Puheliaita naapureita

Blogissa oli taas taukoa ensin reissaamisen ja sitten ärjyn flunssan vuoksi.

*****

Hissi on osoittautunut erityisesti viimeisen viikon aikana suosituksi keskustelupaikaksi taloyhtiön muiden asukkaiden kanssa. Ilmeisesti naamamme ovat tulleet pikkuhiljaa niin tutuiksi, että naapurien mielestä tervehdysten lisäksi myös small talk on paikallaan. Naamamme lisäksi meistä tiedetään jo paljon muutakin. Viime viikolla koimme hämmentävän hetken, kun muutamaa kerrosta ylempänä asuva naapurimme tiesi, missä kerroksessa me asumme. Epäilin Jyrille, että asuinkerroksemme tunnetaan taloyhtiössä ehkä ulkomaalaisten kerroksena – edelliset seinänaapurimme kun olivat Japanista. (Asia oli selvinnyt minulle, kun japanilaisrouva oli aloittanut kanssani keskustelun portugaliksi – hississä.)  

Taloyhtiössämme on jokaisen asunnon parvekkeelle tehty rakennusvaiheessa hiiligrilli. Parvekegrillin käytöstä pitää etukäteen ilmoittaa porttivahdille, joka käynnistää tuulettimen. Muutama viikko sitten porttivahti kertoi, että grillaaminen on kielletty, sillä tuuletin on rikki. Rikkinäinen tuuletin oli aiheuttanut jokaisella grillauskerralla meteliä yläkerran asuntoihin, juuri metelin ansiosta vika havaittiin. Korjausaikataulusta ei ollut tietoa – me olemme kuulemma ainoat asukkaat, jotka ylipäätään grillaavat!

Lauantaina tullessamme kaupasta Jyri kantoi hissiin ostamamme ison grillihiilisäkin. Samassa hississä matkustanut naishenkilö totesi ääneen meidän siis olevan se pariskunta, joka talossa grillaa. Hän myös halusi tietää, aiommeko taas grillata ja huomautti saman tien ilmeisen voitonriemuisena, ettei se olisi edes mahdollista rikkinäisen tuulettimen vuoksi. Meillä oli kuitenkin päivitettyä tietoa asiasta. Emme olisi edes lähteneet ostamaan grillihiiliä ja grillattavaa lauantaina, ellei porttivahti olisi kertonut, että tuuletin on nyt korjattu ja voimme taas grillata kuten ennenkin.

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

”Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri”

Kahvinkeittimemme hajosi pari kuukautta sitten. Uuden kahvinkeittimen ostaminen oli melkoisen hiostavaa puuhaa, vaikka olimme etukäteen selvittäneet haluamamme keittimen mallin, hinnan ja ostopaikan.

Etukäteisvalmistautuminen osoittautui riittämättömäksi.

Myyjä esitti lukuisia kysymyksiä, joista osa liittyi valitsemaamme keitinmalliin (emmekö todellakaan edes harkitsisi jotain toista mallia?) ja ylipäätään tämän merkin keittimiin (ovatko ne entuudestaan tuttuja?). Osa kysymyksistä liittyi puolestaan meihin: mistä olemme (tönkköportugali paljasti ulkomaalaisuuden), minkä nimisiä olemme, miksi asumme Brasiliassa. Loput kysymyksistä liittyivät mm. maksutapaan.

Myyjä oli koko ajan hyvin ystävällinen ja toisteli kysymyksiään tarvittaessa. Hän myös hidasti puhenopeuttaan, jotta ymmärtäisimme paremmin. Ostotapahtuma oli meidän osaltamme jo voiton puolella, kun myyjä kysyi, haluaisimmeko liittyä kanta-asiakkaiksi. Siitä alkoivat myyjän vaikeudet.

Jyrin tietojen kirjaaminen kanta-asiakasjärjestelmään osoittautui melko mahdottomaksi. Ensin Jyri tavasi nimensä. Vaikka kirjaimet tuli lueteltua oikein, myyjä ei ilmeisesti uskonut, että jonkun etunimi voisi olla oikeasti Jyri. Lopulta nimi saatiin oikein, kun myyjä tarkisti nimen oikeinkirjoituksen Jyrin henkilökortista. Ilmeisesti hermostuneena sähläämisestään nimen kanssa myyjä ei saanut postinumeroamme mitenkään järjestelmään. Jyri kirjoitti postinumeron paperille, eikä sekään auttanut. Myyjä unohti ilmeisesti jonkin numeron litaniasta, eikä järjestelmä päästänyt etenemään. Lopulta myyjä haki paikalle toisen myyjän, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä saamaan postinumeron oikein.

Varmaankin sekä myyjä että me olimme hyvin yhtä helpottuneita, kun maksu oli hoidettu ja kahvinkeitin ojennettu meille ja lähdimme pois.

Kävimme eilen ostamassa kahvinappeja samassa kaupassa – ja päädyimme saman myyjän asiakkaiksi. Jyrin kanta-asiakaskortti luettiin ostoksen yhteydessä.

- Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri, sanoi myyjä ja viittasi kädellään minuun.

Hämmästyttävää ei niinkään ollut se, että osasin sanoa portugaliksi olevani samaa mieltä. Hämmästyttävää oli se, että myyjä oli kuullut nimeni kertaalleen pari kuukautta sitten ja muisti sen edelleen.