Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Venäläisiä klassikkonäytelmiä ja rocktribuutteja

Campinasissa ostoskeskuksista löytyy kauppojen lisäksi myös elokuvateatterit sekä teatteri. Teatterissa on konsertteja että näytelmäesityksiä. Esityksestä riippuen lippuja voi saada jopa puoleen hintaan kauppaketjujen kanta-asiakaskorteilla ja/tai teleoperaattorien kautta. Joskus tällaiset aleilmoitukset tulevat hyvissä ajoin, joskus kyse on viime hetken tarjouksista. 

Teatteriohjelmisto vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen. Yksittäisestä näytelmästä on yleensä korkeintaan pari esitystä. Näytelmien kirjo ulottuu venäläisistä klassikoista brasilialaisiin lastennäytelmiin, musikaaleista monologeihin. 

Konserttiohjelmistossa painottuvat tribuuttiesiintyjät. Ohjelmistossa on ollut tribuutteja mm. Beatlesille, Whitney Houstonille, Queenille ja Michael Jacksonille. Campinas sijaitsee sen verran lähellä São Pauloa, että lähes poikkeuksetta nimekkäät kansainväliset ja brasilialaiset musiikkitähdet eivät esiinny täällä joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. (Juuri ennen muuttoamme Campinasissa esiintyi Cal Gosta ja heti muuttomme jälkeen Seu Jorge.)

Teatteri- ja musiikkiesityksiä on säännöllisesti tarjolla myös Campinasin kulttuuriasemalla  Joulun alla siellä esitetään mm. joulupukkimusikaalia!

Campinasin tapahtumatarjonta 

Työviikon pituus ja vapaapäivät

Brasiliassa työviikon pituus on 44 tuntia. Periaatteessa lauantai on puolikas työpäivä, mutta esimerkiksi Jyrin työpaikalla tehdään viisipäiväistä viikkoa; työpäivän pituus maanantaista perjantaihin on 10 tuntia. Työpäivään sisältyy tunnin mittainen lounastauko. Pitkien työpäivien ansiosta lauantait voidaan pitää vapaina. Lisäksi arkipyhän sattuessa torstaiksi myös perjantai on Jyrin työpaikalla vapaapäivä.

Brasiliassa vapaapäivät ovat sidottuja asuinpaikkakuntaan, osavaltioon ja/tai valtioon. Valtiollisia vapaapäiviä ovat esimerkiksi Brasilian itsenäisyyspäivä ja Tasavallan päivä. Virallisia vapaapäiviä on myös karnevaalin aikaan helmikuussa. Asuinkuntaan sidottuja vapaapäiviä ovat esimerkiksi paikkakunnan suojelupyhimyksen päivä sekä kaupungin perustamispäivä. Niinpä esimerkiksi maanantaina 20.11.2017 oli vapaapäivä Campinassa vaan ei naapurikaupunki Pauliniassa, jossa Jyrin työpaikka sijaitsee. (Jyrillä oli siis ihan normaali työpäivä. Toisaalta tilanne on muutaman kerran vuodessa myös päinvastainen.)

Joulunaikaan Brasiliassa ainoastaan 25.12. on vapaa, pääsiäisenä puolestaan vain Pitkäperjantai. Suomestakin tuttuja vapaapäiviä ovat 1.1. sekä 1.5.

Porttivahdit

Asumme muurien ympäröimässä, vartioidussa kerrostalossa, jossa on ovivahti ympäri vuorokauden. (Ovivahti, porttivahti, vartija – en tiedä, mikä on suomeksi paras nimitys.) Porttivahdin työ näyttää olevan yhdistelmä huoltomiehen, talonmiehen ja vartijan tehtävää. Porttivahdit tekevät vuorotyötä. Vuoroissa ei tunnu olevan paljon vaihtelua: yksi tekee pelkkää aamuvuoroa, toinen yövuoroa, kolmas viikonloppuja, neljäs iltoja jne.

Porttivahti päästää erikseen sisälle jokaisen taloontulijan, olipa kyse asukkaasta, jonkun asukkaan vieraasta, remonttimiehistä, siivoojista tai take away -annosta kuskaavasta ruokalähetistä. Porttivahti myös ottaa vastaan talon asukkaille tulevat lähetykset. Kirjeet ja lehdet he tuovat asuntoon, paketit sekä take away -annokset pitää käydä hakemassa itse alakerrasta. Porttivahdit myös mm. kastelevat pihamaan kasvit, tekevät pieniä korjaustöitä ja ripustavat joulukoristeet paikalleen.

Porttivahdit huolehtivat lisäksi uima-altaan avaamisesta ja peittämisestä sekä kuntosalin käytön valvonnasta. Useampi taloyhtiömme porttivahdeista on pitänyt hyvin omituisena sitä, että olen halunnut mennä uimaan kylmällä ilmalla (+24...+28). Kertaalleen ovivahti kieltäytyi jopa avaamasta uima-allasta ja ehdotti kuntosalikäyntiä uinnin sijaan. Ilma ja vesi kun olivat hänen mielestään yksinkertaisesti liian kylmiä uimiseen. Muilla kerroilla olen saanut vuorossa olleen porttivahdin aina lopulta vakuutettua siitä, että kestän uimisen jopa näin vaativissa olosuhteissa.

