Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

Takahuoneissa puhutaan englantia

Olen kirjoittanut blogissa portugalin opinnoistamme jasuullisen kielitaidon haasteista. Suullisen kielitaidon puutteet tulevat tietysti parhaiten esiin arkielämän käytännön tilanteissa kuten esimerkiksi ostoksilla varsinkin pienissä kaupoissa tai erikoisliikkeissä.

Vielä muutama kuukausi sitten aloitimme ostoksilla keskustelun myyjän kanssa portugalinkielisten tervehdysten jälkeen automaattisesti kysymyksellä: Você fala inglês? (Puhutko englantia?). Nykyisin yritämme ensin hoitaa asiamme portugaliksi ja vasta sitten turvaudumme englantiin. Useimmiten jossain vaiheessa on pakko taas esittää tuo edellä ollut kielitaitokysymys.

Usein vastaus kysymykseen englannintaidosta on kielteinen. Esimerkiksi eräissä asuinalueemme ravintoloissa tarjoilijat eivät puhu englantia, eikä ruokalistoja ole englanniksi. Toisaalta usein paljastuu jossain vaiheessa, että itse asiassa vastapuoli osaakin englantia, mutta ei syystä tai toisesta haluaisi sitä puhua. Suosituin kuulemistamme selityksistä on se, että englannintaito niin vähäinen (joka kerta ollut kuitenkin laajempi kuin meidän portugalin osaamisemme!). Olen kyllä itsekseni epäillyt useammin kuin kerran, että vastapuoli on halunnut ensin huvittaa itseään kuuntelemalla tönkköportugaliamme ja lopulta on ollut pakotettu paljastamaan oman englannintaitonsa.

Varsinkin ensimmäisten asuinkuukausiemme aikana jouduimme tilanteisiin, joissa portugalin taitomme ei yksinkertaisesti riittänyt, ja liikkeissä tai ravintoloissa lähdettiin etsimään avuksi jotakuta englantia puhuvaa. Lähes poikkeuksetta englantia puhuva henkilö löytyi takahuoneesta.

Portugalia oppimassa II

Kielikoulu, jossa käymme portugalin tunneilla, on julkaissut oman oppikirjan (Fala Brasil - Portugues para estrangeiros). Pääsimme kirjan loppuun juuri ennen viimeisintä Suomen-reissuamme. Tällä viikolla palasimme oppitunneille – ja edessä on viime viikkojen aikana täysin unohtuneen portugalin mieleenpalautus. Käytännössä siis kertaamme vuoden aikana opittua kielioppia ja sanastoa.

Opetuksessa pääpaino on yleis- ja puhekielessä, toki kirjakieliset muodotkin käydään läpi. Brasilian portugalin kuullun ymmärtäminen ja suullinen kielitaito ovat itselläni kaikista heikoimmat osa-alueet, kirjoitettua kieltä ymmärtää jo yllättävänkin hyvin. Puheen ymmärtämistä vaikeuttaa erityisesti nopeus ja sanojen lyhentäminen, puheen tuottamista puolestaan ääntäminen: esimerkiksi väärän tavun painottaminen voi muuttaa sanan merkitystä kokonaan. Lisäksi jokainen sana kirjoitetaan eri tavoin kuin lausutaan ja osa äänteistä on ollut meille tähänastisessa elämässä tuntemattomia.

Opinnoissa ovat vaihdelleet tuskaiset hetket (Miksi portugalissa on näin paljon epäsäännöllisiä verbejä?) ja ilahtumiset (Muistin ulkoa ter-verbin subjunktiivin futuurin taivutuksen!). Aiemmin opitun kertaamisessa tällä viikolla on kuitenkin havainnut oppineensa edes jotain. Suullisen kielitaidon kohentaminen vaatisi paljon enemmän harjoitusta kuin minulla on arjessa mahdollista saada. Jyrillä harjoitusta tulee tietysti työpaikalla koko ajan.

