Toinen ja toisenlainen joulu Brasiliassa

Viime joulun vietimme Campinasissa, toisena Brasilian joulunamme päätimme tehdä kuten monet paikalliset ja mennä rannalle. Teimme kolmen päivän reissun Picinguaba-nimiseen kalastajakylään, joka sijaitsee noin 350 kilometrin päässä Campinasista. Kylässä on alle 400 asukasta, muutama ravintola, kaksi käytännössä kioskiksi luokiteltavaa bikinikauppaa ja kaksi pienenpientä elintarvikeliikettä. Kylän valttina ovat lukuisat hiekkarannat ja kirjo erilaisia aktiviteettimahdollisuuksia surffauksesta kalastukseen, kajakkimelonnasta patikointiin.

Lähdimme matkaan perjantaiaamuna (22.12.) hyvissä ajoin; meillä ei ollut aavistustakaan, olisiko joulun menoliikenne jo ruuhkauttanut tiet. Liikenne jumitti pysähdyksiin asti vain yhdessä kohden moottoritiellä. Onneksi pysähdys ei ollut kovin pitkä.

Olimme varanneet majoituksen pienestä, kylän mukaan nimetystä majatalosta eli pousadasta (Picinguaba). Meitä oli ohjeistettu soittamaan pousadaan, kun saavuimme kylään, jotta meitä osattaisiin tulla vastaan parkkipaikalle. Meidät vastaanottaneet kaksi työntekijää kantoivat matkatavaramme noin kolmensadan metrin matkan perille. Puolet matkasta oli ylämäkeä tai portaita.

Pousadan huoneissa ei ollut televisiota eikä wifiä. Myös mobiiliverkko toimi vain aika ajoin. Aina sen toimiessa saimme Suomesta joulunviettoviestejä perheeltä ja ystäviltä (kiitos niistä!). Majatalo oli sijoitettu käytännössä keskelle metsää ja mm. käytävän varrelle oli tehty maisemaikkunoita, joista oli suora sihti viidakonkaltaiseen tiheään kasvillisuuteen.  Paitsi rehevää ja monipuolista kasvillisuutta, majatalossa ja sen piha-alueella oli myös monipuolinen otos paikallisesta eläinmaailmasta: Monenlaisia lintuja, valtavankokoisia ja vähän pienempiä perhosia, pieniä liskoja, kovakuoriaisia, kärpäsiä jne. Pahimpia olivat kuitenkin moskiitot. Kahdessa ja puolessa päivässä saamamme yhteensä arviolta puolensataa pistosta muistuttavat reissusta vielä jonkin aikaa. Jos moskiitot olivat pahimpia, kaskaat olivat ärsyttävämpiä. Niiden ”laulu” ylsi hurjiin desibelimääriin. Olimme vähän ennen joulureissua katselleet Jyrin kanssa Invasion of Body Snatchers -elokuvan (1978) ja kaskaiden metelöinnistä tulivat mieleen elokuvan äänitehosteet.

Uskomatonta kyllä, pääsimme joulusaunaan! Majatalon sauna oli aivan kuin suomalainen sauna – poislukien ehkä eukalyptuksen oksa kiukaalla. Löylyt olivat kuitenkin hyvät. Ensimmäisenä iltana saunoimme brasilialaisen pariskunnan kanssa, jouluaattona saimme olla saunassa kahdestaan. Aatonaattona ja aattona vietimme iltapäivät rannalla. Meri oli uskomattoman lämmin, hiekka oli suorastaan polttavaa.

Maisemat Picanguabassa olivat  huikaisevat: turkoosinvärinen meri ja rannan läheisyydessä kohoavat vuoret, rehevä ja paikoitellen kirkasvärinen kasvillisuus. Pousadaan oli majoittunut päivää ennen meitä kuuden hengen seurue São Paulosta. Kun tulimme ensimmäisen kerran majatalon altaalle perjantai-iltapäivänä, seurue alkoi tehdä kanssamme tuttavuutta. Heti aluksi kävi ilmi, että seurueen muodostivat [arviomme mukaan] noin nelikymppiset sisarukset äitinsä ja puolisoidensa kanssa sekä ilmeisesti äidin ystävätär. Seurueen jäsenet olivat koko reissun ajan valtavan ystävällisiä meitä kohtaan, eikä ystävällisyys tuntunut pakotetulta tai toisaalta ylimairealta. Tosin itselleni perjantain small talk –jutustelu portugaliksi oli lähes yhtä hiostavaa kuin ukkosta ennakoinut sää. Lauantaina kävi onneksi ilmi, että seurueen jäsenet puhuivat itse asiassa hyvää englantia. Samaten kävi ilmi, että sisarukset olivat kumpikin vaatesuunnittelijoita, joilla on omaa nimeä kantavat mallistot ja liikkeet São Paulossa.

