Suosikkiravintoloita

Kun kävimme asunnonhakureissulla Campinasissa helmikuussa 2016, paikallisoppaamme antoi meille neljä ravintolasuositusta. Kokeilimme heti tuolla reissulla yhtä suositusravintoloista – ja loput kolme ovat edelleen testaamatta. Suurin syy on etäisyys, meillä ei ollut alkuvaiheessa autoa ja aivan lähialueeseenkin tutustuminen tuntui vievän oman aikansa: Paikallisoppaan suosituslistalta testaamamme italialaisravintola Brunelli sijaitsi silloisesta hotellistamme noin 400 metrin ja nykyisestä kodistamme 450 metrin päässä. 

Jos meille ei olisi sinä helmikuisena iltana osunut Brunellissa niin ystävällinen ja avulias tarjoilija, ensimmäinen käynti olisi jäänyt viimeiseksi. Kukaan ravintolassa ei puhunut englantia, painetut ruokalistat olivat vain portugaliksi. Tarjoilija ehdotti, että lukisimme listan englanninkielistä versiota heidän nettisivuiltaan ja loput keskustelusta käytiin erilaisten käsimerkkien avulla. Kävimme alkuvaiheessa Brunellissa melko useasti ja samainen ystävällinen vakiotarjoilija kehui vuolaasti kerta kerralta paranevaa portugalin taitoamme. 

Ensimmäinen ruokailumme Brunellissa on muuten ainoa kerta, jolloin meillä on ollut pöytävaraus, kun olemme olleet liikkeellä kahdestaan. Jostain syystä paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että pöytävaraus olisi käytännössä pakollinen.

Heti muuton jälkeen aloin etsiä lähietäisyydeltä ravintoloita Googlen avulla. Kävin tutustumassa kartalta löytämiini ravintoloihin niiden verkkosivujen ja somekanavien kautta. 

Aivan lähietäisyydeltä (näkyy parvekkeeltamme!) löytyi Maialini. Se on tyypiltään moderni italialainen, mutta meidän näkökulmasta ravintolasta teki aluksi erityisen loistavan englantia erittäin hyvin puhunut perulaistarjoilija. Valitettavasti hän joutui muuttamaan pois Campinasista, huolehtimaan sairastuneesta perheenjäsenestään. Perulaistarjoilijan lähdettyä Maialinissa on ollut englantia puhuvia työntekijöitä hieman vaihtelevasti. Ruoka on pysynyt hyvätasoisena.

Hieman etäämmältä kotoamme sijaitsevat Black Sheep ja D’Autore. Ensin mainittu on hintatasoltaan halvempi ja laadultaan vähän epätasaisempi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa olla asuinalueemme kalleimpia ravintoloita, mutta se myös sijoittuu meidän mielestämme kahden parhaan ravintolan joukkoon täällä. D’Autoressa oli muutamalla illalliskerralla naistarjoilija, joka oli käynyt Turussa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme vielä löytäneet kolme uutta mielenkiintoista ravintolaa: Lume, Olivetto ja IKI. Lumen ruoka on tasoltaan hyvää, mutta palvelu vaihtelee melkoisesti. Olivetto on tunnelmallinen; palvelu ja ruoka ovat tasokkaita. Olivetton viinilista on paksu kirja!

Meidän mielestämme asuinalueemme ellei koko kaupungin paras ravintola on japanilainen IKI. Ravintolan sisustus on eleetön, huomattavin sisustuselementti ovat suuret kuparinväriset valaisimet. Palvelun sekä ruuan laatu ovat huippua. IKIssä pitää olla paikalla ajoissa, jos ei ole tehnyt pöytävarausta. Yleensä kahdeksan kieppeillä aletaan käännyttää ilman varausta olevia ovelta. Niinpä me olemme kertaalleen olleet jo muutamaa minuuttia ennen avaamisaikaa oven takana jonottamassa!

Näitä seitsemää suosikkiravintolaamme yhdistää pari asiaa: ne ovat olleet toiminnassa melko lyhyen aikaa (esimerkiksi Black Sheep, D’Autore, Lume ja Maialini on perustettu 2015, IKI lokakuussa 2016). Poikkeuksen muodostaa ja säännön vahvistaa vuonna 2008 perustettu Olivetto. Toinen yhdistävä tekijä on se, että käytännössä kaikkiin näihin ravintoloihin haetaan koko ajan uusia työntekijöitä. Työnhakuilmoituksia on ravintoloiden omilla sivuilla, mutta myös jopa niiden ikkunoissa. Jatkuvaa rekrytointia vahvistaa myös omat kokemuksemme: hyvin harvassa näistä ravintoloista on enää vuoden tai puolentoista vuoden takaa tuttuja tarjoilijoita.

Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

Takahuoneissa puhutaan englantia

Olen kirjoittanut blogissa portugalin opinnoistamme jasuullisen kielitaidon haasteista. Suullisen kielitaidon puutteet tulevat tietysti parhaiten esiin arkielämän käytännön tilanteissa kuten esimerkiksi ostoksilla varsinkin pienissä kaupoissa tai erikoisliikkeissä.

Vielä muutama kuukausi sitten aloitimme ostoksilla keskustelun myyjän kanssa portugalinkielisten tervehdysten jälkeen automaattisesti kysymyksellä: Você fala inglês? (Puhutko englantia?). Nykyisin yritämme ensin hoitaa asiamme portugaliksi ja vasta sitten turvaudumme englantiin. Useimmiten jossain vaiheessa on pakko taas esittää tuo edellä ollut kielitaitokysymys.

Usein vastaus kysymykseen englannintaidosta on kielteinen. Esimerkiksi eräissä asuinalueemme ravintoloissa tarjoilijat eivät puhu englantia, eikä ruokalistoja ole englanniksi. Toisaalta usein paljastuu jossain vaiheessa, että itse asiassa vastapuoli osaakin englantia, mutta ei syystä tai toisesta haluaisi sitä puhua. Suosituin kuulemistamme selityksistä on se, että englannintaito niin vähäinen (joka kerta ollut kuitenkin laajempi kuin meidän portugalin osaamisemme!). Olen kyllä itsekseni epäillyt useammin kuin kerran, että vastapuoli on halunnut ensin huvittaa itseään kuuntelemalla tönkköportugaliamme ja lopulta on ollut pakotettu paljastamaan oman englannintaitonsa.

Varsinkin ensimmäisten asuinkuukausiemme aikana jouduimme tilanteisiin, joissa portugalin taitomme ei yksinkertaisesti riittänyt, ja liikkeissä tai ravintoloissa lähdettiin etsimään avuksi jotakuta englantia puhuvaa. Lähes poikkeuksetta englantia puhuva henkilö löytyi takahuoneesta.

Dubattuja ohjelmia ja pikauusintoja

Meillä näkyy iso määrä niin brasilialaisia kuin kansainvälisiäkin tv-kanavia; tarjolla on tietysti uutisia, leffoja ja tv-sarjoja. Osa kanavista esittää vain tietynlaista ohjelmasisältöä (uskonto- ja hartausohjelmat, kulttuuri, urheilu, kalastus, historia, luonto jne.) Kohderyhmien mukaan jaoteltuna tarjolla on mm. lapsille ja nuorille suunnattuja omia kanavia sekä monia eri tyylien musiikkikanavia. Myös ostoskanavia on useita.

Brasilialaisia elokuvia ja tv-sarjoja on tullut katseltua erittäin vähän. Pääsyy on se, ettei niihin ole mahdollista saada tekstitystä. Niinpä en seuraa esimerkiksi yhtään novelaa, joita esitetään eri vuorokaudenaikoihin. Osaan kuitenkin nimien perusteella päätellä, että noveloiden aihepiirit ammentavat mm. historiasta ja uskonnosta. Lisäksi osa noveloista on suunnattu erityisesti nuorille.

Täällä on televisiossa pitkälti samoja ohjelmia tai ainakin ohjelmatyyppejä kuin Suomessakin. Tarjolla on mm. monia tosi-tv -ohjelmia niin yhdysvaltalaisina kuin myös eteläamerikkalaisina versioina. Tv-sarjoista esimerkiksi Sinkkuelämää, Rillit huurussa, Miehenpuolikkaat, House, 30 Rock, Frendit ja South Park pyörähtävät käyntiin aina alusta uudestaan, kun kaikki olemassa olevat jaksot on esitetty. 

Tv-sarjoja esitetään erilaisella tahdilla: jakso/viikko tai useita jaksoja/päivä. Viikonloppuisin tulee sarjamaratoneja, joissa esitetään esimerkiksi yhden sarjan kokonaisen tuotantokauden kaikki jaksot peräperää. Uusintoja ja pikauusintoja tulee paljon, mm. tv-sarjoista saatetaan esittää esimerkiksi aamupäivällä 1-2 jaksoa ja jaksot uusitaan myöhemmin saman vuorokauden aikana, joskus jopa useampaan kertaan.

