löytämiini ravintoloihin niiden verkkosivujen ja somekanavien kautta. 

Aivan lähietäisyydeltä (näkyy parvekkeeltamme!) löytyi Maialini. Se on tyypiltään moderni italialainen, mutta meidän näkökulmasta ravintolasta teki aluksi erityisen loistavan englantia erittäin hyvin puhunut perulaistarjoilija. Valitettavasti hän joutui muuttamaan pois Campinasista, huolehtimaan sairastuneesta perheenjäsenestään. Perulaistarjoilijan lähdettyä Maialinissa on ollut englantia puhuvia työntekijöitä hieman vaihtelevasti. Ruoka on pysynyt hyvätasoisena.

Hieman etäämmältä kotoamme sijaitsevat Black Sheep ja D’Autore. Ensin mainittu on hintatasoltaan halvempi ja laadultaan vähän epätasaisempi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa olla asuinalueemme kalleimpia ravintoloita, mutta se myös sijoittuu meidän mielestämme kahden parhaan ravintolan joukkoon täällä. D’Autoressa oli muutamalla illalliskerralla naistarjoilija, joka oli käynyt Turussa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme vielä löytäneet kolme uutta mielenkiintoista ravintolaa: Lume, Olivetto ja IKI. Lumen ruoka on tasoltaan hyvää, mutta palvelu vaihtelee melkoisesti. Olivetto on tunnelmallinen; palvelu ja ruoka ovat tasokkaita. Olivetton viinilista on paksu kirja!

Meidän mielestämme asuinalueemme ellei koko kaupungin paras ravintola on japanilainen IKI. Ravintolan sisustus on eleetön, huomattavin sisustuselementti ovat suuret kuparinväriset valaisimet. Palvelun sekä ruuan laatu ovat huippua. IKIssä pitää olla paikalla ajoissa, jos ei ole tehnyt pöytävarausta. Yleensä kahdeksan kieppeillä aletaan käännyttää ilman varausta olevia ovelta. Niinpä me olemme kertaalleen olleet jo muutamaa minuuttia ennen avaamisaikaa oven takana jonottamassa!

Näitä seitsemää suosikkiravintolaamme yhdistää pari asiaa: ne ovat olleet toiminnassa melko lyhyen aikaa (esimerkiksi Black Sheep, D’Autore, Lume ja Maialini on perustettu 2015, IKI lokakuussa 2016). Poikkeuksen muodostaa ja säännön vahvistaa vuonna 2008 perustettu Olivetto. Toinen yhdistävä tekijä on se, että käytännössä kaikkiin näihin ravintoloihin haetaan koko ajan uusia työntekijöitä. Työnhakuilmoituksia on ravintoloiden omilla sivuilla, mutta myös jopa niiden ikkunoissa. Jatkuvaa rekrytointia vahvistaa myös omat kokemuksemme: hyvin harvassa näistä ravintoloista on enää vuoden tai puolentoista vuoden takaa tuttuja tarjoilijoita.

Leipomot, konditoriat

Kerroin aiemmin täkäläisestä tavasta käydä aamiaisella ulkona, sillä kahvila/konditoria-valikoima on ainakin meidän asuinalueellamme melko hyvä.

Meidän lähialueemme valikoimassa löytyy peruskonditorioiden lisäksi mm. ranskalainen ja saksalainen vaihtoehto. Jyrin ranskalaisen työkaverin mukaan tosin Campinasin ranskalaisleipomot eivät muistuta lainkaan aitoja ranskalaisleipomoita.

Campinasissa toimi hetken aikaa jopa gluteeniton leipomo, jonka valikoimassa oli tuoreiden erilaisten leipien lisäksi myös makeita leivonnaisia sekä monenlaisia gluteenittomia (ja usein laktoosittomia) suklaita ja muita makeisia. Valitettavasti leipomon toiminta loppui melko lyhyeen. São Paulossa sen sijaan on gluteeniton kahvila, joka tarjoaa aamiaista ja lounasta, erilaisia gluteenittomia leipiä sekä lisäksi valikoiman gluteenittomia oluita.

