Suosikkiravintoloita

Kun kävimme asunnonhakureissulla Campinasissa helmikuussa 2016, paikallisoppaamme antoi meille neljä ravintolasuositusta. Kokeilimme heti tuolla reissulla yhtä suositusravintoloista – ja loput kolme ovat edelleen testaamatta. Suurin syy on etäisyys, meillä ei ollut alkuvaiheessa autoa ja aivan lähialueeseenkin tutustuminen tuntui vievän oman aikansa: Paikallisoppaan suosituslistalta testaamamme italialaisravintola Brunelli sijaitsi silloisesta hotellistamme noin 400 metrin ja nykyisestä kodistamme 450 metrin päässä. 

Jos meille ei olisi sinä helmikuisena iltana osunut Brunellissa niin ystävällinen ja avulias tarjoilija, ensimmäinen käynti olisi jäänyt viimeiseksi. Kukaan ravintolassa ei puhunut englantia, painetut ruokalistat olivat vain portugaliksi. Tarjoilija ehdotti, että lukisimme listan englanninkielistä versiota heidän nettisivuiltaan ja loput keskustelusta käytiin erilaisten käsimerkkien avulla. Kävimme alkuvaiheessa Brunellissa melko useasti ja samainen ystävällinen vakiotarjoilija kehui vuolaasti kerta kerralta paranevaa portugalin taitoamme. 

Ensimmäinen ruokailumme Brunellissa on muuten ainoa kerta, jolloin meillä on ollut pöytävaraus, kun olemme olleet liikkeellä kahdestaan. Jostain syystä paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että pöytävaraus olisi käytännössä pakollinen.

Heti muuton jälkeen aloin etsiä lähietäisyydeltä ravintoloita Googlen avulla. Kävin tutustumassa kartalta löytämiini ravintoloihin niiden verkkosivujen ja somekanavien kautta. 

Aivan lähietäisyydeltä (näkyy parvekkeeltamme!) löytyi Maialini. Se on tyypiltään moderni italialainen, mutta meidän näkökulmasta ravintolasta teki aluksi erityisen loistavan englantia erittäin hyvin puhunut perulaistarjoilija. Valitettavasti hän joutui muuttamaan pois Campinasista, huolehtimaan sairastuneesta perheenjäsenestään. Perulaistarjoilijan lähdettyä Maialinissa on ollut englantia puhuvia työntekijöitä hieman vaihtelevasti. Ruoka on pysynyt hyvätasoisena.

Hieman etäämmältä kotoamme sijaitsevat Black Sheep ja D’Autore. Ensin mainittu on hintatasoltaan halvempi ja laadultaan vähän epätasaisempi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa olla asuinalueemme kalleimpia ravintoloita, mutta se myös sijoittuu meidän mielestämme kahden parhaan ravintolan joukkoon täällä. D’Autoressa oli muutamalla illalliskerralla naistarjoilija, joka oli käynyt Turussa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme vielä löytäneet kolme uutta mielenkiintoista ravintolaa: Lume, Olivetto ja IKI. Lumen ruoka on tasoltaan hyvää, mutta palvelu vaihtelee melkoisesti. Olivetto on tunnelmallinen; palvelu ja ruoka ovat tasokkaita. Olivetton viinilista on paksu kirja!

Meidän mielestämme asuinalueemme ellei koko kaupungin paras ravintola on japanilainen IKI. Ravintolan sisustus on eleetön, huomattavin sisustuselementti ovat suuret kuparinväriset valaisimet. Palvelun sekä ruuan laatu ovat huippua. IKIssä pitää olla paikalla ajoissa, jos ei ole tehnyt pöytävarausta. Yleensä kahdeksan kieppeillä aletaan käännyttää ilman varausta olevia ovelta. Niinpä me olemme kertaalleen olleet jo muutamaa minuuttia ennen avaamisaikaa oven takana jonottamassa!

