Venäläisiä klassikkonäytelmiä ja rocktribuutteja

Campinasissa ostoskeskuksista löytyy kauppojen lisäksi myös elokuvateatterit sekä teatteri. Teatterissa on konsertteja että näytelmäesityksiä. Esityksestä riippuen lippuja voi saada jopa puoleen hintaan kauppaketjujen kanta-asiakaskorteilla ja/tai teleoperaattorien kautta. Joskus tällaiset aleilmoitukset tulevat hyvissä ajoin, joskus kyse on viime hetken tarjouksista. 

Teatteriohjelmisto vaihtelee päivästä ja viikosta toiseen. Yksittäisestä näytelmästä on yleensä korkeintaan pari esitystä. Näytelmien kirjo ulottuu venäläisistä klassikoista brasilialaisiin lastennäytelmiin, musikaaleista monologeihin. 

Konserttiohjelmistossa painottuvat tribuuttiesiintyjät. Ohjelmistossa on ollut tribuutteja mm. Beatlesille, Whitney Houstonille, Queenille ja Michael Jacksonille. Campinas sijaitsee sen verran lähellä São Pauloa, että lähes poikkeuksetta nimekkäät kansainväliset ja brasilialaiset musiikkitähdet eivät esiinny täällä joitain harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. (Juuri ennen muuttoamme Campinasissa esiintyi Cal Gosta ja heti muuttomme jälkeen Seu Jorge.)

Teatteri- ja musiikkiesityksiä on säännöllisesti tarjolla myös Campinasin kulttuuriasemalla  Joulun alla siellä esitetään mm. joulupukkimusikaalia!

Campinasin tapahtumatarjonta 

Paperikaupat, kirjakaupat ja lehtikioskit

Campinasissa ja São Paulossa olen kiinnittänyt huomiota ostoskeskuksissa paperikauppoihin tai oikeammin niiden melko isoon lukumäärään. Paperikaupat ovat yleensä kooltaan hyvin pieniä. Niiden valikoimassa on postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Olen käynyt vain ostoskeskuksissa sijaitsevissa kirjakaupoissa. Ne ovat kooltaan suuria ja monikerroksisia. Niissä saisi aikaa kulumaan lähes miten pitkään tahansa kuljeskelemalla kerroksesta toiseen. Useissa kirjakaupoissa on kahvila ja/tai alue, jossa voi istuskella ja lueskella. Lisäksi lapsille on oma leikkialueensa.

Kirjakauppojen valikoimat ovat keskenään samansuuntaisia: kansainvälisiä ja brasilialaisia aikakauslehtiä, kirjallisuutta (lähinnä brasilian portugaliksi ja englanniksi), sarjakuvia, pelejä, levyjä (cd- ja vinyylimuodossa) ja elokuvia. Lisäksi kirjakaupoissa on paperiosasto, jonka valikoima vaikuttaa minusta aivan samalta kuin erillisissä paperikaupoissa: postikortteja, paketointitarvikkeita, sisustustauluja, julisteita ja joskus myös muita koriste-esineitä.

Erityisesti São Paulon suurissa kirjakaupoissa on viikoittain useita yleisötapahtumia, kirjailijahaastatteluja, erilaisia kirjallisuuden markkinointikampanjoita, lautapeliturnauksia jne. Myös Campinasissa on silloin tällöin kirjakaupoissa lähinnä paikallisia kirjailijoita kertomassa teoksistaan tai lukemassa otteita niistä.

Lehtikioskeja on alueesta riippuen tiheämmässä tai harvemmassa. Tiheimmillään lehtikioskeja olen nähnyt São Paulon vilkkaimmilla kaduilla. Lehtikioskien myyntivalikoimassa on sanoma- ja aikakauslehtiä, useimmiten vain brasilialaisia. São Paulossa olen nähnyt lehtikioskeissa myynnissä myös melko laajoja valikoimia pokkareita. Lisäksi tarjolla on erilaisia snackseja, makeisia ja juotavaa.

Asuinalueellamme lehtikioskeihin tulevat aikakauslehtien uudet numerot hyvin paljon hitaammin kuin kirjakauppoihin. Esimerkiksi kerran kuukaudessa ilmestyvät lehdet saattavat olla myynnissä lähimmissä lehtikioskeissamme jopa kahden kuukauden viiveellä! Nämä lehtikioskit palvelevatkin parhaiten jos haluaa käydä ostamassa paikallislehden päivittäin.

