Ruokaohjelmien seuraamista

Eilisessä kirjoituksessa totesin, että brasilialaisia ohjelmia on televisiosta tullut katseltua erittäin vähän. Uutisten ja urheilun lisäksi on pari täkäläistä ohjelmaa, joita olemme lähes säännöllisesti seuranneet: MasterChef Brasil sekä Pesadelo na Cozinha. Kummatkin ovat Brasiliaan tuotuja ohjelmaformaatteja: Ensinmainittu on tietysti MasterChef-kisa ja jälkimmäinen puolestaan alun perin nimellä Ramsay's Kitchen Nightmares Britanniassa tehty tosi-tv -sarja, jossa fiksataan syystä tai toisesta surkeaan jamaan joutuneita ravintoloita.

Näitä brasialaisversioita yhdistää ranskalainen Érick Jacquin, joka on MasterChef-tuomari ja juontaa Pesadelo na Cozinha -ohjelmaa. Jacquin puhuu portugalia, mutta hänen puheensa tekstitetään kummassakin ohjelmassa – ja se on nimenomaan syy sille, miksi näitä ohjelmia seuraamme. Toki niistä oppii myös ruoka-aineiden nimiä, kun kuuntelee tarkkaavaisesti kilpailijoiden puheita. Tekstitys kuitenkin helpottaa seuraamista huomattavasti.

Pesadelo na Cozinha (”Painajainen keittiössä”) on melko uskomatonta seurattavaa. On vaikea käsittää, miten ohjelmaan valikoituneet ravintolat ovat voineet pysyä hetkeäkään pystyssä, kun työntekijöillä on hällä-väliä -asenne, asiakkaita aliarvioidaan, kokit ovat osaamattomia ja keittiössä saattaa juoksennella torakoita. Ohjelma on tietysti käsikirjoitettu ja rakennettu tosi-tv:n perussääntöjen mukaan: jokaisessa jaksossa alun kauheudesta päästään aina onnelliseen loppuun, jossa ulkoisestikin uudistetussa ravintolassa on yhtä lailla tyytyväisiä työntekijöitä ja asiakkaita. Myös ihmistyypit ovat yleensä samankaltaisia: innokas, mutta organisointiin kykenemätön omistaja/innoton omistaja, jonka on pakko pitää ravintolaa; vastahankaiset työntekijät/innostuneet työntekijät, jotka valmiita tekemään mitä tahansa työpaikkansa vuoksi sekä osaamaton kokki/osaava mutta työtahdin vuoksi uupunut kokki. (Olisi mielenkiintoista nähdä jokin seurantaohjelma, jossa näihin uudistettuihin ravintoloihin palattaisiin vaikka vuoden kuluttua: miltä meininki näyttää?)

MasterChef eteni tällä viikolla finaaliin, jossa kilpailivat 28-vuotias Michele Crispim ja 30-vuotias Deborah Werneck. Voiton vei Michele Crispim.

Uutinen MasterChef Brasil -finaalista

Finalistien esittelyt

Michele Crispim 

Deborah Werneck 

Makeaa elämää

Brasiliassa (ts. ainakin Campinasissa) pidetään ylimakeasta ruuasta ja juomasta: Jälkiruuat (etenkin leivonnaiset) ovat liki äitelän makeita. Kahvia tilatessa saa puolestaan aina sokerin lisäksi ison valikoiman erilaisia keinotekoisia makeutusaineita. 

Ravintoloista, baareista ja eri puolilla kaupunkia, esimerkiksi puistoissa, olevista mehukojuista saa mehupuristimella tuoreista hedelmistä odotellessa tehtyjä mainioita mehuja. Mehuvaihtoehtoja on yleensä tarjolla lukuisia: yhden hedelmän versiosta (esim. ananas), sekoituksiin (esim. ananas-appelsiini) tai yrteillä maustettuihin versioihin (esim. ananas+inkivääri). Pyydettäessä mehuihin voidaan myös lisätä esim. maitoa tai jugurttia. Pyytämättä mehuihin lämätään tuntuvasti sokeria. Nyt osaan jo onneksi kertoa tilatessa, etten halua mukaan sokeria. (Olen tosin kuullut, että joissain paikoissa ilman sokeria tilattuun juomaan lisätään keinotekoista makeutusainetta...). 

Suurin yllätys tähän mennessä sokeroitujen juomien osalta tuli kuitenkin koettua melkein heti tänne muutettuamme: olimme autovuokraamossa ja vuoromme odotteluun kului melko pitkä aika. Ystävällinen työntekijä ehdotti, että ottaisimme odotellessa kahvia termoksesta. Kahvi oli hyvää, niinkuin täällä yleensäkin, mutta myös sokeroitua. Myöhemmin olen Jyrin kautta oppinut, että yleisesti Brasiliassa kahvia tarjottaessa esimerkiksi työpaikoilla, voi yhdessä termoksessa olla valmiiksi sokeroitua kahvia ja toisessa sokeroimatonta. Autovuokraamossa oli ainoastaan yksi termos, joten tarjolla oli vain valmiiksi sokeroitua kahvia. Sitä suositumpaa vaihtoehtoa siis.