Yleensä etenkin englanninkielisiin ohjelmiin on kaukosäätimestä valittavissa tekstitys tai dubbaus. Yleensä viittaa siihen, että tuoreeltaan esitetyissä ohjelmissa on usein vaihtoehtona ensimmäisellä esityskerralla pelkkä dubbaus ja päivien tai viikkojen kuluttua uusintakierroksella on saatavilla myös tekstitys. Sitä, onko ohjelma dubattu vai tekstitetty, ei ainakaan meidän televisiomme sähköinen ohjelmaopas osaa kertoa etukäteistiedoissa. Niin halutessaan on kuitenkin mahdollista seurata esimerkiksi yhdysvaltalaisia tai brittiläisiä tosi-tv -ohjelmia brasilian portugaliksi dubattuina.

Portugalia oppimassa II

Kielikoulu, jossa käymme portugalin tunneilla, on julkaissut oman oppikirjan (Fala Brasil - Portugues para estrangeiros). Pääsimme kirjan loppuun juuri ennen viimeisintä Suomen-reissuamme. Tällä viikolla palasimme oppitunneille – ja edessä on viime viikkojen aikana täysin unohtuneen portugalin mieleenpalautus. Käytännössä siis kertaamme vuoden aikana opittua kielioppia ja sanastoa.

Opetuksessa pääpaino on yleis- ja puhekielessä, toki kirjakieliset muodotkin käydään läpi. Brasilian portugalin kuullun ymmärtäminen ja suullinen kielitaito ovat itselläni kaikista heikoimmat osa-alueet, kirjoitettua kieltä ymmärtää jo yllättävänkin hyvin. Puheen ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti nopeus ja sanojen lyhentäminen, puheen tuottamista puolestaan ääntäminen: esimerkiksi väärän tavun painottaminen voi muuttaa sanan merkitystä kokonaan. Lisäksi jokainen sana kirjoitetaan eri tavoin kuin lausutaan ja osa äänteistä on ollut meille tähänastisessa elämässä tuntemattomia.

Opinnoissa ovat vaihdelleet tuskaiset hetket (Miksi portugalissa on näin paljon epäsäännöllisiä verbejä?) ja ilahtumiset (Muistin ulkoa ter-verbin subjunktiivin futuurin taivutuksen!). Aiemmin opitun kertaamisessa tällä viikolla on kuitenkin havainnut oppineensa edes jotain. Suullisen kielitaidon kohentaminen vaatisi paljon enemmän harjoitusta kuin minulla on arjessa mahdollista saada. Jyrillä harjoitusta tulee tietysti työpaikalla koko ajan.

Kieliopinnoissa on varsinaisen kielen opettelun lisäksi ollut koko ajan sivujuonteena myös tutustuttaminen brasilialaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Niinpä kieliopin ohessa luemme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä eri aiheista kuten maan historiasta, poliittisesta nykytilanteesta, kulttuurista, juhlapäivistä, tavoista jne.

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

”Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri”

Kahvinkeittimemme hajosi pari kuukautta sitten. Uuden kahvinkeittimen ostaminen oli melkoisen hiostavaa puuhaa, vaikka olimme etukäteen selvittäneet haluamamme keittimen mallin, hinnan ja ostopaikan.

Etukäteisvalmistautuminen osoittautui riittämättömäksi.

Myyjä esitti lukuisia kysymyksiä, joista osa liittyi valitsemaamme keitinmalliin (emmekö todellakaan edes harkitsisi jotain toista mallia?) ja ylipäätään tämän merkin keittimiin (ovatko ne entuudestaan tuttuja?). Osa kysymyksistä liittyi puolestaan meihin: mistä olemme (tönkköportugali paljasti ulkomaalaisuuden), minkä nimisiä olemme, miksi asumme Brasiliassa. Loput kysymyksistä liittyivät mm. maksutapaan.

Myyjä oli koko ajan hyvin ystävällinen ja toisteli kysymyksiään tarvittaessa. Hän myös hidasti puhenopeuttaan, jotta ymmärtäisimme paremmin. Ostotapahtuma oli meidän osaltamme jo voiton puolella, kun myyjä kysyi, haluaisimmeko liittyä kanta-asiakkaiksi. Siitä alkoivat myyjän vaikeudet.