Liikuntaa ja sokeria

1) Kuntoiluinnostus.  Paikalliset ovat innostuneita kuntoilusta. Tähän johtopäätökseen on helppo tulla katsomalla puistojen ilmaiskäytössä olevien kuntoilulaitteiden suosiota, lähistöllämme olevaan urheiluklubiin arkisinkin jatkuvana virtana kulkevia asiakkaita (+ klubi otti taannoin uuden lisäparkkipaikan käyttöön!) sekä taloyhtiömme kuntohuoneen käyttöastetta iltaisin - puhumattakaan hölkkääjistä lähikaduillamme erityisesti viikonloppuisin.

2) Hidas kävely. Ihmiset kävelevät hitaasti ostoskeskuksen käytävillä, kaupoissa, kadulla. Maleksinta ei rajoitu ikään tai sukupuoleen. Kaikki kävelevät hitaasti. Paitsi me. Hitaasta kävelytahdista erottuva saa joko osakseen hämmästyneen portugalinkielisen huudahduksen – tai aiheuttaa pahimmillaan pienen säpsähdyksen ohitettavassa.

3) Sokeri ja makeutus. Olen jo aiemminkin blogissani maininnut tästä, mutta tapa ei lakkaa hämmentämästä: Kaikkeen pitää lisätä sokeria. Ihaniin tuorepuristettuihin hedelmämehuihin, tuoreista hedelmistä tehtyihin hedelmäsalaatteihin, kahviin… Erityisen paljon sokeria pitää lisätä drinkkeihin kuten caipirinhaan. Jos ei huomaa sanoa tilauksen yhteydessä haluavansa sokeria vain vähän, saattaa saada drinkin, jossa kirjaimellisesti sokeri narskuu hampaissa.

Elämää ostareilla

Campinasissa on useampi ostoskeskus, suurimmat niistä ovat Iguatemi ja Dom Pedro. Ostoskeskukset ovat tietysti samantyyppisiä eri puolilla maailmaa, niiden keskeinen idea sisältyy jo termiin itseensä.

Campinasissa (sekä lyhyiden Sao Paulo - ja Port Alegre -kokemusten pohjalta) vaikuttaa siltä, että ostoskeskus on paikka, johon etenkin viikonloppuna tullaan viettämään pitkiä aikoja; kokonaisia päiviä. Ostoskeskukset ovat avoinna lähes joka päivä, ympäri vuoden (joulunpyhät eivät olleet poikkeus).

Ostosten ohessa voi käydä syömässä; ravintoloita ja kahviloita on paljon. Tarjontaa pääsee helposti vertailemaan ravintolakerrosta kiertämällä, kansainväliset ravintolaketjut ja brasilialaiset yrittäjät ovat vieri vieressä. Myös ravintoloiden asiakaspaikat muodostavat ison yhtenäisen alueen ilman erottavia väliseiniä tms.

Ruokailun ja ostosten lisäksi ostoskeskukset tarjoavat kulttuuria: elokuvien lisäksi mm. teatteriesityksiä ja konsertteja sekä monenlaisia ilmaistapahtumia. Esimerkiksi parisen viikkoa sitten klassisen musiikin ilmaiskonsertti veti ostoskeskuksen niin täyteen, että osa yleisöstä seurasi tapahtumia parkkipaikalla isoilta valkokankailta.

Ostoskeskuksissa näkyy sama kehitys kuin Campinasissa muuallakin: tiloja laajennetaan, kauppoja suljetaan, uusia avataan. Kun kävimme tauon jälkeen viimeksi Iguatemissa, se tuntui muuttuneen jo yhden kuukauden aikana hyvin paljon.

Kun saapuu syys...

Syksy alkoi täällä virallisesti allakan mukaan pari viikkoa sitten. Syksyn lähestyminen oli kyllä havaittavissa jo hieman aiemmin: vaatekaupat mainostivat kesävaatteiden alennusmyyntejä jo helmikuun lopusta tai viimeistään maaliskuun alusta alkaen. Joissain kaupoissa ale on edelleen menossa tyyliin "viimeisiä viedään". Samaan aikaan esimerkiksi ostoskeskuksessa vaatekauppojen ikkunoihin alkoi ilmestyä syksyyn ja talveen paremmin sopivia vaatteita: neuleita, [tähän ilmastoon] paksunoloisia päällystakkeja jne. Sandaalien kaveriksi kenkäkauppojen mainoksiin tulivat talvisaappaat ja nilkkurit.

Siirtyminen kesästä syksyyn oli havaittavissa myös lähialueen ravintoloissa. Lähes poikkeuksetta uudet talvimenut tulivat voimaan vuodenajan vaihtuessa. Pari-kolme viikkoa sitä ennen ravintolat alkoivat muistutella kesäisten, kevyempien vaihtoehtojen olevan poistumassa raskaampien talviruokien tieltä.