Majatalo oli hyvin pieni. Kuusihenkisen seurueen ja meidän lisäksemme siellä asui lauantaista lähtien saksalais-singaporelainen nelihenkinen perhe. Jouluaterialla sunnuntai-iltana meitä oli siis koolla melko kansainvälinen porukka brasilialaisten ruokien äärellä! (Lisähuomiona voin mainita, että iltaisin majataloon tuli hengaamaan Picanguabasta puoleksi vuodeksi talon vuokrannut ranskalaisperhe.)

Lähdimme ajamaan kohti Campinasia aikaisin joulupäivän aamuna. Vastaantulevaa, kohti rantoja suuntaavaa, liikennettä oli valtavasti, ruuhkaksi asti. Poliisit suorittivat nopeusvalvontaa todella monissa kohdissa. Saimme ajella ilman pysähdyksiä tai liikenteen jumittamista Campinasiin asti. Täällä olivatkin sitten viimevuotiseen tapaan kadut täysin tyhjiä ihmisistä. Jyrin mielestä jopa lintuja tai ainakin linnunlaulua oli vähemmän kuin normaalisti. Luultavasti kuitenkin kyse oli Picanguaban ja Campinasin välisestä valtavasta äänikontrastista, jota ei aiemmin ollut voinut havaita.

Erään naisen vartti julkisuudessa

Taiteilija Andy Warholin nimiin on laitettu lausahdus siitä, miten jokainen on tulevaisuudessa kuuluisa 15 minuutin ajan. Tulin ehkä käyttäneeksi oman kuuluisuusvarttini viime viikonloppuna, kun kävimme Suomessa. Warhol taisi kylläkin puhua maailmanlaajuisesta kuuluisuudesta. Ihan siihen en yltänyt.

Ultra Bran kesän festivaalikeikoille emme päässeet, mutta ostimme liput 15.12.2017 konserttiin heti niiden tultua myyntiin. Tuolloin suunnitelmanamme oli joulu Suomessa ja joulunvieton alkaminen Ultra Bran konsertilla – mikä sen hienompaa! Aina ei kuitenkaan käy niin kuin suunnitellaan; Suomen-matkamme typistyikin lopulta kolmipäiväiseksi täsmäreissuksi konserttiin.

Myöhästyimme elokuussa Helsingin lennoltamme Pariisissa, kun lentomme São Paulosta saapui myöhässä. Sen vuoksi matkustimme Suomeen jo keskiviikkoiltana: ilman myöhästymisiä olisimme perillä torstai-iltana ja toisaalta myöhästymisvaraa olisi liki vuorokausi, jos jotain menisi aikatauluissa pieleen. Lennot kulkivat ajallaan ja me pääsimme konserttiin ongelmitta.

Konsertti oli mieleenpainuva: hienoa musiikkia, aikanaan ulkoaopittuja biisejä ja laulamista mukana. Erikseen on mainittava hyvin suunnitellut visuaaliset elementit, jotka tukivat komeaa kokonaisuutta osaltaan.

Twiittasin konsertin jälkeen: Tulimme Brasiliasta Ultra Bran keikalle. Keikka oli ehdottomasti 22 h matkan arvoinen. Ylihuomenna paluu Brasiliaan #täsmäreissu #ultrabra #hartwallarena #helsinki #ulkosuomalainen 

Tykkäyksiä alkoi tulla heti, tähän hetkeen mennessä niitä on tullut yli sata. Odottaessamme Pariisissa São Paulon -lentoa eilen sunnuntaina Jyri havaitsi, että twiittini oli nostettu mukaan Ilta-Sanomien Ultra Bra -juttuun. Jutun mukaan ”Ultra Brata oltiin saavuttu kuuntelemaan myös hyvin kaukaa. Eräs nainen kertoi Twitterissä, että hän oli matkannut keikalle aina Brasiliasta saakka.”

Erään naisen vartti julkisuudessa oli alkanut.

