Muuttohäslinkiä

Viime viikot ovat olleet melkoista häslinkiä. Jos Suomesta Brasiliaan muuttoon tuntui liittyvän paljon byrokratiaa, byrokratian määrä tuntuu vielä suuremmalta, kun kaksi suomalaista muuttaa nykyisestä asuinmaastaan Brasiliasta Suomen kautta Intiaan. Esimerkiksi muuttokuorman lähettämiseksi vaadittiin passista (kaikista sivuista!) kuudet kopiot notaarin oikeiksi todistamina, sama koski myös brasilialaisia henkilöpapereita jne. Notaarin kopioimat ja oikeiksi todistamat pakolliset asiapaperit eivät myöskään olleet halpoja.

On myös asioita, jotka liittyvät pelkästään maastamuuttoon kuten pankkitilin sulkeminen ja vuokra-asuntomme lopputarkastus. Pankkitilin sulkeminen pitää tietysti hoitaa samassa konttorissa, jossa tili avattiin vuosi ja seitsemän kuukautta sitten. Valitettavasti hyvää englantia puhunut virkailija ei enää työskentele siellä. Maastamuuttoon liittyvien pankkiasioiden hoito portugaliksi oli melko tuskaisaa puuhaa! Asunto on käyty jo kertaalleen tarkistamassa pintapuolisesti, ja varsinaisen lopputarkastuksen piti olla tänä aamuna. Eilen ilmoitettiin, ettei lopputarkastusta voidakaan järjestää tänään. Muuttohäslingissä eräs ylimääräinen rasitus ovatkin olleet aikataulut, jotka sovitaan ensin ja muutetaan sitten.  Tai käy kuten muuttomiesten osalta: he tulivat yli tuntia sovittua aiemmin pakkaamaan Intiaan ja Suomeen lähetettävät tavaramme.

Onneksi emme lähettäneet Suomesta tänne paljoakaan tavaroita (vuokrasimme Campinasista valmiiksi kalustetun asunnon). Meille oli lähetetty ennakkoon (portugaliksi) monisivuinen lista tavaroista, jotka asunnossa olivat valmiina odottamassa, mL astiat ja ruuanvalmistusvälineet. Heti muutettuamme havaitsimme, että astioista puuttuivat mm. kahvikupit/-mukit, syvät lautaset, viinilasit ja kunnolliset ruokailuvälineet. Ruuanlaittovälineissä ei ollut esimerkiksi kauhoja, vispilöitä, isoa paistinpannua tai kattilaa eikä myöskään vedenkeitintä. Ensimmäisinä iltoina kiertelimmekin ostoskeskuksessa etsimässä kaikkea tarpeellista ja asunnosta puuttuvaa. Pakollisista, paikanpäällä tehdyistä ostoksista kertyikin lopulta yllättävän paljon lisäpakattavaa muuttomiehille.

Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Erään naisen vartti julkisuudessa

Taiteilija Andy Warholin nimiin on laitettu lausahdus siitä, miten jokainen on tulevaisuudessa kuuluisa 15 minuutin ajan. Tulin ehkä käyttäneeksi oman kuuluisuusvarttini viime viikonloppuna, kun kävimme Suomessa. Warhol taisi kylläkin puhua maailmanlaajuisesta kuuluisuudesta. Ihan siihen en yltänyt.

Ultra Bran kesän festivaalikeikoille emme päässeet, mutta ostimme liput 15.12.2017 konserttiin heti niiden tultua myyntiin. Tuolloin suunnitelmanamme oli joulu Suomessa ja joulunvieton alkaminen Ultra Bran konsertilla – mikä sen hienompaa! Aina ei kuitenkaan käy niin kuin suunnitellaan; Suomen-matkamme typistyikin lopulta kolmipäiväiseksi täsmäreissuksi konserttiin.

Myöhästyimme elokuussa Helsingin lennoltamme Pariisissa, kun lentomme São Paulosta saapui myöhässä. Sen vuoksi matkustimme Suomeen jo keskiviikkoiltana: ilman myöhästymisiä olisimme perillä torstai-iltana ja toisaalta myöhästymisvaraa olisi liki vuorokausi, jos jotain menisi aikatauluissa pieleen. Lennot kulkivat ajallaan ja me pääsimme konserttiin ongelmitta.