Näitä seitsemää suosikkiravintolaamme yhdistää pari asiaa: ne ovat olleet toiminnassa melko lyhyen aikaa (esimerkiksi Black Sheep, D’Autore, Lume ja Maialini on perustettu 2015, IKI lokakuussa 2016). Poikkeuksen muodostaa ja säännön vahvistaa vuonna 2008 perustettu Olivetto. Toinen yhdistävä tekijä on se, että käytännössä kaikkiin näihin ravintoloihin haetaan koko ajan uusia työntekijöitä. Työnhakuilmoituksia on ravintoloiden omilla sivuilla, mutta myös jopa niiden ikkunoissa. Jatkuvaa rekrytointia vahvistaa myös omat kokemuksemme: hyvin harvassa näistä ravintoloista on enää vuoden tai puolentoista vuoden takaa tuttuja tarjoilijoita.

Tuhti lounas

Aiemmin kirjoitin siitä, miten yrityksemme päästä syömään feijoadaa epäonnistui. Nyttemmin olemme kuitenkin onnistuneet yrityksessämme syödä brasilialaista kansallisruokaa ja nimenomaan lauantailounaalla.

Feijoada voidaan tarjota siten, että kaikki ainesosat ovat yhdessä ja samassa padassa. Ravintoloissa on käsittääkseni kuitenkin yleisempää se, että jokainen tekee erillisastioissa tarjolla olevista monenlaisista lihoista ja pavuista sekä lisukkeista omanlaisensa annoksen, jota höystetään sitten mm. riisillä. 

Feijoadan liemi on mustaa ja annoksesta lautasella tulee helposti melko hurjan näköinen. Tömäkän pataruuan kaverina oli meidän testaamassamme ravintolassa kasviksia, vihanneksia ja erilaisia salaatteja.

Feijoada on tuhtia tavaraa: Pataruokalounaan jälkeen ei ollut tarvetta edes iltapalalle, illallisesta puhumattakaan.

Kolme erikoista asiaa (lisää)

1. Asuintalossamme on 15 kerrosta ja kolmisenkymmentä asuntoa. Brasilialaiset ovat innokkaita grillaajia ja esimerkiksi kaikissa talomme asunnoissa on parvekkeilla hiiligrilli. Olemme ainoat asukkaat, jotka ovat käyttäneet omaa grilliään viimeisen vuoden ja neljän kuukauden aikana. Mahdollisesti olemme ainoat asukkaat, jotka koskaan ovat grillanneet tässä talossa.

2. Ravintoloiden uuden vuoden aaton juhlia on alettu jo mainostaa. Liput kehotetaan ostamaan ajoissa eli nyt.

3. Moottoritiellä on tietulleja, esimerkiksi Campinasin ja São Paulon välillä. Tietullimaksujen kuiteissa on taustapuolella ilmoituksia kadonneista ihmisistä, enimmäkseen lapsista. Ilmoituksissa on kadonneen nimi, kuva, ikä katoamishetkellä, tieto katoamisajankohdasta (joskus vain vuoden tarkkuudella) ja kotipaikasta. Jos katoamisesta on pidempi aika, kadonneen kuva on vanhennettu vastaamaan suunnilleen tämänhetkistä ikää.

Elämää ostareilla

Campinasissa on useampi ostoskeskus, suurimmat niistä ovat Iguatemi ja Dom Pedro. Ostoskeskukset ovat tietysti samantyyppisiä eri puolilla maailmaa, niiden keskeinen idea sisältyy jo termiin itseensä.

Campinasissa (sekä lyhyiden Sao Paulo - ja Port Alegre -kokemusten pohjalta) vaikuttaa siltä, että ostoskeskus on paikka, johon etenkin viikonloppuna tullaan viettämään pitkiä aikoja; kokonaisia päiviä. Ostoskeskukset ovat avoinna lähes joka päivä, ympäri vuoden (joulunpyhät eivät olleet poikkeus).

Ostosten ohessa voi käydä syömässä; ravintoloita ja kahviloita on paljon. Tarjontaa pääsee helposti vertailemaan ravintolakerrosta kiertämällä, kansainväliset ravintolaketjut ja brasilialaiset yrittäjät ovat vieri vieressä. Myös ravintoloiden asiakaspaikat muodostavat ison yhtenäisen alueen ilman erottavia väliseiniä tms.