Myös supermarketeissa on irtomyynnissä paikanpäällä paistettua tuoretta leipää sekä makeita leivonnaisia. Näissä irtomyyntipisteissä ei kuitenkaan ole tarjolla gluteenittomia tuotteita. Ei-pakastettuja gluteenittomia leipiä löytyy kuitenkin melko hyvä valikoima aivan tavallisista supermarketeista.

Paperikaupat, kirjakaupat ja lehtikioskit

Campinasissa ja São Paulossa olen kiinnittänyt huomiota ostoskeskuksissa paperikauppoihin tai oikeammin niiden melko isoon lukumäärään. Paperikaupat ovat yleensä kooltaan hyvin pieniä. Niiden valikoimassa on postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Olen käynyt vain ostoskeskuksissa sijaitsevissa kirjakaupoissa. Ne ovat kooltaan suuria ja monikerroksisia. Niissä saisi aikaa kulumaan lähes miten pitkään tahansa kuljeskelemalla kerroksesta toiseen. Useissa kirjakaupoissa on kahvila ja/tai alue, jossa voi istuskella ja lueskella. Lisäksi lapsille on oma leikkialueensa.

Kirjakauppojen valikoimat ovat keskenään samansuuntaisia: kansainvälisiä ja brasilialaisia aikakauslehtiä, kirjallisuutta (lähinnä brasilian portugaliksi ja englanniksi), sarjakuvia, pelejä, levyjä (cd- ja vinyylimuodossa) ja elokuvia. Lisäksi kirjakaupoissa on paperiosasto, jonka valikoima vaikuttaa minusta aivan samalta kuin erillisissä paperikaupoissa: postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Erityisesti São Paulon suurissa kirjakaupoissa on viikoittain useita yleisötapahtumia, kirjailijahaastatteluja, erilaisia kirjallisuuden markkinointikampanjoita, lautapeliturnauksia jne. Myös Campinasissa on silloin tällöin kirjakaupoissa lähinnä paikallisia kirjailijoita kertomassa teoksistaan tai lukemassa otteita niistä.

Lehtikioskeja on alueesta riippuen tiheämmässä tai harvemmassa. Tiheimmillään lehtikioskeja olen nähnyt São Paulon vilkkaimmilla kaduilla. Lehtikioskien myyntivalikoimassa on sanoma- ja aikakauslehtiä, useimmiten vain brasilialaisia. São Paulossa olen nähnyt lehtikioskeissa myynnissä myös melko laajoja valikoimia pokkareita. Lisäksi tarjolla on erilaisia snackseja, makeisia ja juotavaa.

Asuinalueellamme lehtikioskeihin tulevat aikakauslehtien uudet numerot hyvin paljon hitaammin kuin kirjakauppoihin. Esimerkiksi kerran kuukaudessa ilmestyvät lehdet saattavat olla myynnissä lähimmissä lehtikioskeissamme jopa kahden kuukauden viiveellä! Nämä lehtikioskit palvelevatkin parhaiten jos haluaa käydä ostamassa paikallislehden päivittäin.

Tuhti lounas

Aiemmin kirjoitin siitä, miten yrityksemme päästä syömään feijoadaa epäonnistui. Nyttemmin olemme kuitenkin onnistuneet yrityksessämme syödä brasilialaista kansallisruokaa ja nimenomaan lauantailounaalla.

Feijoada voidaan tarjota siten, että kaikki ainesosat ovat yhdessä ja samassa padassa. Ravintoloissa on käsittääkseni kuitenkin yleisempää se, että jokainen tekee erillisastioissa tarjolla olevista monenlaisista lihoista ja pavuista sekä lisukkeista omanlaisensa annoksen, jota höystetään sitten mm. riisillä. 

Feijoadan liemi on mustaa ja annoksesta lautasella tulee helposti melko hurjan näköinen. Tömäkän pataruuan kaverina oli meidän testaamassamme ravintolassa kasviksia, vihanneksia ja erilaisia salaatteja.