Konsertti oli mieleenpainuva: hienoa musiikkia, aikanaan ulkoaopittuja biisejä ja laulamista mukana. Erikseen on mainittava hyvin suunnitellut visuaaliset elementit, jotka tukivat komeaa kokonaisuutta osaltaan.

Twiittasin konsertin jälkeen: Tulimme Brasiliasta Ultra Bran keikalle. Keikka oli ehdottomasti 22 h matkan arvoinen. Ylihuomenna paluu Brasiliaan #täsmäreissu #ultrabra #hartwallarena #helsinki #ulkosuomalainen 

Tykkäyksiä alkoi tulla heti, tähän hetkeen mennessä niitä on tullut yli sata. Odottaessamme Pariisissa São Paulon -lentoa eilen sunnuntaina Jyri havaitsi, että twiittini oli nostettu mukaan Ilta-Sanomien Ultra Bra -juttuun. Jutun mukaan ”Ultra Brata oltiin saavuttu kuuntelemaan myös hyvin kaukaa. Eräs nainen kertoi Twitterissä, että hän oli matkannut keikalle aina Brasiliasta saakka.”

Erään naisen vartti julkisuudessa oli alkanut.

Ilta-Sanomat 17.12.2017: Valtava ilmiö levisi viikonloppuna: Ultra Bran areenakeikat sekoittivat somen – ”Yhtäkkiä olikin taas vuosi -97” 

Peruskysymyksiä

Ei-tieteellisen havainnoinnin pohjalta olen koonnut listan yleisimmistä kysymyksistä, joita paikalliset esittävät kuultuaan meidän olevan Campinasissa asuva lapseton suomalaispariskunta:

• Onko Suomessa aina kylmä ilma? (Ja jatkokysymys: onko Suomessa asunnoissa lämmitys?)
• Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Suomesta Brasiliaan?
• Millaisia ruokia suomalaiset syövät? Mikä on yleisin ruokalaji?
• Oletteko nähneet revontulia?
• Miksi teillä ei ole lapsia? (Jopa ensimmäistä kertaa tavattaessa – käytännössä siis ventovieras henkilö – voidaan esittää tämä kysymys!)
• Mikä uskonto Suomessa vallalla?

+

Portugalin opettajamme kyselevät lisäksi melko säännöllisesti, onko Suomen poliittisessa elämässä meneillään skandaaleja.

Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

Valkea joulu lunta tulvillaan

Lähin kirkkorakennus on kaupunginosamme keskeisellä kadulla, huoltoaseman ja supermarketin välissä. Eilen illalla ruokaostoksille mennessämme kirkon portailla oli kuoro äänenavausta tekemässä. Paikalle oli jo kertynyt jonkin verran yleisöäkin. Kirkon edestä kulkeva vilkas katu oli kuitenkin normaalisti autojen käytössä ja yleisö seisoskeli ajoradan reunalla.

Kello oli muutamaa minuuttia vaille kahdeksan. Oletimme konsertin alkavan kello 20.00. Jyrillä on sen verran enemmän kokemusta ilmotetuista ja todellisista alkamisajoista, että hän ennusti aivan oikein konsertin alkavan 20.15 tienoilla. Autoliikenne pysäytettiin ja yleisö levittäytyi ajoradalle.

Varttia yli kahdeksan pidettiin lyhyt esittely tulevasta konsertista. Kuoroa johtanut mies puhui niin portugalia hitaasti ja selkeästi, että minäkin ymmärsin ohjelmistossa olevan uudempia ja vanhempia, hengellisiä ja maallisia sekä kansainvälisiä ja brasilialaisia joululauluja.

Kuoro aloitti hengellisellä sävelmällä. Seuraavaksi kuultiin Adeste Fideles, Happy Xmas (portugaliksi), We wish You a Merry Christmas ja brasilialainen Boas Festas. Erityisen hauskaa oli kuulla, kuinka kuoro lauloi lumisia joululauluja: Jingle Bells ja White Christmas. Lunta tulvillaan  ja vain valkeata joulua odotellessa.

Ilta oli mukavan lämmin, eikä sateisen viileä kuten tällä viikolla muuten. T-paidassa ja hameessa tarkeni loistavasti. Pimenevä ilta oli tunnelmallinen ja puiden varjot loivat hienon taustan kirkon seinälle, kuoron taakse. Kirkon vieressä olevaan seimiasetelmaan sytytettiin diskovalot. Kuoroa kuunnellessa alkoi tuntua siltä, että meille tulee joulu tännekin, sittenkin.