Portugalia oppimassa II

Kielikoulu, jossa käymme portugalin tunneilla, on julkaissut oman oppikirjan (Fala Brasil - Portugues para estrangeiros). Pääsimme kirjan loppuun juuri ennen viimeisintä Suomen-reissuamme. Tällä viikolla palasimme oppitunneille – ja edessä on viime viikkojen aikana täysin unohtuneen portugalin mieleenpalautus. Käytännössä siis kertaamme vuoden aikana opittua kielioppia ja sanastoa.

Opetuksessa pääpaino on yleis- ja puhekielessä, toki kirjakieliset muodotkin käydään läpi. Brasilian portugalin kuullun ymmärtäminen ja suullinen kielitaito ovat itselläni kaikista heikoimmat osa-alueet, kirjoitettua kieltä ymmärtää jo yllättävänkin hyvin. Puheen ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti nopeus ja sanojen lyhentäminen, puheen tuottamista puolestaan ääntäminen: esimerkiksi väärän tavun painottaminen voi muuttaa sanan merkitystä kokonaan. Lisäksi jokainen sana kirjoitetaan eri tavoin kuin lausutaan ja osa äänteistä on ollut meille tähänastisessa elämässä tuntemattomia.

Opinnoissa ovat vaihdelleet tuskaiset hetket (Miksi portugalissa on näin paljon epäsäännöllisiä verbejä?) ja ilahtumiset (Muistin ulkoa ter-verbin subjunktiivin futuurin taivutuksen!). Aiemmin opitun kertaamisessa tällä viikolla on kuitenkin havainnut oppineensa edes jotain. Suullisen kielitaidon kohentaminen vaatisi paljon enemmän harjoitusta kuin minulla on arjessa mahdollista saada. Jyrillä harjoitusta tulee tietysti työpaikalla koko ajan.

Kieliopinnoissa on varsinaisen kielen opettelun lisäksi ollut koko ajan sivujuonteena myös tutustuttaminen brasilialaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Niinpä kieliopin ohessa luemme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä eri aiheista kuten maan historiasta, poliittisesta nykytilanteesta, kulttuurista, juhlapäivistä, tavoista jne.

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

Sade ja wifi

Meillä on kotona langaton verkkoyhteys, joka toimii melko hyvin. Melko hyvin siis Suomeen verrattuna. Lyhyitä katkoksia on lähes päivittäin, pidempiä viikottain.

Osa verkkoyhteyden katkoksista johtuu toistuvista sähkökatkoista, osa liittyy muuhun verkon toimintaan. Sähkökatkot huomaa tietysti muuallakin asunnossa. Suurin osa verkkoyhteyden pätkimisen syistä jää epäselviksi.

Toissa viikolla verkko oli alhaalla noin kaksi vuorokautta. Suoritan tällä hetkellä kahta avoimen yliopiston opintojaksoa, joista toinen on verkkokurssi. Onneksi juuri sillä hetkellä ei ollut kuuneltavana liveluentoa tai muuta vastaavaa aikaansidottua. Verkon puuttuminen oli silti rasittavaa.

Lopulta Jyri alkoi kysellä syitä verkon toimimattomuuteen asuntoasioita hoitavalta henkilöltä. Olisiko verkkoyhteys meidän tietämättämme ehkä katkaistu? Oliko meneillään jokin laajempi verkkokatkos (josta ei kerrottu mediassa tai verkkoyhtiön sivuilla)?

Kävi ilmi, ettei syy ollut mikään meidän arvailemista. Syynä olivat rankat sateet muutama päivä aiemmin. Kuulemma on ihan tavallista (ja yleisesti tiedossa!),  että kovien sateiden jälkeen verkkoyhteys ei toimi vähään aikaan. Yhteys palautuu kuulemma tavallisesti jonkin ajan kuluttua. Niin myös kävi.

Lukijapalautetta ja opintoja

Sain lukijapalautetta blogini harvasta päivitystahdista. Kiitän palautteesta ja nöyränä totean palautteenantajan olevan oikeassa: blogia pitäisi kyllä päivittää useammin!

Suurin syy harvaan päivitystahtiin alkuvuonna ovat olleet opintoni. Suoritan avoimessa yliopistossa sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon erillisiä opintojaksoja. Avoimen yliopiston tarjoamat etäopinnot tulivat tutuiksi jo Glomfjordissa asuessamme ja niiden valikoima tuntuu onneksi pysyneen hyvin laajana.