Syksyn tuloa ei voinut olla huomaamatta televisiota katsellessa ja/tai lehtiä lukiessa: Flunssalääkkeitä on alettu mainostaa ja sään viilenemisestä ollaan varoiteltu sääennusteessa. Lämpötiloissa onkin kieltämättä tapahtunut parissa viikossa selkeä putoaminen, enää ei ole päivittäin tasaisesti yli +30 astetta. Myös illat ja yöt ovat koleampia, iltaisin on jo tarvittu pitkähihaista vaatetta ulkona. Lämpötilat kuitenkin vaihtelevat melko paljon, esimerkiksi eilen oli yllättäen päivän ylin lämpötila +32 astetta, toissapäivänä ja tänään vain +25 asteen tienoilla. Siirtymisen kesästä syksyyn huomaa säätilassa muutenkin: sateet ovat selkeästi vähentyneet, myös ukkonen on käynyt harvinaisemmaksi.

Säiden viileneminen näkyy myös meidän ja lähitalojen uima-altailla. Olemme parina viime viikonloppuna olleet Jyrin kanssa ainoina altaalla. Kieltämättä uima-altaan vesi on tuntunut turhankin viileältä. Naapuritalon uima-allas onkin jo peitetty ja pois käytöstä.

Tauolta takaisin - ja kohti joulua

Blogitauko venyi muutaman viikon mittaiseksi: lokakuussa saimme Suomesta suruviestin, jonka vuoksi jouduimme lyhyellä varoitusajalla aikaistamaan kotimaan matkaamme. (Alunperin meidän oli ollut tarkoitus käväistä Suomessa marraskuussa, sillä Jyrin piti uusia passinsa.)

Brasiliaan palattuamme olen tehnyt lokakuussa alkaneiden Avoimen yliopiston verkkokurssien opiskelutehtäviä urakalla ja palannut myös taas portugalin opintoihin. (Kolmen viikon tauko kieliopinnoissa ei tehnyt hyvää edistymiselle!)

****
Poissaollessamme Campinasissa oli alkanut joulunaika. Joulukoristeita oli näkynyt myynnissä kaupoissa jo heti lokakuun puolivälin jälkeen. Suomessa ollessamme olivat joulukoristelut tulleet ravintoloihin ja lahjaideat kauppojen ikkunoihin. Ostoskeskukseen oli tuotu lapsille sisätivoli ja mielettömän kokoisia, jouluisesti asustettuja pehmoleluja. Erikokoisia joulutähtiä on myynnissä kukkakauppojen lisäksi myös kahdessa lähimmässä ruokakaupassa.

Perinteisiä paperisia joulukortteja emme ole vielä löytäneet, vaikka kielenopettajamme mukaan niitä myydään kirja- tai paperikaupoissa. Teemme uuden yrityksen joulukorttiostoksille ensi viikonloppuna.


    

Elokuvissa

Päätimme käydä lauantaina elokuvissa. Etsin etukäteen leffateatterin verkkosivuilta tiedon elokuvista, esitysajoista ja tietysti tärkeimmästä eli onko elokuva dubattu vai tekstitetty. Päädyimme Woody Allenin uusimpaan, joka meni lauantaina klo 15.30.

Asioimiseen on oppinut täällä varamaan aikaa. Suurin syy on tietysti kielitaidottomus, jonka vuoksi yksinkertaisestakin ostostapahtumasta kehkeytyy helposti hyvin haasteellinen. Lähdimme siis hyvissä ajoin ostoskeskukseen, jossa leffateatteri sijaitsee. Ajatuksena oli ensin käydä ostamassa leffaliput, sen jälkeen tehdä muita ostoksia ja ehkä käydä myös kevyellä lounaalla. 

Lippukassajono oli melko pitkä, mutta eteni sangen sujuvasti. Ennenkuin vuoromme tuli, olimme ehtineet nähdä Cafe Societyn esityssalin numeron monitoreista. Monitoreissa ei valitettavasti ollut tietoa siitä, kuinka monta paikkaa oli jäljellä.

Kun vuoromme tuli, tervehdin lippumyyjää ja kerroin portugaliksi, mihin esitykseen haluamme kaksi lippua. Myyjä vastasi pitkällä repliikillä, josta tunnistin ainoastaan kieltosanan (não). Myyntitapahtuma ei edennyt sen jälkeen lainkaan. Myyjä tuijotti meitä ja me myyjää. Jyri yritti uudestaan lipputilaustamme portugaliksi ja myyjä vastasi uudestaan pitkällä repliikillä. Olin tunnistavinani kieltosanan lisäksi toisenkin sanan (aqui = täällä). Myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Hän yritti saada apua toisilta lipunmyyjiltä, mutta kaikki olivat varattuja. Olimme aikeissa luovuttaa.

- Do you need help? Is there a problem? kysyi takanmme lippujonossa ollut brasilialainen nainen, joka nyt oli tullut lähemmäksi meitä.