Ilta-Sanomat 17.12.2017: Valtava ilmiö levisi viikonloppuna: Ultra Bran areenakeikat sekoittivat somen – ”Yhtäkkiä olikin taas vuosi -97” 

Peruskysymyksiä

Ei-tieteellisen havainnoinnin pohjalta olen koonnut listan yleisimmistä kysymyksistä, joita paikalliset esittävät kuultuaan meidän olevan Campinasissa asuva lapseton suomalaispariskunta:

• Onko Suomessa aina kylmä ilma? (Ja jatkokysymys: onko Suomessa asunnoissa lämmitys?)
• Kuinka monta tuntia kestää matkustaa Suomesta Brasiliaan?
• Millaisia ruokia suomalaiset syövät? Mikä on yleisin ruokalaji?
• Oletteko nähneet revontulia?
• Miksi teillä ei ole lapsia? (Jopa ensimmäistä kertaa tavattaessa – käytännössä siis ventovieras henkilö – voidaan esittää tämä kysymys!)
• Mikä uskonto Suomessa vallalla?

+

Portugalin opettajamme kyselevät lisäksi melko säännöllisesti, onko Suomen poliittisessa elämässä meneillään skandaaleja.

”Tuleeko tämä suorana lähetyksenä?”

Eilen, 6.12., oli Suomen itsenäisyyspäivä, mutta meillä oli portugalin tunti klo 16-18 paikallista aikaa (20-22 Suomen aikaa). Tuntimme osui siis linnan juhlien aikaan. Jyri varmisti jo aiemmin opettajaltamme, että voisimme katsella itsenäisyyspäivän juhlintaa oppitunnilla.

Opettajamme Antonio harrastaa juoksemista ja on erittäin kiinnostunut politiikasta, jalkapallosta, musiikista ja portugalin kielestä. Etukäteen oli vaikea arvioida, millaisia kommentteja juhlinnasta häneltä irtoaisi.

Ennen kuin aloimme katsella Ylen lähetystä linnan juhlista, kerroimme Antoniolle lyhyesti, millaisesta tilaisuudesta on kyse, paljonko kutsuttuja on ja keitä juhlaan yleensä kutsutaan (mm. tieteen, kulttuurin, politiikan ja urheilun edustajia sekä presidentin vuoden aikana tapaamia tavallisia ihmisiä ja sotaveteraaneja).

Kaksituntinen oppituntimme koostuu yleensä 30-45 minuutin keskustelusta ja 30-45 minuutin kielioppiosiosta. Loppuosa käytetään tekstien (ajankohtaisia uutisia, aikakauslehtiartikkeleita jne.) lukemiseen ja kääntämiseen. Eilen kuitenkin koko kaksituntinen käytettiin keskusteluharjoitukseen, kun Jyri ja minä vuoronperään esittelimme Antoniolle kättely- tai haastatteluvuorossa olevia linnan vieraita. Aivan simultaanitulkkaukseen emme tällä kielitaitotasolla sentään (vielä) pysty. Melko rankka keskusteluharjoitus linnan juhlista kuitenkin lopulta sukeutui, kun piti esitellä portugaliksi käytännössä Suomen lähihistoria (sodat, kolme edellistä presidenttiä, eri lajien urheilumenestyksiä, liuta kulttuurihenkilöitä) sekä tämänhetkinen hallitus ja muita vaikuttajia.

Antonio yritti arvailla kunkin vieraan ammattia (ja joskus myös poliittista suuntautumista!) pelkästä ulkonäöstä ja valitusta asusta. Lisäksi hän yritti lausua ihmisten nimiä, jotka olivat hänelle vaikeita tai erittäin vaikeita. Kimi Räikkösen ja Juha Kankkusen Antonio tunnisti itse ilman apua. Kjell Westön nimi oli hänelle jäänyt mieleen jostain kirjallisuuteen liittyvästä artikkelista, vaikkei hän kirjailijaa ulkonäöltä tunnistanutkaan.

Kesken kättelykierroksen kuuntelimme Sibeliuksen Finlandia-hymnin. Opettajamme tykkäsi omien sanojensa mukaan Finlandiasta kovasti – ja tunnisti sen heti, kun kuoroesitys linnassa hieman myöhemmin alkoi. Finlandian lisäksi Antonio tykästyi Sofi Oksaseen (puvun, kampauksen ja silmälasimallin (!) vuoksi) sekä Katri Helenaan (hyvä ääni ja kaunis laulaja). Dallapén nimessä oleva aksentti kiinnosti Antoniota portugalin kielen näkökulmasta.

