Suosikkiravintoloita

Kun kävimme asunnonhakureissulla Campinasissa helmikuussa 2016, paikallisoppaamme antoi meille neljä ravintolasuositusta. Kokeilimme heti tuolla reissulla yhtä suositusravintoloista – ja loput kolme ovat edelleen testaamatta. Suurin syy on etäisyys, meillä ei ollut alkuvaiheessa autoa ja aivan lähialueeseenkin tutustuminen tuntui vievän oman aikansa: Paikallisoppaan suosituslistalta testaamamme italialaisravintola Brunelli sijaitsi silloisesta hotellistamme noin 400 metrin ja nykyisestä kodistamme 450 metrin päässä. 

Jos meille ei olisi sinä helmikuisena iltana osunut Brunellissa niin ystävällinen ja avulias tarjoilija, ensimmäinen käynti olisi jäänyt viimeiseksi. Kukaan ravintolassa ei puhunut englantia, painetut ruokalistat olivat vain portugaliksi. Tarjoilija ehdotti, että lukisimme listan englanninkielistä versiota heidän nettisivuiltaan ja loput keskustelusta käytiin erilaisten käsimerkkien avulla. Kävimme alkuvaiheessa Brunellissa melko useasti ja samainen ystävällinen vakiotarjoilija kehui vuolaasti kerta kerralta paranevaa portugalin taitoamme. 

Ensimmäinen ruokailumme Brunellissa on muuten ainoa kerta, jolloin meillä on ollut pöytävaraus, kun olemme olleet liikkeellä kahdestaan. Jostain syystä paikallisoppaamme oli sitä mieltä, että pöytävaraus olisi käytännössä pakollinen.

Heti muuton jälkeen aloin etsiä lähietäisyydeltä ravintoloita Googlen avulla. Kävin tutustumassa kartalta löytämiini ravintoloihin niiden verkkosivujen ja somekanavien kautta. 

Aivan lähietäisyydeltä (näkyy parvekkeeltamme!) löytyi Maialini. Se on tyypiltään moderni italialainen, mutta meidän näkökulmasta ravintolasta teki aluksi erityisen loistavan englantia erittäin hyvin puhunut perulaistarjoilija. Valitettavasti hän joutui muuttamaan pois Campinasista, huolehtimaan sairastuneesta perheenjäsenestään. Perulaistarjoilijan lähdettyä Maialinissa on ollut englantia puhuvia työntekijöitä hieman vaihtelevasti. Ruoka on pysynyt hyvätasoisena.

Hieman etäämmältä kotoamme sijaitsevat Black Sheep ja D’Autore. Ensin mainittu on hintatasoltaan halvempi ja laadultaan vähän epätasaisempi. Jälkimmäinen puolestaan saattaa olla asuinalueemme kalleimpia ravintoloita, mutta se myös sijoittuu meidän mielestämme kahden parhaan ravintolan joukkoon täällä. D’Autoressa oli muutamalla illalliskerralla naistarjoilija, joka oli käynyt Turussa.

Viimeisten kuukausien aikana olemme vielä löytäneet kolme uutta mielenkiintoista ravintolaa: Lume, Olivetto ja IKI. Lumen ruoka on tasoltaan hyvää, mutta palvelu vaihtelee melkoisesti. Olivetto on tunnelmallinen; palvelu ja ruoka ovat tasokkaita. Olivetton viinilista on paksu kirja!

Meidän mielestämme asuinalueemme ellei koko kaupungin paras ravintola on japanilainen IKI. Ravintolan sisustus on eleetön, huomattavin sisustuselementti ovat suuret kuparinväriset valaisimet. Palvelun sekä ruuan laatu ovat huippua. IKIssä pitää olla paikalla ajoissa, jos ei ole tehnyt pöytävarausta. Yleensä kahdeksan kieppeillä aletaan käännyttää ilman varausta olevia ovelta. Niinpä me olemme kertaalleen olleet jo muutamaa minuuttia ennen avaamisaikaa oven takana jonottamassa!

Näitä seitsemää suosikkiravintolaamme yhdistää pari asiaa: ne ovat olleet toiminnassa melko lyhyen aikaa (esimerkiksi Black Sheep, D’Autore, Lume ja Maialini on perustettu 2015, IKI lokakuussa 2016). Poikkeuksen muodostaa ja säännön vahvistaa vuonna 2008 perustettu Olivetto. Toinen yhdistävä tekijä on se, että käytännössä kaikkiin näihin ravintoloihin haetaan koko ajan uusia työntekijöitä. Työnhakuilmoituksia on ravintoloiden omilla sivuilla, mutta myös jopa niiden ikkunoissa. Jatkuvaa rekrytointia vahvistaa myös omat kokemuksemme: hyvin harvassa näistä ravintoloista on enää vuoden tai puolentoista vuoden takaa tuttuja tarjoilijoita.