Kerroimme, ettemme ymmärtäneet, miksei lipunosto onnistu.

Tulkiksemme ryhtynyt nainen sai hyvin nopeasti selville, mistä oli kyse. Vaikka Cafe Society näkyi tämän leffateatterin monitoreissa kohdassa sali 10, tuo sali sijaitsi itse asiassa toisessa paikassa, kauppakeskuksen uudemmassa osassa. Liput olisi voitu kyllä ostaa tästäkin, mutta lipunmyyjä oli yrittänyt saada meidät ymmärtämään, ettei näytös olisi missään näistä saleista. Olimme kyllä siis ymmärtäneet kaksi avainsanaa (ei; täällä). 

Tulkkimme oli liikkeellä tyttärensä ja miehensä kanssa. (He olivat menossa katsomaan Lemmikkien salaista elämää.) Tulkki ehdotti, että he voisivat opastaa meidät oikeaan paikkaan ostettuaan ensin itse  liput. Kun perhe oli saanut lippunsa, kättelimme toisiamme. Sen jälkeen kävelimme perheen kanssa pitkin kauppakeskuksen käytäviä ja nousimme lopulta yhden kerroksen ylöspäin oikeaan paikkaan. (Vaikka naishenkilö oli kertonut, että heillä oli tieto salin sijainnista, hekin joutuivat matkan varrella kerran varmistamaan sijainnin eräältä kauppakeskuksen työntekijältä.)  Kävellessämme ehdimme jutella niitä-näitä, mm. portugalin kielen vaikeudesta. 

Päästyämme perille oikeaan elokuvateatteriin perhe vielä jäi varmistamaan, että saimme liput ostettua. Lopuksi taas kättelimme. Me kiittelimme vuolaasti avusta ja kaikki toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa. Perheen poistuttua jo näköpiiristä seisoskelimme Jyrin kanssa vielä hetken lievästi hämmästyneinä elokuvateatterin aulassa.      

Pöydän alle lounaalla

Kokeilimme eilen lauantaina paikallisten tapaa viettää viikonloppua: ajelimme ostarille, teimme ostoksia ja menimme lounaalle. Lounasaika oli loppupuolella, mutta ravintolassa oli vielä sen verran paljon asiakkaita, että pöytää joutui odottamaan hetken. Saimme ikkunapöydän, joskin ikkuna oli ostoskeskuksen käytävälle.

Olimme juuri saaneet ruuat eteemme ja olin ehtinyt maistaa salaattiannostani.

- Mitä nyt tapahtuu? kysyi Jyri normaalia kovemmalla äänellä ja nousi samalla puolittain seisomaan.

Katsoin takanani olevasta ikkunasta. Näky oli tuttu monista rakeisista ja hieman epätarkoista uutisvideoista tai vaikka elokuvista: Käytävän leveydeltä tuli juoksemalla kymmeniä ellei satoja kauhistuneilta näyttäviä ihmisiä.

Hetkessä ehti ajatella kaikenlaista ja melko paljon. Muut ravintola-asiakkaat olivat alkaneet nousta seisomaan ja tuijottamaan juoksevia ihmisiä, joista osa oli jo ehtinyt ravintolaan asti. Kun vielä isompi ryhmä ihmisiä pamahti sisään ravintolaan, ruokailijat alkoivat painua lattiatasoon.

Näky oli aivan uskomaton. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja hitaasti yhtäaikaa: kuin aiemmin harjoiteltuna ruokailijat joko menivät pöytien alle tai istuivat lattialle mahdollisimman kumaraan. Yksi pikkulapsi alkoi itkeä.

Pikkuhiljaa tilanne alkoi palautua normaaliksi. Ihmiset alkoivat nousta ylös lattialta ja ravintolaan tunkeneet käytäväjuoksijat rupesivat poistumaan. Hötäkässä oli kaatunut yksi ruokapöytä, tarjoilija tuli paikalle siivousvälineiden kanssa.

Mekin nousimme takaisin pöytämme ääreen, mutta ruokahalu oli mennyttä. Äkillisen paniikin aiheuttama tärinä ei myöskään helpottanut aivan heti. Viereisessä pöydässä yksinään ruokaillut naishenkilö yritti jutustella kanssamme portugaliksi, mutta englanninkielinen vastauksemme vaiensi hänet. Kun naisen lasku tuotiin, hän keskusteli tarjoilijan kanssa pidempään ja mitä ilmeisimmin äkillisestä paniikista. Tarjoilijan lähdettyä nainen kertoi meille englanniksi, että tilanne oli lähtenyt liikkelle hampurilaisravintolassa poksahtaneesta ilmapallosta. Tieto saattoi kuitenkin olla huhua. Ainakin paikallisuutisen mukaan kyse oli muusta.