Feijoada on tuhtia tavaraa: Pataruokalounaan jälkeen ei ollut tarvetta edes iltapalalle, illallisesta puhumattakaan.

Puheliaita naapureita

Blogissa oli taas taukoa ensin reissaamisen ja sitten ärjyn flunssan vuoksi.

*****

Hissi on osoittautunut erityisesti viimeisen viikon aikana suosituksi keskustelupaikaksi taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa. Ilmeisesti naamamme ovat tulleet pikkuhiljaa niin tutuiksi, että naapurien mielestä tervehdysten lisäksi myös small talk on paikallaan. Naamamme lisäksi meistä tiedetään jo paljon muutakin. Viime viikolla koimme hämmentävän hetken, kun muutamaa kerrosta ylempänä asuva naapurimme tiesi, missä kerroksessa me asumme. Epäilin Jyrille, että asuinkerroksemme tunnetaan taloyhtiössä ehkä ulkomaalaisten kerroksena – edelliset seinänaapurimme kun olivat Japanista. (Asia oli selvinnyt minulle, kun japanilaisrouva oli aloittanut kanssani keskustelun portugaliksi – hississä.)  

Taloyhtiössämme on jokaisen asunnon parvekkeelle tehty rakennusvaiheessa hiiligrilli. Parvekegrillin käytöstä pitää etukäteen ilmoittaa porttivahdille, joka käynnistää tuulettimen. Muutama viikko sitten porttivahti kertoi, että grillaaminen on kielletty, sillä tuuletin on rikki. Rikkinäinen tuuletin oli aiheuttanut jokaisella grillauskerralla meteliä yläkerran asuntoihin, juuri metelin ansiosta vika havaittiin. Korjausaikataulusta ei ollut tietoa – me olemme kuulemma ainoat asukkaat, jotka ylipäätään grillaavat!

Lauantaina tullessamme kaupasta Jyri kantoi hissiin ostamamme ison grillihiilisäkin. Samassa hississä matkustanut naishenkilö totesi ääneen meidän siis olevan se pariskunta, joka talossa grillaa. Hän myös halusi tietää, aiommeko taas grillata ja huomautti saman tien ilmeisen voitonriemuisena, ettei se olisi edes mahdollista rikkinäisen tuulettimen vuoksi. Meillä oli kuitenkin päivitettyä tietoa asiasta. Emme olisi edes lähteneet ostamaan grillihiiliä ja grillattavaa lauantaina, ellei porttivahti olisi kertonut, että tuuletin on nyt korjattu ja voimme taas grillata kuten ennenkin.

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Lähikirkko

Lähimpänä meitä sijaitseva kirkko on katolinen (ei liene yllättävää!) Igreja Nossa Senhora das Dores. Wikipedia-artikkelista löytyy tietoa nimen taustasta myös suomeksi.

Kirkon ovet näyttävät olevan auki aina. Tai ainakin joka kerta kirkon ohittaessani olen nähnyt kokonaan avatut ovet tai ovista on ollut menossa sisään tai tulossa ulos väkeä. Kirkon ohittaessani tulee myös joka kerta hakematta mieleen viimevuotinen tunnelmallinen joulukonsertti.

Häitä ja hautajaisia voidaan mitä ilmeisimmin järjestää kirkossa viikonpäivästä ja lähestulkoon kellonajasta riippumatta. Yhtä hyvin voidaan valita aikainen aamu tai myöhäinen ilta. Esimerkiksi viime lauantaina iltaseitsemän kieppeillä näimme kirkkoon menossa olevan hääseurueen, eikä tällainen tilanne osunut kohdalle edes ensimmäistä kertaa.

Kirkon vieressä on sähköinen ilmoitustaulu, joka mainostaa tulevia tapahtumia messusta myyjäisiin. Myös seurakunnan radio-ohjelmaa mainostetaan. Lisäksi taululla pyörii paikallisten vaatekauppojen ja erilaisia kosmeettisia tai kauneuskirurgiaan liittyviä toimenpiteitä tekevien yritysten mainoksia. Mainoksia ehtii katsella liikennevalojen vaihtumista odotellessa ja niistä muodostuu melko erikoinen yhdistelmä.

