Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Caipirinha

Olen pariin otteeseen maininnut brasilialaisdrinkistä nimeltä Caipirinha. Asunnonetsintäreissulla paikallisoppaanamme ollut Flavia oli jyrkästi sitä mieltä, että ainoa oikea Caipirinha rakentuu limetistä, sokeriruokoviinasta, sokerista ja jäistä. Hän suhtautui halveksuvasti (ja ääneen tuhahtaen!) ajatukseen siitä, että Caipirinhassa olisi limetin tilalla esimerkiksi ananasta tai passiohedelmää.

Caipirinha löytyy yleensä kaikkien ravintoloiden drinkkilistalta, yleisiä ovat myös drinkin erikoisversiot: Caipiroska (sokeriruokoviinan tilalla vodka) ja Caipisake (sokeriruokoviinan tilalla sake).  Useimmiten Caipiroska on kallein vaihtoehto näistä kolmesta. Kun ravintolassa tilaa Caipirinhan, tarjoilijat varmistavat yleensä, haluaako drinkin tehtäväksi vodkasta tai sokeriruokoviinasta. Sokeriruokoviina on Brasilian portugaliksi cachaça, mutta siitä käytetään myös nimitystä pinga. Seuraava kysymys koskee makuvaihtoehtoja: haluaako asiakas juomansa limetillä vai jollain muulla hedelmällä.

Ravintolasta riippuen Caipirinhassa saattaa olla niin paljon sokeria, että se suorastaan narskuu hampaissa – tai sokeria on niin vähän, että limetin muikea maku hallitsee koko drinkkiä. Joissain paikoissa kidesokeri on korvattu sokeriliemellä tai keinotekoisilla makeutusaineilla. Yllätyksiä saattaa aiheuttaa myös drinkin alkoholimäärä. Olen joskus odotellut jäiden sulamista tai suorastaan lisännyt vettä drinkkiin sen tuhtiuden vuoksi.

Eräissä ravintoloissa on asiakkaalla mahdollisuus valita drinkkiinsä tuleva sokeriruokoviina valita useista eri vaihtoehdoista. Esimerkiksi Paratyssa ravintoloissa oli listalla erityisesti lähialueen sokeriruokoviinoja. Caiprinhan hintaan vaikuttaa tietysti se, minkä hintaluokan sokeriruokoviinan siihen valitsee.

Caipirinhassa käytetään aina tuoreita hedelmiä, joista saadaan mehu lasiin erityisellä puisella Caipirinha-nuijalla. Huolimatta Flavian linjauksista ainoan oikean Caipirinha-version suhteen, olen kokeillut myös passsiohedelmäversiota (toimii hyvin) sekä jopa monihedelmäversiota (toimi sekin ihan hyvin). 

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

Joulujuhla brasilialaisittain

Jyrin työpaikan joulujuhla oli eilen. Juhlat pidettiin noin 40 kilometrin päässä Campinasista sijaitsevassa Americana-nimisessä kaupungissa. Juhlien kestoksi oli ilmoitettu klo 11-17. Juhlakutsussa painotettiin perhejuhlan luonnetta, lapsille oli tarjolla omaa ohjelmaakin, mm. kasvomaalausta ja taikatemppuja.

Juhlapaikalla oli iso, katettu alue ruokapöydille. Samassa tilassa soitti myös bändi heti kello 11 alkaen. Muusta ohjelmasta pitää mainita työnantajan joukkueiden keskinäinen jalkapalloturnaus, jonka loppuottelu pelattiin joulujuhlan aikana. Pelikenttä sijaitsi aivan katetun ruokailualueen vieressä.

Sääennuste oli sunnuntaiaamuun asti luvannut Americanaan koko päiväksi tauotonta vesisadetta ja ukkosta. Onneksi ennuste meni ihan kunnolla pieleen: aurinko paistoi koko ajan ja lämpötila huiteli kolmenkymmenen asteen tienoilla.

Jo pelkästään joulujuhlan puitteet olivat siis hyvin erilaiset kuin Suomessa. Juhlijoiden asut olivat tietysti myös erilaisia säästä ja kulttuurista johtuen; pääpaino oli rennossa pukeutumisessa. Toisaalta, etenkin naisilla, näkyi myös paljon tyylikästä ja vähän formaalimpaa pukeutumista.

Joulujuhlan ruokalista oli sekin melko eksoottinen suomalaiselle, sillä pääpaino oli grilliruuissa. Tarjolla oli erilaisia lihavartaita sekä grillattua juustoa. Lisukkeina oli salaatteja ja leipää sekä farofaa.  Näiden lisäksi oli juusto- ja lihapasteijoita ja täytettyjä leipiä. Jälkiruokavalikoima oli melko laaja: hattaraa, mehujäitä, makeita leivonnaisia sekä hedelmäsalaattia. Juomissa saattoi valita vettä, limsaa, olutta tai caipirinhaa.

En osaa sanoa, mikä hämmästytti eniten: suuri osanottajamäärä, katsojien ja pelaajien voimakas eläytyminen firman sisäisessä jalkapallo-ottelussa, grilliruoka joulujuhlissa vai tanssilattian pysyminen tyhjänä brasilialaisissa bileissä.