Ruokailun ja ostosten lisäksi ostoskeskukset tarjoavat kulttuuria: elokuvien lisäksi mm. teatteriesityksiä ja konsertteja sekä monenlaisia ilmaistapahtumia. Esimerkiksi parisen viikkoa sitten klassisen musiikin ilmaiskonsertti veti ostoskeskuksen niin täyteen, että osa yleisöstä seurasi tapahtumia parkkipaikalla isoilta valkokankailta.

Ostoskeskuksissa näkyy sama kehitys kuin Campinasissa muuallakin: tiloja laajennetaan, kauppoja suljetaan, uusia avataan. Kun kävimme tauon jälkeen viimeksi Iguatemissa, se tuntui muuttuneen jo yhden kuukauden aikana hyvin paljon.

Lauantailounaalla

Olemme lähes koko täällä asumisen ajan pitäneet tapana käydä perjantai-iltaisin syömässä jossain lähiravintolassa. Lauantaisin ja sunnuntaisin olemme satsanneet ruuanlaittoon kotona. Ravintolalounailla olemme käyneet hyvin, hyvin harvoin viikonloppuisin.

Valtaosa kotimme lähellä olevista ravintoloista on avoinna lounasaikaan arkisin, osa myös viikonloppuisin. Monessa lähiravintolassa on lounaalla päivittäin vaihtuva lista arkisin. Lounashintaan sisältyy alkuruoka (esimerkiksi salaatti/keitto), pääruoka (liha/kasvis; risotto/pasta) ja jälkiruoka (hedelmäsalaatti/leivonnainen). Eräissä ravintoloissa lounaslistalla on itse asiassa kiinnostavampia vaihtoehtoja kuin illallisella! Joissain ravintoloissa on lounasaikaan tarjolla vain buffet tai illallislista supistettuna.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä lauantailounaalla syömään feijoadaa, jota on tarjolla lounaalla yleensä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jotkut ravintolat pitävät tätä brasilialaista ruokalajia listoillaan syksyisin ja talvisin, toiset ympäri vuoden. Tiesimme muutaman sadan metrin päässä kodistamme olevan ravintolan, jossa feijoadaa olisi mahdollista vielä näin keväälläkin saada. Ravintola on käytännössä valtava terassi, seinät ovat auki joka suuntaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, täällä on ollut hyvin lämmin ja kuiva lopputalvi/alkukevät. Tälle viikolle sääennusteessa oli merkattuna joka päivälle sadetta, mutta ennuste toteutui vasta perjantaina ja lauantaina. Perjantai-iltana ukkonen toi tullessaan hurjan sateen ja sai lähikadut nopeasti –onneksi vain hetkellisesti – tulvimaan. Lauantaina jatkui epävakainen ja viileä sää (alle +20!) ja juuri, kun lähdimme kotoa valitsemaamme lounasravintolaan, alkoi sataa. Ajatus ruokailusta terassilla viileänkosteassa säässä ei suoraan sanoen ollut kovin houkuttava.  

Päädyimme meitä lähinnä sijaitsevaan italialaisravintolaan lounaalle. Ravintola aloitti viikonloppulounaat vasta muutama kuukausi sitten, mutta ne ovat ilmeisen suosittuja. Eilen lounasajan loppupuolellakin asiakkaita tuli tasaisena virtana; pöydät ehtivät olla tyhjinä vain siivoamisen ajan. Arkisin tämän ravintolan lounaslista tarjoaa iltaa kiinnostavampia vaihtoehtoja, viikonloppuisin lounaalla olikin sama lista kuin iltaisin! Ruoka oli kuitenkin onneksi yhtä laadukasta kuin ennenkin.