Opettajaamme hämmästytti muutama asia erityisesti: Ensinnäkin lähes kaikki haastateltavat tuntuivat liittyvän jollain tavalla urheiluun, poikkeuksen säännöstä muodostivat vain muutamat kulttuurin edustajat. Muita hämmästyttäviä seikkoja olivat juhlien rauhallinen, sivistynyt tunnelma (vaikka paikalla oli eri poliittisia kantoja edustavia ihmisiä!) sekä osallistujien erittäin juhlava pukeutuminen.

Kaikista suurin hämmästyksen aihe oli kuitenkin se, kun Antoniolle aivan alussa selvisi, että linnan juhlien kättelyä ja juhlia ylipäätään näytettiin suorana lähetyksenä (ja että juhlat lienevät Suomen katsotuin tv-lähetys koko vuonna).

Puolitoista vuotta Brasiliassa

Tänään tuli puolitoista vuotta siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi. Puolitoista vuotta saattaa kuulostaa pitkältä ajalta ulkomailla, mutta aika on mennyt kuin huomaamatta uusien asioiden ja erityisesti kielen opettelussa. Toisaalta aika tuntuu aina hidastuvan Brasiliassa ollessa ja nopeutuvan Suomessa. Tästä on parhaana todisteena se, että Suomen-vierailuilla tarvitaan lähes minuuttiaikataulu ja siltikin pitää nipistää jet lagia potevana vielä yöunistakin!

Muuton tienoilla olleista käsityksistä, oletuksista ja suunnitelmista osa osoittautui hyvin nopeasti virheellisiksi (esimerkiksi kielen oppimisen tahti). Eräs isoimmista vääristä oletuksista oli se, että brasilialaisessa miljoonakaupungissa pärjäisi englannilla. Portugalin taito on ehdoton edellytys täällä asumiseen! Toinen virheellinen oletus oli Suomen-vierailujen määrä. Niitä on tullut tehtyä paljon ennakkosuunnittelua enemmän – hyvät ennakkosuunnitelmat olivat taas kerran alisteisia elämän oikeille tapahtumille. Ilmastoon ja auringonpaisteisiin päiviin olen tottunut ja tykästynyt paljon paremmin kuin kuvittelinkaan. Tykästymistä on auttanut kontrasti: Suomen-vierailujemme aikana on joka kerta satanut lunta tai räntää tai ollut niin kylmä, että ulkoilmafestivaalillakin piti käyttää heinäkuussa pipoa.

Sosiaalinen media on ollut todella tärkeä yhteydenpidossa kavereihin ja sukulaisiin. Somesta löytyi myös Brasiliassa asuvien ulkosuomalaisten ryhmä. Vaikka expattien tapahtumat ja kokoontumiset ovat jääneet meiltä käymättä (arkipäivä ja/tai tapahtumapaikkana Rio de Janeiro tai São Paulo), ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää sinällään.

Suomen viileästä kesästä Campinasin lämpimään talveen

Blogi oli tauolla muutaman viikon Suomen-reissun ajan ja otsikko kertoo reissun erään keskeisen puheenaiheen. Sääkeskusteluun liittyen on pakko kommentoida, etten ole palellut ikinä heinäkuussa Suomessa niin paljon kuin 13.7. Kirjurinluodolla Pori Jazzeilla. Olin mielestäni varustautunut ihan hyvin; luotin kerrospukeutumisen voimaan. En vain ollut ymmärtänyt ottaa mukaan pipoa ja hansikkaita! Kylmyyden kruunasi sade, joka alkoi tietysti eniten odottamani Wilcon keikan aikana.

Campinasin talvisää tuntuu oikein mainiolta: seuraaville 10 vuorokaudelle ennustetaan päivälämpötiloiksi +26...+31 astetta ja sadetta näyttäisi olevan merkittynä vain yhden päivän kohdalle. Myös yölämpötilat alkavat kohota - kevättä kohti ollaan menossa. Koska allakan mukaan on kuitenkin edelleen talvi, paikallisilla näkee neuleita, talvikenkiä ja hameen kanssa paksut sukkahousut tai leggingsit.

Campinasista lähdettäessä sain portugalin opettajaltani mukaan nipun kielioppitehtäviä sekä kirjoitustehtävän aiheena Suomen reissu. Suomessa ollessa aikaa opiskeluun on kuitenkin aina niukalti kaiken muun aktiviteetin vuoksi. Niinpä sain tehtyä vain ajastetut väestötieteen verkkokurssin tehtävät, jotka vaadittiin opintojakson suorittamiseksi heinä-elokuussa  (ja sosiologian perusopintojen saamiseksi valmiiksi avoimessa yliopistossa).