Lauantailounaalla

Olemme lähes koko täällä asumisen ajan pitäneet tapana käydä perjantai-iltaisin syömässä jossain lähiravintolassa. Lauantaisin ja sunnuntaisin olemme satsanneet ruuanlaittoon kotona. Ravintolalounailla olemme käyneet hyvin, hyvin harvoin viikonloppuisin.

Valtaosa kotimme lähellä olevista ravintoloista on avoinna lounasaikaan arkisin, osa myös viikonloppuisin. Monessa lähiravintolassa on lounaalla päivittäin vaihtuva lista arkisin. Lounashintaan sisältyy alkuruoka (esimerkiksi salaatti/keitto), pääruoka (liha/kasvis; risotto/pasta) ja jälkiruoka (hedelmäsalaatti/leivonnainen). Eräissä ravintoloissa lounaslistalla on itse asiassa kiinnostavampia vaihtoehtoja kuin illallisella! Joissain ravintoloissa on lounasaikaan tarjolla vain buffet tai illallislista supistettuna.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä lauantailounaalla syömään feijoadaa, jota on tarjolla lounaalla yleensä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jotkut ravintolat pitävät tätä brasilialaista ruokalajia listoillaan syksyisin ja talvisin, toiset ympäri vuoden. Tiesimme muutaman sadan metrin päässä kodistamme olevan ravintolan, jossa feijoadaa olisi mahdollista vielä näin keväälläkin saada. Ravintola on käytännössä valtava terassi, seinät ovat auki joka suuntaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, täällä on ollut hyvin lämmin ja kuiva lopputalvi/alkukevät. Tälle viikolle sääennusteessa oli merkattuna joka päivälle sadetta, mutta ennuste toteutui vasta perjantaina ja lauantaina. Perjantai-iltana ukkonen toi tullessaan hurjan sateen ja sai lähikadut nopeasti –onneksi vain hetkellisesti – tulvimaan. Lauantaina jatkui epävakainen ja viileä sää (alle +20!) ja juuri, kun lähdimme kotoa valitsemaamme lounasravintolaan, alkoi sataa. Ajatus ruokailusta terassilla viileänkosteassa säässä ei suoraan sanoen ollut kovin houkuttava.  

Päädyimme meitä lähinnä sijaitsevaan italialaisravintolaan lounaalle. Ravintola aloitti viikonloppulounaat vasta muutama kuukausi sitten, mutta ne ovat ilmeisen suosittuja. Eilen lounasajan loppupuolellakin asiakkaita tuli tasaisena virtana; pöydät ehtivät olla tyhjinä vain siivoamisen ajan. Arkisin tämän ravintolan lounaslista tarjoaa iltaa kiinnostavampia vaihtoehtoja, viikonloppuisin lounaalla olikin sama lista kuin iltaisin! Ruoka oli kuitenkin onneksi yhtä laadukasta kuin ennenkin.

Odottelemme ilmojen pysyvämpää lämpenemistä ja kaunista lauantaipäivää ennen kuin yritämme seuraavan kerran käydä syömässä feijoadaa. (Tänään sunnuntaina on tietystikin hieno, aurinkoinen sää ja lämpötila +24, päivän ylimmäksi luvassa +27. Kävin äsken uimassa taloyhtiön ulkoaltaassa. Porttivahdin oli vaikea uskoa, että joku haluaisi uida näin kylmällä…)

Takahuoneissa puhutaan englantia

Olen kirjoittanut blogissa portugalin opinnoistamme jasuullisen kielitaidon haasteista. Suullisen kielitaidon puutteet tulevat tietysti parhaiten esiin arkielämän käytännön tilanteissa kuten esimerkiksi ostoksilla varsinkin pienissä kaupoissa tai erikoisliikkeissä.