Elokuusta joulukuuhun tein valtio-opin, sosiologian ja kirjoittamisen opintoja, tammikuusta toukokuulle sosiologiaa ja kirjoittamista. Havaitsin melko nopeasti, ettei kannattaisi ahnehtia kaikkia kiinnostavia opintoja samoille kuukausille. Marras-joulukuulle osuivat nimittäin yhtäaikaisesti kaikkien opintojen lopputentit tai lopputehtävät, eikä aikaa tuntunut jäävän opiskelun ohessa millekään muulle.

Joulutauon aikana päätin, että tammikuusta toukokuulle otan vähemmän opintoja avoimesta yliopistosta, mutta opiskelutarjontaan tutustuessani kiinnostavia opintoja näytti olevan taas tarjolla melko paljon... Loppujen lopuksi kävi niin, että tammikuun puolivälistä huhtikuun ensimmäiselle viikolle tuli suma verkkokursseja ja kirjatenttejä. (Olin sentään jättänyt pois yhden suunnitelmissani alunperin olleen opintojakson!) Sumaa pahensi Suomen-reissu tammi-helmikuussa, jolloin en ehtinyt satsata normaaleja tuntimääriä opintoihini.

Eräs syy opintojen kahmimiseen on se, ettei ole mitään takeita, tuleeko jokin yksittäin opintojakso uudestaan avoimen yliopiston tarjontaan lähiaikoina. Toinen syy on haluni osallistua mielummin verkkokursseille kuin suorittaa opintojaksot yksinäisinä kirjatentteinä tai esseetehtävinä.

Verkkokursseilla pääsee keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa tai osallistumaan täältä matkan päästä jopa live-luennoille. Verkkokursseilla on usemmiten myös se hyvä puoli, että kaikki (tai lähes kaikki) kurssin  opiskelumateriaali tarjotaan verkkoympäristössä. Opiskelukirjojen saaminen Brasiliaan tuntuu haastavalta, varsinkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Olenkin joutunut kyselemään hyvissä ajoin ennen opintojaksojen alkamista tarvittavasta kirjallisuudesta, jos mahdolliset kirjahankinnat pitää ajoittaa Suomen reissuihin. Kirjastoja en täällä pysty hyödyntämään ja postinkulku Suomesta tänne kestää kokemusteni mukaan 1-5 viikkoa.

Huhtikuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin minulla on jäljellä alkuvuoden opinnoista ainoastaan vain yksi opintojakso. Tarkoitukseni on lähiajat panostaa enemmän portugalin opintoihini ja vähentää muita opintoja.  Avoimen yliopiston lähikuukausien tarjonta näyttää kuitenkin taas melkoisen mielenkiintoiselta...

Tauolta takaisin - ja kohti joulua

Blogitauko venyi muutaman viikon mittaiseksi: lokakuussa saimme Suomesta suruviestin, jonka vuoksi jouduimme lyhyellä varoitusajalla aikaistamaan kotimaan matkaamme. (Alunperin meidän oli ollut tarkoitus käväistä Suomessa marraskuussa, sillä Jyrin piti uusia passinsa.)

Brasiliaan palattuamme olen tehnyt lokakuussa alkaneiden Avoimen yliopiston verkkokurssien opiskelutehtäviä urakalla ja palannut myös taas portugalin opintoihin. (Kolmen viikon tauko kieliopinnoissa ei tehnyt hyvää edistymiselle!)

****
Poissaollessamme Campinasissa oli alkanut joulunaika. Joulukoristeita oli näkynyt myynnissä kaupoissa jo heti lokakuun puolivälin jälkeen. Suomessa ollessamme olivat joulukoristelut tulleet ravintoloihin ja lahjaideat kauppojen ikkunoihin. Ostoskeskukseen oli tuotu lapsille sisätivoli ja mielettömän kokoisia, jouluisesti asustettuja pehmoleluja. Erikokoisia joulutähtiä on myynnissä kukkakauppojen lisäksi myös kahdessa lähimmässä ruokakaupassa.

Perinteisiä paperisia joulukortteja emme ole vielä löytäneet, vaikka kielenopettajamme mukaan niitä myydään kirja- tai paperikaupoissa. Teemme uuden yrityksen joulukorttiostoksille ensi viikonloppuna.