Tänä aamuna portugalin opettajani pyysi vahvistamaan ensi viikon tunnin ajankohdan. Nyt täytyy siis alkaa urakoida rästiinjääneitä portugalin tehtäviä, jotta ne ovat valmiina ensi tiistaina. Muutaman viikon poissaolo täältä tuntuu kuitenkin pyyhkäisseen mielestäni kaiken tähän mennessä oppimani portugalin!

Jalkapallosta

Tuoreella FIFAn ranking-listalla Brasilia on ykkösenä (ja Suomi pudonnut sijalle 108). Jalkapallon merkitys täällä on suuri – sen tietävät varmasti myös ne, jotka eivät mitään muuta Brasiliasta tiedä.  Meillä on katsottavissa vuokaemännän hankkimassa kanavapaketissa 8 urheilukanavaa. Joka päivä yhdellä tai useammalla kanavalla tulee jalkapalloa, useimmiten samanaikaisesti. Brasilialaisjoukkueiden otteluiden lisäksi pääsee katsomaan futista muualta Etelä-Amerikasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Viikonloppuisin tuntuu urheilu- ja osin myös uutiskanavilta tulevan pelkkää jalkapalloa.

Kaikki brasilialaiset eivät tietystikään seuraa jalkapalloa, eivätkä ole valinneet itselleen suosikkiseuraa. Toisenlaisiakin esimerkkejä on: portugalin opettajamme professor Antonio piti meille eräällä tunnilla pitkän monologin siitä, miten monta kertaa Brasilia on ollut voittaja – tai moraalinen voittaja – futiksen MM-kisoissa. Antonio ei kuitenkaan pidä itseään jalkapallointoilijana. Vertailukohtana hänellä on poikansa, joka seuraa kuulemma yleensä kahta futismatsia yhtä aikaa, toista televisiosta ja toista verkkolähetyksenä.

Portugalin kursseja järjestävän kielikoulun omistaja (Pierre) vastaa stereotyyppistä käsitystäni brasilialaisesta jalkapallofanista. Pierre kannattaa intohimoisesti campinaslaista jalkapalloseura Ponte Pretaa ja kertoo koulullakin ohimennessään aina suosikkijoukkueensa viimeisimmän matsin tuloksen.

Brasilian valtakunnallisten jalkapallosarjojen ollessa tauolla pelataan osavaltiomestaruuksista. Pierren jalkapalloinnostus nousi vielä muutaman tason korkeammalle, kun Ponte Preta eteni 40 vuoden tauon jälkeen Sao Paulon osavaltiosarjassa loppuotteluun. Tänäkin vuonna – kuten myös edellisellä kerralla 1977 – loppuottelussa oli vastassa Corinthias. Corinthias on menestyksekäs suurseura, jolla on eniten osavaltiomestaruuksia.  

Loppuottelu oli kaksiosainen, ensimmäisenä oli Ponte Pretan kotiottelu 30.4.2017. Vilkkaimmissa risteyksissä on täällä aina monenlaisia kaupustelijoita, myynnissä on vettä, latureita, sateenvarjoja ja ties mitä. Pari päivää ennen matsia risteyskaupustelijoilla alkoi olla myynnissä lähes yksinomaan Ponte Preta -paitoja. Pierre, joka ei ollut onnistunut saamaan lippua matsiin, vinkkasi meillekin, miltä tv-kanavalta matsia voisi seurata.

Ponte Preta hävisi kotonaan 0-3. Tv-kuvaaja poimi katsomosta ehkä epätoivoisimman näköisiä kannattajia. Pierre jaksoi uskoa siihen, että toisessa matsissa Ponte Preta tekee ihmeen. Usko ei riittänyt: Jälkimmäinen matsi 7.5.2017 päättyi 1-1 ja Corinthias voitti (taas) osavaltiomestaruuden. Pierren mukaan pelkästään Ponte Pretan eteneminen loppuotteluun oli itsessään tärkeää.

Valtakunnalliset jalkapallosarjat käynnistyivät taas toukokuun puolivälissä. Campinasin kolmesta jalkapallojoukkueesta korkeimmalla sarjatasolla (série A) pelaava Ponte Preta on tällä hetkellä sijalla 11. 

Sateinen syksy

Campinasissa on ollut poikkeuksellisen sateinen syksy. Sateiset päivät harmaudessaan tuovat mieleen helposti jopa syksyisen Suomen. Lämpötila ei tosin ole kovin alas vielä laskenut.