Vielä muutama kuukausi sitten aloitimme ostoksilla keskustelun myyjän kanssa portugalinkielisten tervehdysten jälkeen automaattisesti kysymyksellä: Você fala inglês? (Puhutko englantia?). Nykyisin yritämme ensin hoitaa asiamme portugaliksi ja vasta sitten turvaudumme englantiin. Useimmiten jossain vaiheessa on pakko taas esittää tuo edellä ollut kielitaitokysymys.

Usein vastaus kysymykseen englannintaidosta on kielteinen. Esimerkiksi eräissä asuinalueemme ravintoloissa tarjoilijat eivät puhu englantia, eikä ruokalistoja ole englanniksi. Toisaalta usein paljastuu jossain vaiheessa, että itse asiassa vastapuoli osaakin englantia, mutta ei syystä tai toisesta haluaisi sitä puhua. Suosituin kuulemistamme selityksistä on se, että englannintaito niin vähäinen (joka kerta ollut kuitenkin laajempi kuin meidän portugalin osaamisemme!). Olen kyllä itsekseni epäillyt useammin kuin kerran, että vastapuoli on halunnut ensin huvittaa itseään kuuntelemalla tönkköportugaliamme ja lopulta on ollut pakotettu paljastamaan oman englannintaitonsa.

Varsinkin ensimmäisten asuinkuukausiemme aikana jouduimme tilanteisiin, joissa portugalin taitomme ei yksinkertaisesti riittänyt, ja liikkeissä tai ravintoloissa lähdettiin etsimään avuksi jotakuta englantia puhuvaa. Lähes poikkeuksetta englantia puhuva henkilö löytyi takahuoneesta.

Paikallisuutiset vai poliisi-tv tapahtumakalenterilla?

Campinasin paikallisuutiset tulevat televisiosta aamuisin ja iltaisin seitsemän kieppeillä. Aamuisin lähetys kestää 20 ja iltaisin 30 minuuttia. Uutislähetystä rytmittävät mainokset.

Uutisia katsellessa on vaikea uskoa, että kyse on asuinkaupungistamme. Iltalähetyksissä tuntuu olevan lähinnä kaksi pääkategoriaa: rikokset ja tapahtumat. Aamulähetyksessä kerrotaan lisäksi myös aina liikennetilanteesta.

Campinasin uutisissa rikoksia riittää laidasta laitaan. Ilman sen suurempaa yksityisyydensuojaa esitellään esimerkiksi turvakameroiden tallenteita tapoista, asuntomurtojen kohteita, pahoinpitelyn uhrien vammoja, poliisiautoon päätyneitä rikollisia, huijareita ja heidän uhrejaan jne. Useimmiten pyöritetään samaa kohtaa kuvanauhasta uudestaan ja uudestaan ja joskus myös hidastettuna, että kaikki katsojat varmasti ehtivät nähdä tärkeimmät/järkyttävimmät kohdat. Joissain harvoissa tapauksissa uhrit antavat haastattelut kasvot peitettyinä ja ääni muunnettuna, useimmiten eivät.

Reportterien jutut tulevat yleensä kaupunginosista, joissa en ole käynyt tai joista en ole edes kuullut, poikkeuksena naapurikaupunginosamme Centro, jossa tapahtuu melko paljon ryöstöjä ja murtoja. Vain kerran olen bongannut Cambuin uutisista – kun pankkiautomaatilla syntyi tulitaistelu.

Toinen säännöllinen kategoria uutisissa on tapahtumat. Campinasin lisäksi esitellään myös lähialueiden tulevia tapahtumia. Joskus palataan myös jo menneisiin tapahtumiin, jos kyseessä on ollut nimekäs esiintyjä tai muuten suuri yleisötapahtuma. 

Keskellä päivää tulevassa parituntisessa paikallisessa ajankohtaislähetyksessä ehditään käsitellä myös muita aiheita kuin rikoksia, tapahtumia tai liikennetilannetta. Ajankohtaisohjelma antaakin Campinasista hieman uutisia monipuolisemman kuvan.  

