”Tuleeko tämä suorana lähetyksenä?”

Eilen, 6.12., oli Suomen itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli portugalin tunti klo 16-18 paikallista aikaa (20-22 Suomen aikaa). Tuntimme osui siis linnan juhlien aikaan. Jyri varmisti jo aiemmin opettajaltamme, että voisimme katsella itsenäisyyspäivän juhlintaa oppitunnilla.

Opettajamme Antonio harrastaa juoksemista ja on erittäin kiinnostunut politiikasta, jalkapallosta, musiikista ja portugalin kielestä. Etukäteen oli vaikea arvioida, millaisia kommentteja juhlinnasta häneltä irtoaisi.

Ennen kuin aloimme katsella Ylen lähetystä linnan juhlista, kerroimme Antoniolle lyhyesti, millaisesta tilaisuudesta on kyse, paljonko kutsuttuja on ja keitä juhlaan yleensä kutsutaan (mm. tieteen, kulttuurin, politiikan ja urheilun edustajia sekä presidentin vuoden aikana tapaamia tavallisia ihmisiä ja sotaveteraaneja).

Kaksituntinen oppituntimme koostuu yleensä 30-45 minuutin keskustelusta ja 30-45 minuutin kielioppiosiosta. Loppuosa käytetään tekstien (ajankohtaisia uutisia, aikakauslehtiartikkeleita jne.) lukemiseen ja kääntämiseen. Eilen kuitenkin koko kaksituntinen käytettiin keskusteluharjoitukseen, kun Jyri ja minä vuoronperään esittelimme Antoniolle kättely- tai haastatteluvuorossa olevia linnan vieraita. Aivan simultaanitulkkaukseen emme tällä kielitaitotasolla sentään (vielä) pysty. Melko rankka keskusteluharjoitus linnan juhlista kuitenkin lopulta sukeutui, kun piti esitellä portugaliksi käytännössä Suomen lähihistoria (sodat, kolme edellistä presidenttiä, eri lajien urheilumenestyksiä, liuta kulttuurihenkilöitä) sekä tämänhetkinen hallitus ja muita vaikuttajia.

Antonio yritti arvailla kunkin vieraan ammattia (ja joskus myös poliittista suuntautumista!) pelkästä ulkonäöstä ja valitusta asusta. Lisäksi hän yritti lausua ihmisten nimiä, jotka olivat hänelle vaikeita tai erittäin vaikeita. Kimi Räikkösen ja Juha Kankkusen Antonio tunnisti itse ilman apua. Kjell Westön nimi oli hänelle jäänyt mieleen jostain kirjallisuuteen liittyvästä artikkelista, vaikkei hän kirjailijaa ulkonäöltä tunnistanutkaan.

Kesken kättelykierroksen kuuntelimme Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Opettajamme tykkäsi omien sanojensa mukaan Finlandiasta kovasti – ja tunnisti sen heti, kun kuoroesitys linnassa hieman myöhemmin alkoi. Finlandian lisäksi Antonio tykästyi Sofi Oksaseen (puvun, kampauksen ja silmälasimallin (!) vuoksi) sekä Katri Helenaan (hyvä ääni ja kaunis laulaja). Dallapén nimessä oleva aksentti kiinnosti Antoniota portugalin kielen näkökulmasta.

Opettajaamme hämmästytti muutama asia erityisesti: Ensinnäkin lähes kaikki haastateltavat tuntuivat liittyvän jollain tavalla urheiluun, poikkeuksen säännöstä muodostivat vain muutamat kulttuurin edustajat. Muita hämmästyttäviä seikkoja olivat juhlien rauhallinen, sivistynyt tunnelma (vaikka paikalla oli eri poliittisia kantoja edustavia ihmisiä!) sekä osallistujien erittäin juhlava pukeutuminen.

Kaikista suurin hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, kun Antoniolle aivan alussa selvisi, että linnan juhlien kättelyä ja juhlia ylipäätään näytettiin suorana lähetyksenä (ja että juhlat lienevät Suomen katsotuin tv-lähetys koko vuonna).

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

Kuohuntaa ja skandaaleja

Olimme eilen portugalin tunnilla. Opetusta on aina kaksi tuntia kerrallaan. Tällä kertaa ensimmäinen tunti meni kokonaisuudessaan kuunnellessamme opettajamme (professor Antonio) luentoa Brasilian poliittisesta tilanteesta.

Ensin meidät piti saada ymmärtämään, ketkä ovat keskeiset henkilöt ja/tai mitä ovat keskeiset insituutiot, jotka ovat edustettuina. Vasta tämän taustoituksen jälkeen professor Antonio pääsi kertomaan, mistä viime päivien kuohunnassa on kyse. (Olimme tietysti yrittäneet seurata uutisointia Brasilian tilanteesta jo tänne muuton vahvistumisesta alkaen. Keskeisten tapahtumien kertaus oli silti hyvä johdanto.)

Kuohunnalta ei ole voinut välttyä, jos on lukenut sanomalehtiä tai katsellut yhtään brasilialaista uutis- tai ajankohtaislähetystä. Viime viikolla ex-presidentti oli kuulusteltavana. Kuulustelua ennakoitiin syyttäjän ja ex-presidentin kaksintaisteluksi ja kuvamateriaali oli sen mukaista: synkkäsävyisiä, dramaattisia profiilikuvia, joissa miehet olivat kasvot vastakkain. Tällä viikolla on sitten uutisoitu ensin yhden puoluejohtajan erosta ja sitten nykyisen presidentin kytkeytymisestä lahjusskandaaliin, jonka selvittely on täällä ollut meneillään jo joitain vuosia.

Presidentti piti eilen portugalin tuntimme aikana puheen, jossa ilmoitti, ettei aio erota. Kun pääsimme kotiin, aloimme seurata suoria lähetyksiä mielenosoituksista eri puolilla maata. Myös Campinasissa oli mielenosoitus. Paikkana oli taas Centro, jonne täällä taitavat mielenilmaukset yleensä keskittyä.

Suomalaismedioiden uutisia Brasilian tilanteesta 18.5.2017: 

Yle

Helsingin Sanomat