Odottelemme ilmojen pysyvämpää lämpenemistä ja kaunista lauantaipäivää ennen kuin yritämme seuraavan kerran käydä syömässä feijoadaa. (Tänään sunnuntaina on tietystikin hieno, aurinkoinen sää ja lämpötila +24, päivän ylimmäksi luvassa +27. Kävin äsken uimassa taloyhtiön ulkoaltaassa. Porttivahdin oli vaikea uskoa, että joku haluaisi uida näin kylmällä…)

”Haluatteko jakaa annoksen?”

Otimme tänne muutettuamme tavaksemme käydä syömässä ravintolassa perjantai-iltaisin. Joinain perjantaina se ei ole syystä tai toisesta onnistunut, hyvin harvoin olemme käyneet illallisella ulkona keskellä viikkoa tai lauantaina.

Alkuvaiheessa – ennen kuin olimme löytäneet nykyiset suosikkiravintolamme – tuntui siltä, että ravintolassa jouduimme jättämään pääruokaa syömättä. Tämä siitä huolimatta, että oli tilannut pelkän pääruuan! Syynä ei ollut ruuan huono laatu vaan valtava annoskoko: Jyrin itselleen tilaamasta lasagne-pääruuasta olisi riittänyt tarpeeksi syötävää kolmelle. Lihan tai kalan lisukkeena saattoi pelkästään risottoa tai pastaa jo normaalikokoisen pääruuan verran. Tuhteja lisukkeita oli samassa annoksessa varmuuden vuoksi useampia, mm. riisi – peruna – sekä riisi – papu –yhdistelminä.

Eräissä ravintoloissa olimme nähneet, että kahden hengen pöytäkunta jakoi yhden pääruuan keskenään, tai että laskun yhteydessä ruokailija sai mukaansa ruuantähteet folioon pakattuna. Jossain vaiheessa hämmästelin tätä kaikkea portugalin opettajalleni. Hän puolestaan hämmästeli, ettei meiltä oltu kysytty, pakataanko loput ruuasta mukaan tai jo tilausvaiheessa tiedusteltu, haluammeko jakaa annoksen. (Totuuden nimessä täytyy mainita, että meiltä oltiin saatettu kyllä näitä asioita kysyä, mutta portugalin taitomme ei ollut riittänyt kysymyksiä ymmärtämään, eikä ravintoloissa ollut löytynyt yhtään englannintaitoista henkilöä.)

Nyttemmin olen ottanut tavakseni ennen uuden ravintolan kokeilemista käydä etsimässä ravintolan omien sivujen lisäksi mm. Instagramissa kuvia heidän ruoka-annoksistaan. Toisaalta olemme Campinasista löytäneet niin monta mainiota ruokaravintolaa, ettemme aktiivisesti koko ajan enää etsi uusia ravintolakokemuksia täällä.

Kortti käy

Campinasissa käy kortti maksuvälineenä ihan joka paikassa: torilla, supermarketissa, kirjakaupoissa, ravintoloissa, mehukioskeissa, parkkimittareissa jne. Useimmiten hyväksyttävä korttivalikoima on myös varsin runsas, vain erittäin harvoissa paikoissa hyväksytään ainoastaan 1-2 luottokorttia. Alkuunsa kyselimme esimerkiksi ravintoloissa korttien hyväksymisestä. Tutuiksi tulleissa lähiravintoloissa ei siihen ole enää tarvetta, uusissa paikoissa sen sijaan kysymme sitä edelleenkin.

Lähes joka kaupassa on kassan lähettyvillä isompi tai pienempi kyltti, jossa kerrotaan, ettei shekkejä enää hyväksytä maksuvälineenä. Samainen teksti löytyy yleensä myös ravintoloiden ruokalistoista tai ravintoloiden sivuilta.