Rauhaton hippitori

Muutaman sadan metrin päässä kodistamme sijaitsee Feira Hippie de Campinas. Vapaasti käännettynä Feira Hippie de Campinas voisi olla Campinasin hippitori. Kyseessä on pieni puisto, jossa joka lauantai ja sunnuntai jatkuu hippien 1970-luvulla Campinasissa aloittama toritoiminta. Alun perin kyse on ollut käsityötorista, nyttemmin myynnissä on monenlaisia tavaroita ja palveluita käsitöistä käytettyihin äänilevyihin, toritaiteesta tatuointeihin. Torin ollessa auki paikalla on myös useita ravintoloiden pisteitä, joista voi ostaa snacksia, lämmintä ruokaa, jäätelöä, mehua jne.

Hippitorin laidalla sijaitsee vuonna 1976 rakennettu kulttuurikeskus (Centro de Convivência) ja siihen liittyvä amfiteatteri.  Esityksiä ei siellä juurikaan ole meidän täällä asuessamme ollut, karnevaalin aikana se oli yhden kulkueen lähtöpaikka. Hippitori on käytössä vuoden mittaan muutenkin kuin viikonloppuisin: siellä järjestettiin esimerkiksi joulumarkkinat ja yleislakkojen aikana mielenosoituskulkueiden päätepiste on ollut juuri hippitori.

Alue on hieman rähjäisen näköinen, mutta niin tärkeä nähtävyys, että meidätkin vietiin sinne heti ensimmäisellä Campinas-reissullamme. Vaatimuksia alueen kunnostamisesta on ollut paikallislehdessä säännöllisesti. Joitain kuukausia sitten uutisissa alkoivat toistua hippitorin lähialueen asukkaiden pelot: alueelle oli ruvennut päivisin kertymään väkivaltaisia räyhäjengejä, iltaisin puolestaan asunnottomia ja päihteiden väärinkäyttäjiä.

Toistuvista järjestyshäiriöistä johtuen kaupunki sulki pysyvästi alueella olevat wc:t. Tämä raivostutti lauantaisin ja sunnuntaisin paikalla olevia torikauppiaita ja ravintoloitsijoita – ja varmasti myös niiden asiakkaita. Wc-tilojen sulkeminen pahensi entisestään epäsiisteyttä ja vähensi viihtyvyyttä. Seuraavaksi alueella lisättiin arkisin vartiointia. Olen itsekin osunut kertaalleen näkemään tilanteen, jossa useiden poliisien voimin aluetta tyhjennetään keskellä päivää. Viimeisin käänne hippitori-uutisoinnissa on kauppiaiden valitus siitä, että kaupungin perimä myyntipaikkavuokra on liian korkea. Toritoiminta jatkuu kuitenkin edelleen viikonloppuisin.

Feira Hippie de Campinas (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

Centro de Convivência (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

On siis kevät

Suomessa on syyspäiväntasaus ja täällä on siis kevät alkamassa. Aika kuluu kuin huomaamatta – jo toinen kevääämme Brasiliassa.

Campinasissa oli poikkeuksellisen sateisen syksyn jälkeen vähäsateisin talvi 30 vuoteen. Uutiskuvissa on näkynyt surkeaksi kuivuneita maakaistaleita ja maastopaloista on edelleen varoiteltu ahkerasti.

Kuivan talven jälkeen täällä alkoivat keväiset lämpötilat hieman etuajassa ja valitettavasti jo muutama päivä ennen kuin palasimme Suomesta. Sääennusteiden mukaan tämänhetkiset yli 30 asteen päivälämpötilat jatkuisivat vielä ainakin ensi viikon alkuun asti. Tosin sateita ja ukkosta näyttää myös olevan tulossa.

Taloyhtiön uima-allas oli jonkin aikaa poissa käytöstä autohallin katon remontoinnin vuoksi, mutta nyt pääsee taas onneksi uimaan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin uimassa heti tänne palattuamme viime viikonloppuna. Koska silloin oli vielä virallisesti talvi, ei altaalla ollut tietystikään ketään muita. Tulevana viikonloppuna tilanne saattaa olla jo toinen.