Jyrin tietojen kirjaaminen kanta-asiakasjärjestelmään osoittautui melko mahdottomaksi. Ensin Jyri tavasi nimensä. Vaikka kirjaimet tuli lueteltua oikein, myyjä ei ilmeisesti uskonut, että jonkun etunimi voisi olla oikeasti Jyri. Lopulta nimi saatiin oikein, kun myyjä tarkisti nimen oikeinkirjoituksen Jyrin henkilökortista. Ilmeisesti hermostuneena sähläämisestään nimen kanssa myyjä ei saanut postinumeroamme mitenkään järjestelmään. Jyri kirjoitti postinumeron paperille, eikä sekään auttanut. Myyjä unohti ilmeisesti jonkin numeron litaniasta, eikä järjestelmä päästänyt etenemään. Lopulta myyjä haki paikalle toisen myyjän, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä saamaan postinumeron oikein.

Varmaankin sekä myyjä että me olimme hyvin yhtä helpottuneita, kun maksu oli hoidettu ja kahvinkeitin ojennettu meille ja lähdimme pois.

Kävimme eilen ostamassa kahvinappeja samassa kaupassa – ja päädyimme saman myyjän asiakkaiksi. Jyrin kanta-asiakaskortti luettiin ostoksen yhteydessä.

- Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri, sanoi myyjä ja viittasi kädellään minuun.

Hämmästyttävää ei niinkään ollut se, että osasin sanoa portugaliksi olevani samaa mieltä. Hämmästyttävää oli se, että myyjä oli kuullut nimeni kertaalleen pari kuukautta sitten ja muisti sen edelleen.

Grillibrunssi

Brasiliassa grillaus (churrasco) on erittäin suosittua, esimerkiksi kummassakin melko pienessä lähikaupassamme on runsaasti grillaamiseen liittyviä tarvikkeita valikoimissa. Asuintalossamme, kuten monissa lähitaloissakin, on jokaiselle parvekkeelle rakennusvaiheessa tehty grilli. Lisäksi taloyhtiöillä on erillinen, yhteinen isompi grillauspaikka.

Jos kotigrillaaminen ei kiinnosta tai onnistu, voi mennä syömään grilliravintolaan (churrascaria). Helmikuisella tutustumisreissullamme paikallisoppaamme halusi tutustuttaa meidät tähän tärkeään osaan brasilialaista kulttuuria. Grilliravintolassa tarjoilijat kiertävät pöytiä ja tuovat grillistä lihaa. Ruokailija voi määrittää pöydässä olevalla liikennevalolla, haluaako hän lisää vai jättääkö hän kierroksen tai pari väliin. Kierroksilla on tarjolla erilaista lihaa: lammasta, nautaa, possua, kanaa. Lihan lisukkeet on yleensä mahdollista valita itse noutopöydästä. Helmikuussa churrascariasta jäi mieleen erityisesti ruuan tolkuton määrä!

Grillaus on myös suosittua vapaa-ajan vietettä perhe- ja kaveriporukoissa. Viime lauantaina meidät kutsuttiin Jyrin työkaverin luokse grillaamaan. Koska työkaveri asuu São Carlosissa lähes 150 kilometrin päässä Campinasista, meidät kutsuttiin tarkemmin ottaen grillibrunssille. 

Meitä oli pöydän ääressä kuusi ruokailijaa, mutta ruokaa oli varmaankin varattu usealle kymmenelle – ruokaa oli siis valtavasti. Lihojen valmistuessa grillissä oli tarjolla runsas alkupalakattaus: juustoa, leikkeleitä, suolakeksejä ja leipää sekä monenlaisia levitteitä.

Grillistä saatiin erilaisia lihoja ja makkaroita. Niiden seurana oli salaattia, riisiä, papuja ja maniokkia. Salaatti ja maniokki ovat yleisiä grilliruokien lisukkeita, riisiä ja papuja syödään puolestaan kuulemma joka päivä aterioilla kotona tai töissä. Jälkiruuaksi oli grillattua ananasta, tuoreita hedelmiä sekä leivonnaisia. Ja tietysti ihan lopuksi hyvää brasilialaista kahvia. Churrascon juomana suositaan yleensä olutta (myös viiniä ja caipirinhaa kuulemani mukaan) mutta tällä kertaa joimme vastapuristettua appelsiinimehua sekä vettä.