Kun kirjoitin tuossa alussa, että kortti käy maksuvälineenä Campinasissa ihan joka paikassa, liioittelin hieman. Ainakin pari lähialueen ravintolaa hyväksyy maksuvälineeksi vain pelkän käteisen. Toinen em. ravintoloista on hyvin korkealla paikallisella gourmet-ravintoloiden listalla. Ravintolan valitseman maksupolitiikan vuoksi emme ole siellä käyneet. Myöskään kaupunginorkesterin konserttilippuja ei voi maksaa kuin käteisellä. Lippukioskissa olevat työntekijät eivät myöskään useimmiten peittele harmistustaan, jos heidän mielestään vaihtorahaa on vaikea antaa asiakkaalle. Korttien hyväksyminen poistaisi toki tietysti senkin harmistuksen.

Syksyn vaikutuksia

Olemme katselleet viime viikkoina kuvia Suomen vaihtelevista ja vaativista kevätkeleistä lumi- ja räntäsateineen. Täällä on puolestaan päässyt havainnoimaan syksyn vaikutuksia; niistähän kirjoitin jo blogissani muutama viikko sitten ensimmäisen kerran.

Lämpötila on pysytellyt päivisin vielä +25 asteen tuntumassa, mutta vaihtelu lämpötiloissa päivästä toiseen on melko suurta. Öiden viilentyminen tuntuu erityisesti aamuisin, kun on melkein koleaa. Päivät jatkavat lyhentymistään. Kesän pimeät lämpimät illat olivat tunnelmallisia, syksyn viileät pimeät illat eivät niinkään.

Ravintoloissa on iltaisin päällä lämmitys. Jos sellaista ei ole, ruokailijoilla on nähty viileimpinä iltoina ulkovaatteet päällä sisätiloissa (tuttua jo viime talvesta). Viime perjantaina meidät siirrettiin kesken illallisen ravintolassa toiseen pöytään ulko-ovesta puhaltaneen kylmyyden takia. (Kokeilimme uutta ravintolaa, jossa ei ollut lämmityslaitetta ja olimme pukeutuneet täkäläisiin nähden liian kevyisiin vaatteisiin.) Ravintolaterassit ovat tyhjillään, vaikka niissä olisi lasitus.

Syksyn vaikutukset huomaa muutenkin: moskiittojen määrä on vähentynyt tuntuvasti. Onneksi. Parvekkeellakin pystyy nyt istuskelemaan ilman, että sähköinen kärpäslätkä (moskiittogrilli kuten kielenopettajamme sanoo) on koko ajan käden ulottuvilla. Kesällä olin ilmeisesti moskiittojen suosikkiuhri kielikurssilla. Kotona puolestaan moskiitot hyökkäsivät kimppuuni aina öisin, kunnes hankimme makuuhuoneeseen toimivan ja tehokkaan hyttysansan. Jyriä ei ole täällä pistelty lainkaan, joskin työreissulla muualla Brasiliassa kylläkin.

Moskiittojen lisäksi myös esimerkiksi valtavan kokoiset perhoset ja sudenkorennot ovat hävinneet. Linnut sen sijaan ovat havainneet taloyhtiömme uima-altaan mainioksi kokoontumispaikaksi, kun asukkaat ovat siitä kaikonneet. Linnut myös aloittavat kailotuksensa aamuisin edelleen hyvin aikaisin, kun on vielä pimeää.

Makeaa elämää

Brasiliassa (ts. ainakin Campinasissa) pidetään ylimakeasta ruuasta ja juomasta: Jälkiruuat (etenkin leivonnaiset) ovat liki äitelän makeita. Kahvia tilatessa saa puolestaan aina sokerin lisäksi ison valikoiman erilaisia keinotekoisia makeutusaineita. 

Ravintoloista, baareista ja eri puolilla kaupunkia, esimerkiksi puistoissa, olevista mehukojuista saa mehupuristimella tuoreista hedelmistä odotellessa tehtyjä mainioita mehuja. Mehuvaihtoehtoja on yleensä tarjolla lukuisia: yhden hedelmän versiosta (esim. ananas), sekoituksiin (esim. ananas-appelsiini) tai yrteillä maustettuihin versioihin (esim. ananas+inkivääri). Pyydettäessä mehuihin voidaan myös lisätä esim. maitoa tai jugurttia. Pyytämättä mehuihin lämätään tuntuvasti sokeria. Nyt osaan jo onneksi kertoa tilatessa, etten halua mukaan sokeria. (Olen tosin kuullut, että joissain paikoissa ilman sokeria tilattuun juomaan lisätään keinotekoista makeutusainetta...). 