Kesäaikana ukkosti ja satoi käytännössä päivittäin. Nyt saattaa mennä jopa viikko ilman sateita, mutta kerralla sataakin sitten todella runsaasti. Sademäärä on myös ollut poikkeuksellisen suuri. Joet ovat tulvineet yli äyräidensä, kaduille jäänyt vesi on jopa tilapäisesti katkaissut liikennereittejä.

Runsaat sateet ovat pahentaneet jo entuudestaan huonokuntoisia teitä. Kuopat ovat suurentuneet ja muuttuneet suorastaan kraattereiksi. Ne ovat myös aiheuttaneet useampia onnettomuuksia (CorreioPopularin uutisvideo onnettomuudesta John Boyd Dunlopilla). Lähipäiviksi on luvassa viilenevää säätä muutaman aurinkoisen ja helteisen päivän jälkeen. Runsaampaa sadetta on tämänhetkisen ennusteen mukaan tulossa taas keskiviikkona.

Lukijapalautetta ja opintoja

Sain lukijapalautetta blogini harvasta päivitystahdista. Kiitän palautteesta ja nöyränä totean palautteenantajan olevan oikeassa: blogia pitäisi kyllä päivittää useammin!

Suurin syy harvaan päivitystahtiin alkuvuonna ovat olleet opintoni. Suoritan avoimessa yliopistossa sekä Helsingin että Jyväskylän yliopistoon erillisiä opintojaksoja. Avoimen yliopiston tarjoamat etäopinnot tulivat tutuiksi jo Glomfjordissa asuessamme ja niiden valikoima tuntuu onneksi pysyneen hyvin laajana.

Elokuusta joulukuuhun tein valtio-opin, sosiologian ja kirjoittamisen opintoja, tammikuusta toukokuulle sosiologiaa ja kirjoittamista. Havaitsin melko nopeasti, ettei kannattaisi ahnehtia kaikkia kiinnostavia opintoja samoille kuukausille. Marras-joulukuulle osuivat nimittäin yhtäaikaisesti kaikkien opintojen lopputentit tai lopputehtävät, eikä aikaa tuntunut jäävän opiskelun ohessa millekään muulle.

Joulutauon aikana päätin, että tammikuusta toukokuulle otan vähemmän opintoja avoimesta yliopistosta, mutta opiskelutarjontaan tutustuessani kiinnostavia opintoja näytti olevan taas tarjolla melko paljon... Loppujen lopuksi kävi niin, että tammikuun puolivälistä huhtikuun ensimmäiselle viikolle tuli suma verkkokursseja ja kirjatenttejä. (Olin sentään jättänyt pois yhden suunnitelmissani alunperin olleen opintojakson!) Sumaa pahensi Suomen-reissu tammi-helmikuussa, jolloin en ehtinyt satsata normaaleja tuntimääriä opintoihini.

Eräs syy opintojen kahmimiseen on se, ettei ole mitään takeita, tuleeko jokin yksittäin opintojakso uudestaan avoimen yliopiston tarjontaan lähiaikoina. Toinen syy on haluni osallistua mielummin verkkokursseille kuin suorittaa opintojaksot yksinäisinä kirjatentteinä tai esseetehtävinä.

Verkkokursseilla pääsee keskustelemaan muiden opiskelijoiden kanssa tai osallistumaan täältä matkan päästä jopa live-luennoille. Verkkokursseilla on usemmiten myös se hyvä puoli, että kaikki (tai lähes kaikki) kurssin  opiskelumateriaali tarjotaan verkkoympäristössä. Opiskelukirjojen saaminen Brasiliaan tuntuu haastavalta, varsinkin, jos kyse on suomenkielisestä kirjallisuudesta. Olenkin joutunut kyselemään hyvissä ajoin ennen opintojaksojen alkamista tarvittavasta kirjallisuudesta, jos mahdolliset kirjahankinnat pitää ajoittaa Suomen reissuihin. Kirjastoja en täällä pysty hyödyntämään ja postinkulku Suomesta tänne kestää kokemusteni mukaan 1-5 viikkoa.

Huhtikuun ensimmäisestä viikosta eteenpäin minulla on jäljellä alkuvuoden opinnoista ainoastaan vain yksi opintojakso. Tarkoitukseni on lähiajat panostaa enemmän portugalin opintoihini ja vähentää muita opintoja.  Avoimen yliopiston lähikuukausien tarjonta näyttää kuitenkin taas melkoisen mielenkiintoiselta...