Tuhti lounas

Aiemmin kirjoitin siitä, miten yrityksemme päästä syömään feijoadaa epäonnistui. Nyttemmin olemme kuitenkin onnistuneet yrityksessämme syödä brasilialaista kansallisruokaa ja nimenomaan lauantailounaalla.

Feijoada voidaan tarjota siten, että kaikki ainesosat ovat yhdessä ja samassa padassa. Ravintoloissa on käsittääkseni kuitenkin yleisempää se, että jokainen tekee erillisastioissa tarjolla olevista monenlaisista lihoista ja pavuista sekä lisukkeista omanlaisensa annoksen, jota höystetään sitten mm. riisillä. 

Feijoadan liemi on mustaa ja annoksesta lautasella tulee helposti melko hurjan näköinen. Tömäkän pataruuan kaverina oli meidän testaamassamme ravintolassa kasviksia, vihanneksia ja erilaisia salaatteja.

Feijoada on tuhtia tavaraa: Pataruokalounaan jälkeen ei ollut tarvetta edes iltapalalle, illallisesta puhumattakaan.

Lauantailounaalla

Olemme lähes koko täällä asumisen ajan pitäneet tapana käydä perjantai-iltaisin syömässä jossain lähiravintolassa. Lauantaisin ja sunnuntaisin olemme satsanneet ruuanlaittoon kotona. Ravintolalounailla olemme käyneet hyvin, hyvin harvoin viikonloppuisin.

Valtaosa kotimme lähellä olevista ravintoloista on avoinna lounasaikaan arkisin, osa myös viikonloppuisin. Monessa lähiravintolassa on lounaalla päivittäin vaihtuva lista arkisin. Lounashintaan sisältyy alkuruoka (esimerkiksi salaatti/keitto), pääruoka (liha/kasvis; risotto/pasta) ja jälkiruoka (hedelmäsalaatti/leivonnainen). Eräissä ravintoloissa lounaslistalla on itse asiassa kiinnostavampia vaihtoehtoja kuin illallisella! Joissain ravintoloissa on lounasaikaan tarjolla vain buffet tai illallislista supistettuna.

Eilen meidän oli tarkoitus mennä lauantailounaalla syömään feijoadaa, jota on tarjolla lounaalla yleensä keskiviikkoisin ja lauantaisin. Jotkut ravintolat pitävät tätä brasilialaista ruokalajia listoillaan syksyisin ja talvisin, toiset ympäri vuoden. Tiesimme muutaman sadan metrin päässä kodistamme olevan ravintolan, jossa feijoadaa olisi mahdollista vielä näin keväälläkin saada. Ravintola on käytännössä valtava terassi, seinät ovat auki joka suuntaan.

Kuten aiemmassa postauksessani kerroin, täällä on ollut hyvin lämmin ja kuiva lopputalvi/alkukevät. Tälle viikolle sääennusteessa oli merkattuna joka päivälle sadetta, mutta ennuste toteutui vasta perjantaina ja lauantaina. Perjantai-iltana ukkonen toi tullessaan hurjan sateen ja sai lähikadut nopeasti –onneksi vain hetkellisesti – tulvimaan. Lauantaina jatkui epävakainen ja viileä sää (alle +20!) ja juuri, kun lähdimme kotoa valitsemaamme lounasravintolaan, alkoi sataa. Ajatus ruokailusta terassilla viileänkosteassa säässä ei suoraan sanoen ollut kovin houkuttava.  

Päädyimme meitä lähinnä sijaitsevaan italialaisravintolaan lounaalle. Ravintola aloitti viikonloppulounaat vasta muutama kuukausi sitten, mutta ne ovat ilmeisen suosittuja. Eilen lounasajan loppupuolellakin asiakkaita tuli tasaisena virtana; pöydät ehtivät olla tyhjinä vain siivoamisen ajan. Arkisin tämän ravintolan lounaslista tarjoaa iltaa kiinnostavampia vaihtoehtoja, viikonloppuisin lounaalla olikin sama lista kuin iltaisin! Ruoka oli kuitenkin onneksi yhtä laadukasta kuin ennenkin.

Odottelemme ilmojen pysyvämpää lämpenemistä ja kaunista lauantaipäivää ennen kuin yritämme seuraavan kerran käydä syömässä feijoadaa. (Tänään sunnuntaina on tietystikin hieno, aurinkoinen sää ja lämpötila +24, päivän ylimmäksi luvassa +27. Kävin äsken uimassa taloyhtiön ulkoaltaassa. Porttivahdin oli vaikea uskoa, että joku haluaisi uida näin kylmällä…)