Suurin yllätys tähän mennessä sokeroitujen juomien osalta tuli kuitenkin koettua melkein heti tänne muutettuamme: olimme autovuokraamossa ja vuoromme odotteluun kului melko pitkä aika. Ystävällinen työntekijä ehdotti, että ottaisimme odotellessa kahvia termoksesta. Kahvi oli hyvää, niinkuin täällä yleensäkin, mutta myös sokeroitua. Myöhemmin olen Jyrin kautta oppinut, että yleisesti Brasiliassa kahvia tarjottaessa esimerkiksi työpaikoilla, voi yhdessä termoksessa olla valmiiksi sokeroitua kahvia ja toisessa sokeroimatonta. Autovuokraamossa oli ainoastaan yksi termos, joten tarjolla oli vain valmiiksi sokeroitua kahvia. Sitä suositumpaa vaihtoehtoa siis.

Pääsiäisruokia ja -koristeita

Pääsiäinen on kohta ohi, nyt on hyvä hetki kirjoittaa kertoa omia havaintojaan brasilialaisten pääsiäisen vietosta. Tai oikeastaan pääsiäiseen valmistautumisesta Campinasissa; pääsiäisen vietimme Suomessa.

Jo muutamaa viikkoa ennen pääsiäistä kauppoihin ilmestyivät suklaamunat, jotka olivat jättikokoisia suomalaisesta vinkkelistä. Normaalikokoisia (brasilialaisesta näkökulmasta ilmeisestikin minikokoisia!) suklaamunia ei ollut missään näkyvissä saati myynnissä. Ostimme kokeeksi kaksi isoa suklaamunaa, toinen oli tummaa suklaata ja toinen valkoista suklaata. Kummassakin tapauksessa ontto suklaamuna oli täytetty kiiltävään paperiin tai folioon paketoiduilla suklaakonvehdeilla. Tummassa suklaamunassa konvehdit olivat samanlaista tummaa suklaata, valkoisessa puolestaan valkoista.

Pääsiäiskoristeetkin tulivat myyntiin samoihin aikoihin suklaamunien kanssa. Missään ei näkynyt pääsiäistipuja, rairuohosta puhumattakaan. Keltainen väri ei myöskään ollut mitenkään dominoiva kukkasissa, kynttilöissä tms. Selkeästi suosituin pääsiäiskoriste olivat puput. Niitä oli monenkokoisia ja monista eri materiaaleista valmistettuina.

Kahta ruoka-ainetta ravintolat ja ruokakaupat mainostivat pääsiäiseksi ylitse muiden: lampaanlihaa ja kuivattua turskaa (bacalhau). Esimerkiksi meidän asuinalueellamme kaikki lähimmät ravintolat mainostivat pääsiäisen ajan tarjoavansa normaalista ruokalistasta poiketen erityisiä bacalhau-annoksia (lisukkeena esimerkiksi bataattia, juustokastiketta, äyriäisiä jne.). Eräiden ruokakauppojen verkkosivuilla oli saatavissa lampaan ja bacalhaun valmistusohjeita ja ehdotuksia sopiviksi lisukkeiksi. Kuivattu turska ei kuitenkaan ole mikään erityisesti pääsiäiseen rajoittuva ruoka Brasiliassa. Ainakin meidän kummassakin lähikaupassa kuivatut kalat roikkuvat jatkuvasti näkyvillä. Myös portugalin opettajamme ovat kertoneet syövänsä bacalhauta säännöllisesti ympäri vuoden.

Asuinalueemme ravintolat olivat auki pääsiäisenä normaalisti, osassa oli jopa pidennetyt aukioloajat ja tarjolla esimerkiksi tavallisesta viikonlopusta poikkeavasti lounas. Jokaisen ravintolan mainoksessa tuntui toistuvan ajatus siitä, että perheen/suvun yhteinen pääsiäisateria (tai edes -lounas) nautitaan ravintolassa kodin sijaan.