Vähän kehnompien säiden jälkeen lauantai olikin mitä mainioin päivä ulkona istuskeluun ja grillaukseen: oli aurinkoista ja lämpötila yli kolmekymmentä astetta. Brunssi venähti nelituntiseksi. Grillaamisen ja syömisen lomassa puhuimme monista asioista: säästä, Suomesta, Brasiliasta, ruuista ja ruuanlaitosta, koulutuksesta ja työstä, harrastuksista. Suurin jännityksen aiheeni grillibrunssiin liittyen oli etukäteen ollut oma erittäin puutteellinen portugalin kielen osaamiseni. Portugali-englanti -seoksella pysyi kuitenkin hyvin mukana keskustelussa. 

Elokuvissa

Päätimme käydä lauantaina elokuvissa. Etsin etukäteen leffateatterin verkkosivuilta tiedon elokuvista, esitysajoista ja tietysti tärkeimmästä eli onko elokuva dubattu vai tekstitetty. Päädyimme Woody Allenin uusimpaan, joka meni lauantaina klo 15.30.

Asioimiseen on oppinut täällä varamaan aikaa. Suurin syy on tietysti kielitaidottomus, jonka vuoksi yksinkertaisestakin ostostapahtumasta kehkeytyy helposti hyvin haasteellinen. Lähdimme siis hyvissä ajoin ostoskeskukseen, jossa leffateatteri sijaitsee. Ajatuksena oli ensin käydä ostamassa leffaliput, sen jälkeen tehdä muita ostoksia ja ehkä käydä myös kevyellä lounaalla. 

Lippukassajono oli melko pitkä, mutta eteni sangen sujuvasti. Ennenkuin vuoromme tuli, olimme ehtineet nähdä Cafe Societyn esityssalin numeron monitoreista. Monitoreissa ei valitettavasti ollut tietoa siitä, kuinka monta paikkaa oli jäljellä.

Kun vuoromme tuli, tervehdin lippumyyjää ja kerroin portugaliksi, mihin esitykseen haluamme kaksi lippua. Myyjä vastasi pitkällä repliikillä, josta tunnistin ainoastaan kieltosanan (não). Myyntitapahtuma ei edennyt sen jälkeen lainkaan. Myyjä tuijotti meitä ja me myyjää. Jyri yritti uudestaan lipputilaustamme portugaliksi ja myyjä vastasi uudestaan pitkällä repliikillä. Olin tunnistavinani kieltosanan lisäksi toisenkin sanan (aqui = täällä). Myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Hän yritti saada apua toisilta lipunmyyjiltä, mutta kaikki olivat varattuja. Olimme aikeissa luovuttaa.

- Do you need help? Is there a problem? kysyi takanmme lippujonossa ollut brasilialainen nainen, joka nyt oli tullut lähemmäksi meitä.

Kerroimme, ettemme ymmärtäneet, miksei lipunosto onnistu.

Tulkiksemme ryhtynyt nainen sai hyvin nopeasti selville, mistä oli kyse. Vaikka Cafe Society näkyi tämän leffateatterin monitoreissa kohdassa sali 10, tuo sali sijaitsi itse asiassa toisessa paikassa, kauppakeskuksen uudemmassa osassa. Liput olisi voitu kyllä ostaa tästäkin, mutta lipunmyyjä oli yrittänyt saada meidät ymmärtämään, ettei näytös olisi missään näistä saleista. Olimme kyllä siis ymmärtäneet kaksi avainsanaa (ei; täällä). 

Tulkkimme oli liikkeellä tyttärensä ja miehensä kanssa. (He olivat menossa katsomaan Lemmikkien salaista elämää.) Tulkki ehdotti, että he voisivat opastaa meidät oikeaan paikkaan ostettuaan ensin itse  liput. Kun perhe oli saanut lippunsa, kättelimme toisiamme. Sen jälkeen kävelimme perheen kanssa pitkin kauppakeskuksen käytäviä ja nousimme lopulta yhden kerroksen ylöspäin oikeaan paikkaan. (Vaikka naishenkilö oli kertonut, että heillä oli tieto salin sijainnista, hekin joutuivat matkan varrella kerran varmistamaan sijainnin eräältä kauppakeskuksen työntekijältä.)  Kävellessämme ehdimme jutella niitä-näitä, mm. portugalin kielen vaikeudesta. 

Päästyämme perille oikeaan elokuvateatteriin perhe vielä jäi varmistamaan, että saimme liput ostettua. Lopuksi taas kättelimme. Me kiittelimme vuolaasti avusta ja kaikki toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa. Perheen poistuttua jo näköpiiristä seisoskelimme Jyrin kanssa vielä hetken lievästi hämmästyneinä elokuvateatterin aulassa.