Karnevaalin jälkeen

Tauko blogissa venähti alkuperäistä suunnitelmaa pidemmäksi, sillä  tarkoitukseni oli ollut pitää taukoa vain Suomen-reissun ajan tammi-helmikuussa. Brasiliaan palattuani odottivat kuitenkin opintorästit - Suomessa en ehtinyt tehdä opintojeni eteen yhtään mitään. (Tai mitään: yhden kirjan sentään hankin siellä.)

Suomen-reissu kaikkineen oli mahtava, oli hienoa nähdä kavereita ja tankata kulttuurielämyksiä itselleen varastoon. Sää olisi voinut tietysti olla vähemmän kylmä ja päivät vähemmän harmaita, jos jostain pitää valittaa.

***
Brasiliassa vietettiin helmikuun lopulla karnevaaleja. Karnevaalit alkoivat näkyä esimerkiksi televisiossa hyvissä ajoin: monissa eri tv-ohjelmissa annettiin ohjeita pukujen ompelemiseen ja mitä lähemmäksi karnevaali tuli, sitä nopeammin valmistuvia asuja esiteltiin.

Karnevaali ajoittui viikon 8 loppuun ja viikon 9 alkuun, mutta ennakkoa ja vauhtia juhlintaan alettiin ottaa jo edellisenä viikonloppuna ja juhlinta jatkui vielä nyt viime sunnuntainakin, ainakin São Paulossa sekä tietysti Riossa.

Campinasissa karnevaalikulkueita oli muutamana päivänä, ja ne keskittyivät muualle kuin meidän kaupunginosaamme. Täälläkin oli sentään yksi kulkue karnevaalia edeltäneenä viikonloppuna ja yksi varsinaisena karnenvaaliajankohtana. Campinasissa säät eivät mitenkään suosineet karnevaalijuhlintaa, juuri siihen ajankohtaan osuivat todella runsaat sateet.

Karnevaalien aikaan hyvin monilla oli vapaata töistä 2-3 päivää (27.2.-1.3.). Pitkä vapaa näkyi tavallista tyhjempinä katuina ja karnevaaliaika vähän erikoisempina asuina asiakkailla esimerkiksi ruokakaupassa. Ostoskeskukset, ravintolat ja supermarketit olivat kuitenkin käytännössä auki lähes normaaliin tapaan.

Parhaiten karnevaaleja pääsi seuraamaan televisiosta, jossa hyvin monella kanavalla näytettiin vain ja ainoastaan kulkueita ja juhlintaa Riosta (ja meidän ainakin meidän alueella paikalliskanavat myös São Paulosta). Kulkueet olivat huikean hienoja, vaikka portugalin opettajani mukaan television välityksellä niistä saakin vain kalpean aavistuksen.

Tänä vuonna emme päässeet varsinaiseen karnevaalihumuun mukaan paikallisten tavoin, mutta ehkä jo ensi vuonna sitten lähdetään São Pauloon juhlatunnelmaa ihmettelemään.    

Jossain on vielä joulu

Poikkeuksellisesti emme lähettäneet jouluna yhtään perinteistä korttia. Vaikka joulukoristeet tulivat täällä myyntin jo hyvissä ajoin lokakuussa, kortit ilmestyivät kauppoihin vasta juuri ennen joulua. Portugalin opettajaltani kuulin, että Brasiliassa on viime vuosina joulukorttien lähettäminen vähentynyt tuntuvasti - se lienee selitys myöhäiseen ja vähäiseen joulukorttitarjontaan meidän lähialueen muutoin melko suurissa kirjakaupoissa.

Vaikka itse emme kortteja lähettäneetkään, niitä oli todella mukava tänne Suomesta saada. Ensimmäinen joulukortti tuli ihan oikeaan aikaan, jouluaattona. Joulunjälkeisellä viikolla tuli seuraava kortti. Juuri ennen uutta vuotta saimme suomalaisten ystäviemme mukana yhden joulutervehdyksen lisää. Viime viikon lopulla tuli taas kaksi joulukorttia.

Postileimoista päätellen joulukortit ovat Suomesta tänne matkustaneet 2-5 viikkoa. Saattaa toki olla, että jokin joulukortti on vielä matkalla.