Kun saapuu syys...

Syksy alkoi täällä virallisesti allakan mukaan pari viikkoa sitten. Syksyn lähestyminen oli kyllä havaittavissa jo hieman aiemmin: vaatekaupat mainostivat kesävaatteiden alennusmyyntejä jo helmikuun lopusta tai viimeistään maaliskuun alusta alkaen. Joissain kaupoissa ale on edelleen menossa tyyliin "viimeisiä viedään". Samaan aikaan esimerkiksi ostoskeskuksessa vaatekauppojen ikkunoihin alkoi ilmestyä syksyyn ja talveen paremmin sopivia vaatteita: neuleita, [tähän ilmastoon] paksunoloisia päällystakkeja jne. Sandaalien kaveriksi kenkäkauppojen mainoksiin tulivat talvisaappaat ja nilkkurit.

Siirtyminen kesästä syksyyn oli havaittavissa myös lähialueen ravintoloissa. Lähes poikkeuksetta uudet talvimenut tulivat voimaan vuodenajan vaihtuessa. Pari-kolme viikkoa sitä ennen ravintolat alkoivat muistutella kesäisten, kevyempien vaihtoehtojen olevan poistumassa raskaampien talviruokien tieltä.

Syksyn tuloa ei voinut olla huomaamatta televisiota katsellessa ja/tai lehtiä lukiessa: Flunssalääkkeitä on alettu mainostaa ja sään viilenemisestä ollaan varoiteltu sääennusteessa. Lämpötiloissa onkin kieltämättä tapahtunut parissa viikossa selkeä putoaminen, enää ei ole päivittäin tasaisesti yli +30 astetta. Myös illat ja yöt ovat koleampia, iltaisin on jo tarvittu pitkähihaista vaatetta ulkona. Lämpötilat kuitenkin vaihtelevat melko paljon, esimerkiksi eilen oli yllättäen päivän ylin lämpötila +32 astetta, toissapäivänä ja tänään vain +25 asteen tienoilla. Siirtymisen kesästä syksyyn huomaa säätilassa muutenkin: sateet ovat selkeästi vähentyneet, myös ukkonen on käynyt harvinaisemmaksi.

Säiden viileneminen näkyy myös meidän ja lähitalojen uima-altailla. Olemme parina viime viikonloppuna olleet Jyrin kanssa ainoina altaalla. Kieltämättä uima-altaan vesi on tuntunut turhankin viileältä. Naapuritalon uima-allas onkin jo peitetty ja pois käytöstä.

Talven tullen

Talvinen Campinas ei ole näyttänyt viime aikoina lämpötiloiltaan eroavan kovin paljon kesäisestä Helsingistä. Tällä viikolla lämpimimpinä päivinä on ollut +27 astetta, eikä lämpötila öisinkään enää laske alle kymmeneen asteeseen.

Kesäkuun parin ensimmäisen viikon aikana talvi näkyi monella tavalla, mm. paikallisten pukeutumisessa, mainoksissa ja uutisissa. Kun päivälämpötila oli korkeimmillaan vain +18, vaatetukseen ilmestyivät talvisaappaat, nilkkurit, nahkatakit, toppatakit sekä isot ja muhkeat kaulahuivit. Ostoskeskuksella kaupoissa mainostettiin talvialennusmyyntejä ja vaateliikkeiden ikkunoissa oli enimmäkseen esillä talvivaatteita. Tv-uutisissa kerrottiin tai oikeastaan varoitettiin alueemme kylmistä öistä (kylmimmillään +5 astetta).

Talvisen sään epämiellyttävyyttä lisäävät talojen yksinkertaiset ikkunat, kosteus ja lämmityksen puute: Pari viikkoa sitten olimme syömässä läheisessä italialaisravintolassa. Ravintola oli täynnä ja kaikissa pöydissä ruokailijoilla olivat ulkotakit päällä.