Kieliopinnoissa on varsinaisen kielen opettelun lisäksi ollut koko ajan sivujuonteena myös tutustuttaminen brasilialaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Niinpä kieliopin ohessa luemme lyhyempiä ja pidempiä tekstejä eri aiheista kuten maan historiasta, poliittisesta nykytilanteesta, kulttuurista, juhlapäivistä, tavoista jne.

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

Suomen viileästä kesästä Campinasin lämpimään talveen

Blogi oli tauolla muutaman viikon Suomen-reissun ajan ja otsikko kertoo reissun erään keskeisen puheenaiheen. Sääkeskusteluun liittyen on pakko kommentoida, etten ole palellut ikinä heinäkuussa Suomessa niin paljon kuin 13.7. Kirjurinluodolla Pori Jazzeilla. Olin mielestäni varustautunut ihan hyvin; luotin kerrospukeutumisen voimaan. En vain ollut ymmärtänyt ottaa mukaan pipoa ja hansikkaita! Kylmyyden kruunasi sade, joka alkoi tietysti eniten odottamani Wilcon keikan aikana.

Campinasin talvisää tuntuu oikein mainiolta: seuraaville 10 vuorokaudelle ennustetaan päivälämpötiloiksi +26...+31 astetta ja sadetta näyttäisi olevan merkittynä vain yhden päivän kohdalle. Myös yölämpötilat alkavat kohota - kevättä kohti ollaan menossa. Koska allakan mukaan on kuitenkin edelleen talvi, paikallisilla näkee neuleita, talvikenkiä ja hameen kanssa paksut sukkahousut tai leggingsit.

Campinasista lähdettäessä sain portugalin opettajaltani mukaan nipun kielioppitehtäviä sekä kirjoitustehtävän aiheena Suomen reissu. Suomessa ollessa aikaa opiskeluun on kuitenkin aina niukalti kaiken muun aktiviteetin vuoksi. Niinpä sain tehtyä vain ajastetut väestötieteen verkkokurssin tehtävät, jotka vaadittiin opintojakson suorittamiseksi heinä-elokuussa  (ja sosiologian perusopintojen saamiseksi valmiiksi avoimessa yliopistossa).

Tänä aamuna portugalin opettajani pyysi vahvistamaan ensi viikon tunnin ajankohdan. Nyt täytyy siis alkaa urakoida rästiinjääneitä portugalin tehtäviä, jotta ne ovat valmiina ensi tiistaina. Muutaman viikon poissaolo täältä tuntuu kuitenkin pyyhkäisseen mielestäni kaiken tähän mennessä oppimani portugalin!

10 kuukautta muutosta

Tänään tuli kuluneeksi 10 kuukautta siitä, kun muutimme Brasiliaan. Ts. saavuimme tänne; eilen tuli 10 kuukautta siitä, kun muuttomatkamme alkoi. Muuttomatkalla en saanut lennolla nukuttua, joten käytin ajan hyödykseni lukemalla mm. Mannerin ja Teivaisen silloin juuri ilmestyneen Brasilia-kirjan (voin suosittaa, jos Brasilia yhtään kiinnostaa!) sekä matkaopasta.

Muuttomatkalla luulin tietäväni edes vähän siitä, mikä perillä odottaisi, sillä olin käynyt jo helmikuussa ensimmäistä kertaa paikanpäällä, asunnonhakureissulla (Jyri oli käynyt täällä aiemminkin). Ennen ensimmäistä reissua olin yrittänyt löytää ja lukea mahdollisimman paljon tietoa Campinasista. Etsin tietoa lähinnä englanniksi, sillä portugalin opintomme olivat alkaneet 12..2. – viikkoa ennen Brasilian-matkaa.

10 kuukautta on melko lyhyt aika täysin uudessa ympäristössä, uudessa kulttuurissa. Mutta oppimista tapahtuu, pikkuhiljaa ja koko ajan. Lähes huomaamatta.