Tauolta takaisin - ja kohti joulua

Blogitauko venyi muutaman viikon mittaiseksi: lokakuussa saimme Suomesta suruviestin, jonka vuoksi jouduimme lyhyellä varoitusajalla aikaistamaan kotimaan matkaamme. (Alunperin meidän oli ollut tarkoitus käväistä Suomessa marraskuussa, sillä Jyrin piti uusia passinsa.)

Brasiliaan palattuamme olen tehnyt lokakuussa alkaneiden Avoimen yliopiston verkkokurssien opiskelutehtäviä urakalla ja palannut myös taas portugalin opintoihin. (Kolmen viikon tauko kieliopinnoissa ei tehnyt hyvää edistymiselle!)

****
Poissaollessamme Campinasissa oli alkanut joulunaika. Joulukoristeita oli näkynyt myynnissä kaupoissa jo heti lokakuun puolivälin jälkeen. Suomessa ollessamme olivat joulukoristelut tulleet ravintoloihin ja lahjaideat kauppojen ikkunoihin. Ostoskeskukseen oli tuotu lapsille sisätivoli ja mielettömän kokoisia, jouluisesti asustettuja pehmoleluja. Erikokoisia joulutähtiä on myynnissä kukkakauppojen lisäksi myös kahdessa lähimmässä ruokakaupassa.

Perinteisiä paperisia joulukortteja emme ole vielä löytäneet, vaikka kielenopettajamme mukaan niitä myydään kirja- tai paperikaupoissa. Teemme uuden yrityksen joulukorttiostoksille ensi viikonloppuna.


    

Muuttokuorma saapui!

Blogi oli tauolla Suomen-reissumme ajan. Palasimme Campinasiin tiistai-iltana ja eilisaamuna saapui toukokuusta asti matkalla ollut muuttokuormammekin.

Reilut kuusi ja puoli vuotta sitten seisoin lumimyrskyssä Glomfjordissa kotimme ovella vastaanottamassa rekkalastillisen tavaroitamme. Minun oli vaikea ymmärtää muuttomiesten puhumaa norjaa ja heidän yhtä vaikea ymmärtää minun ruotsinkieltäni. Muuttolaatikoiden kantaminen asuntoon tuntui kestävän tuntikausia ja laatikoiden tyhjentäminen vei päiviä.

Nyt katselin parvekkeelta, kun muuttomiehet liki +30 asteen lämpötilassa nostelivat autosta muutaman muuttolaatikkomme. Muuttomiehet ja minä keskustelimme hyvin vähän portugaliksi ja hyvin paljon elekielellä. Muuttolaatikoiden purkaminen, tavaroiden kantaminen oikeisiin paikkoihin, aurinkotuoliemme kokoaminen sekä pahvilaatikoiden poisvienti sujui tästä huolimatta heiltä ongelmitta. Koko homma vei aikaa kolme varttia.      

"Welcome to Campinas!"

Blogi ei hyytynyt heti alkuunsa! Julkaisutauko johtui Suomen-reissusta, joka puolestaan johtui asioiden hoitamisesta. Työskentely viimeiseen arkipäivään asti ennen lähtöä ei ollut paras mahdollinen idea näin kauaksi muutettaessa. Toisaalta Suomen-reissu oli loistava tilaisuus hakea lisää lämpimiä vaatteita, joilla selviää Brasilian talvesta. Erityisen viileää on asunnossa, onneksi voi mennä päivisin parvekkeelle lämmittelemään.

Palasimme lentokentältä kotiin lähikauppamme kautta. Kassajonossa edellämme oli keski-ikäinen pukumies, joka kiinnitti huomionsa joko Jyrin ja minun keskenään käyttämään outoon kieleen tai siihen, ettemme osanneet vastata kaupan kassan lukuisista kysymyksistä kuin maksutapaan.

Mies tervehti meitä englanniksi ja kysyi, mistä olemme. Kerroimme olevamme Suomesta.

- Finland? miehen äänensävy paljasti, miten eksoottisia olentoja oikeastaan olimmekaan. Olimme ehkä myös vähemmän freesin näköisiä liki vuorokauden kestäneen matkustamisen jälkeen.

Me asumme nyt täällä, Campinasissa, Jyri kiirehti jatkamaan.

- Oh? Welcome to Campinas! mies sanoi ystävällisesti hymyillen.  

Kuusi vuotta sitten norjalaisessa pikkukylässä tervetulotoivotus kaupassa oli tuntunut mukavalta, mutta yhtäaikaa vähän hassulta. Satunnainen tervetulotoivotus miljoonakaupungissa tuntui vain mukavalta.