Turvallisuuden vuoksi asukkaiden pitää ilmoittaa porttivahdeille matkoistaan ja muista poissaoloistaan. Porttivahdit osaavat tarpeen tullen olla varuillaan, jos tyhjillään olevaan asuntoon ollaan pyrkimässä jollain tekosyyllä.

Porttivahdit ovat kiinteä osa taloa, esimerkiksi joulunaikaan asukkaat ostavat heille joulukakun tai antavat jonkin muun lahjan. Myös matkoilta tullessa on tapana tuoda tuliaisia porttivahdeille. Talon asukkaat vaihtavat porttivahdin kanssa aina tervehdyksen lisäksi muutaman sanan ohikulkiessaan. Myös porttivahdit itse ovat melko innokkaita aloittamaan keskustelua. Alkuvaiheessa se oli äärimmäisen haastavaa, kun kielitaito oli olematon. Nykyisellään pysyn sentään mukana small talkissa ainakin hetken aikaa.

Jossain on vielä joulu

Poikkeuksellisesti emme lähettäneet jouluna yhtään perinteistä korttia. Vaikka joulukoristeet tulivat täällä myyntin jo hyvissä ajoin lokakuussa, kortit ilmestyivät kauppoihin vasta juuri ennen joulua. Portugalin opettajaltani kuulin, että Brasiliassa on viime vuosina joulukorttien lähettäminen vähentynyt tuntuvasti - se lienee selitys myöhäiseen ja vähäiseen joulukorttitarjontaan meidän lähialueen muutoin melko suurissa kirjakaupoissa.

Vaikka itse emme kortteja lähettäneetkään, niitä oli todella mukava tänne Suomesta saada. Ensimmäinen joulukortti tuli ihan oikeaan aikaan, jouluaattona. Joulunjälkeisellä viikolla tuli seuraava kortti. Juuri ennen uutta vuotta saimme suomalaisten ystäviemme mukana yhden joulutervehdyksen lisää. Viime viikon lopulla tuli taas kaksi joulukorttia.

Postileimoista päätellen joulukortit ovat Suomesta tänne matkustaneet 2-5 viikkoa. Saattaa toki olla, että jokin joulukortti on vielä matkalla.

Erilainen joulu

Otsikko vertaa ensimmäistä Brasiliassa viettämäämme joulua aiempiin ja tiivistää olennaisen.

Heräsimme aamulla katsomaan joulurauhan julistusta Turusta. Hieman ennen puoltapäivää pakkasimme varustekassin kuin olisimme olleet lähdössä rannalle: auringonsuojavoiteet, juomaa, lukemista, isot pyyhkeet, aurinkolasit jne. Varustekassin kanssa asetuimme taloyhtiön uima-altaan äärelle. Auringonpaiste oli erittäin polttavan tuntuista ja pulahtelu uima-altaassa mukavan vilvoittavaa.

Jouluruuaksi valmistimme parvekegrillissä picanhaa ja sen seuraksi uunijuureksia (porkkanaa ja punajuurta - sen lähemmäksi rosollia ei täällä päässyt!). Jälkiruokana oli juustoja ja huikean makeita tuoreita viikunoita.

Erilaisen ruuan ja jouluun kuuluviksi miellettyjen makeisten puuttumisen lisäksi monet muutkin asiat poikkesivat aiemmista jouluista: Aattona oli aamusta asti hyvin lämmintä, eikä paikallisilta kanavilta tullut meille tuttua jouluohjelmaa.

Oli myös tuttuja asioita: Kuuntelimme ruuanlaiton taustalla joulumusiikkia, ruokapöydällä oli joulutähti ja pari joulukoristetta.  Ilman skypetystä perinteistä joulua viettäneen suvun kanssa aatto olisi ollut musiikista ja koristeista huolimatta vain tavallinen lauantaipäivä muiden joukossa.    

Tauolta takaisin - ja kohti joulua

Blogitauko venyi muutaman viikon mittaiseksi: lokakuussa saimme Suomesta suruviestin, jonka vuoksi jouduimme lyhyellä varoitusajalla aikaistamaan kotimaan matkaamme. (Alunperin meidän oli ollut tarkoitus käväistä Suomessa marraskuussa, sillä Jyrin piti uusia passinsa.)

Brasiliaan palattuamme olen tehnyt lokakuussa alkaneiden Avoimen yliopiston verkkokurssien opiskelutehtäviä urakalla ja palannut myös taas portugalin opintoihin. (Kolmen viikon tauko kieliopinnoissa ei tehnyt hyvää edistymiselle!)

****
Poissaollessamme Campinasissa oli alkanut joulunaika. Joulukoristeita oli näkynyt myynnissä kaupoissa jo heti lokakuun puolivälin jälkeen. Suomessa ollessamme olivat joulukoristelut tulleet ravintoloihin ja lahjaideat kauppojen ikkunoihin. Ostoskeskukseen oli tuotu lapsille sisätivoli ja mielettömän kokoisia, jouluisesti asustettuja pehmoleluja. Erikokoisia joulutähtiä on myynnissä kukkakauppojen lisäksi myös kahdessa lähimmässä ruokakaupassa.

Perinteisiä paperisia joulukortteja emme ole vielä löytäneet, vaikka kielenopettajamme mukaan niitä myydään kirja- tai paperikaupoissa. Teemme uuden yrityksen joulukorttiostoksille ensi viikonloppuna.