Auringolta suojautumisesta muistutellaan täällä ympäri vuoden, kevät ja lämpötilojen kohoaminen eivät tuo siihen muutosta. Kevääntulon huomaa kuitenkin muutamasta asiasta: vaatekaupat mainostavat talvivaatteiden alennusmyyntejä, moskiittoja on taas sisätiloissa ja ympäri vuoden ennen auringonnousua pihapuissa karjuvat linnut jatkavat nyt kailotustaan koko päivän.

Hedelmiä aamiaiseksi

Blogi oli tauolla reissaamisen vuoksi. Tauko piteni muutamalla päivällä lisää, sillä olen yrittänyt Brasiliaan paluun jälkeen ottaa kiinni opintoihinkin iskenyttä reissutaukoa.

******

Olemme tottuneet täällä asuessa syömään aamiaisella tuoreita hedelmiä. Lähikaupasta ostamamme brasilialaiset appelsiinit, mangot, papaijat jne. ovat juuri oikeassa syöntikypsyydessä –  ne eivät ole joutuneet matkustamaan Campinasiin kovinkaan kaukaa. Ero suomalaiskauppojen tarjontaan on melkoinen: Nämä hedelmät eivät ole joutuneet poimituiksi raakoina, joutuneet värjöttelemään pitkää matkaa Suomeen ja yrittäneet kypsyä loppuviimeksi syöntikuntoon. (Totuuden nimessä täytyy sanoa, että täälläkin saattaa välillä olla hedelmätiskissä vähän raaempia hedelmiä, mutta pikkuhiljaa olemme oppineet tunnistamaan tuoksusta esim. kypsät mangot. Välillä lähikaupassa saa syöntikypsien hedelmien valinnassa myös – pyytämättä! – apua myyjiltä.)

Brasilialaisten hedelmien kilohinnat ovat edullisia, tuontihedelmät voivat olla hyvinkin paljon kalliimpia. Hintalappu ja alkuperämaa kannattaakin aina tarkistaa ennen valintaa. 

Tuoreiden hedelmien lisäksi lähikaupassamme on myynnissä paikanpäällä tehtyjä hedelmäsalaatteja sekä mehuja. Hedelmäsalaatit on tehty tuoreista hedelmistä, niissä ei ole mukana sokerilientä. Salaatit säilyvät vuorokauden verran syöntikelpoisina. Jos hintavertailu kiinnostaa, noin 250 gramman hedelmäsalaatti maksaa saman verran kuin kilo hedelmiä (alle 2 euroa). Hedelmäsalaateissa on esimerkiksi mangoa, mansikoita, kiiviä, erilaisia meloneja, viinirypäleitä ja ananasta.

Tänne muutettuamme suunnittelin suunnilleen ensimmäiseksi ostavani mehupuristimen. Tuoreiden hedelmien syöminen sellaisenaan ja lähikaupan tekemät mehut ovat kuitenkin osoittautuneet toimivaksi  vaihtoehdoksi. Tuorepuristetut, sokeroimattomat mehut myydään puolen litran pulloissa ja salaattien tapaan nekin kestävät säilytystä jääkaapissa vain vuorokauden ajan. Makuvaihtoehtoja on pitkälti toistakymmentä. Mukana on yhden hedelmän mehuja (mm. ananas, appelsiini, mango, mandariini, meloni, passionhedelmä), vihannesmehuja (mm. porkkana, kaali), erikoisempia makuja (maissi), sekoituksia ja yrteillä maustettuja (mm. appelsiini – porkkana sekä omat henkilökohtaiset suosikkini: ananas-minttu ja omena-ananas-inkivääri).

Salaattien ja mehujen lisäksi lähikaupassa on myynnissä toki muutenkin käsiteltyjä hedelmiä, esimerkkeinä vaikka grillaamista varten kuorittu kokonainen ananas tai valmiiksi siivutetut melonit. Jopa mansikoita myydään rasiassa puolitettuina – ja niiden vieressä on samassa tiskissä myynnissä valmiskermavaahtoa.