Elämää ostareilla

Campinasissa on useampi ostoskeskus, suurimmat niistä ovat Iguatemi ja Dom Pedro. Ostoskeskukset ovat tietysti samantyyppisiä eri puolilla maailmaa, niiden keskeinen idea sisältyy jo termiin itseensä.

Campinasissa (sekä lyhyiden Sao Paulo - ja Port Alegre -kokemusten pohjalta) vaikuttaa siltä, että ostoskeskus on paikka, johon etenkin viikonloppuna tullaan viettämään pitkiä aikoja; kokonaisia päiviä. Ostoskeskukset ovat avoinna lähes joka päivä, ympäri vuoden (joulunpyhät eivät olleet poikkeus).

Ostosten ohessa voi käydä syömässä; ravintoloita ja kahviloita on paljon. Tarjontaa pääsee helposti vertailemaan ravintolakerrosta kiertämällä, kansainväliset ravintolaketjut ja brasilialaiset yrittäjät ovat vieri vieressä. Myös ravintoloiden asiakaspaikat muodostavat ison yhtenäisen alueen ilman erottavia väliseiniä tms.

Ruokailun ja ostosten lisäksi ostoskeskukset tarjoavat kulttuuria: elokuvien lisäksi mm. teatteriesityksiä ja konsertteja sekä monenlaisia ilmaistapahtumia. Esimerkiksi parisen viikkoa sitten klassisen musiikin ilmaiskonsertti veti ostoskeskuksen niin täyteen, että osa yleisöstä seurasi tapahtumia parkkipaikalla isoilta valkokankailta.

Ostoskeskuksissa näkyy sama kehitys kuin Campinasissa muuallakin: tiloja laajennetaan, kauppoja suljetaan, uusia avataan. Kun kävimme tauon jälkeen viimeksi Iguatemissa, se tuntui muuttuneen jo yhden kuukauden aikana hyvin paljon.

Takahuoneissa puhutaan englantia

Olen kirjoittanut blogissa portugalin opinnoistamme jasuullisen kielitaidon haasteista. Suullisen kielitaidon puutteet tulevat tietysti parhaiten esiin arkielämän käytännön tilanteissa kuten esimerkiksi ostoksilla varsinkin pienissä kaupoissa tai erikoisliikkeissä.

Vielä muutama kuukausi sitten aloitimme ostoksilla keskustelun myyjän kanssa portugalinkielisten tervehdysten jälkeen automaattisesti kysymyksellä: Você fala inglês? (Puhutko englantia?). Nykyisin yritämme ensin hoitaa asiamme portugaliksi ja vasta sitten turvaudumme englantiin. Useimmiten jossain vaiheessa on pakko taas esittää tuo edellä ollut kielitaitokysymys.

Usein vastaus kysymykseen englannintaidosta on kielteinen. Esimerkiksi eräissä asuinalueemme ravintoloissa tarjoilijat eivät puhu englantia, eikä ruokalistoja ole englanniksi. Toisaalta usein paljastuu jossain vaiheessa, että itse asiassa vastapuoli osaakin englantia, mutta ei syystä tai toisesta haluaisi sitä puhua. Suosituin kuulemistamme selityksistä on se, että englannintaito niin vähäinen (joka kerta ollut kuitenkin laajempi kuin meidän portugalin osaamisemme!). Olen kyllä itsekseni epäillyt useammin kuin kerran, että vastapuoli on halunnut ensin huvittaa itseään kuuntelemalla tönkköportugaliamme ja lopulta on ollut pakotettu paljastamaan oman englannintaitonsa.

Varsinkin ensimmäisten asuinkuukausiemme aikana jouduimme tilanteisiin, joissa portugalin taitomme ei yksinkertaisesti riittänyt, ja liikkeissä tai ravintoloissa lähdettiin etsimään avuksi jotakuta englantia puhuvaa. Lähes poikkeuksetta englantia puhuva henkilö löytyi takahuoneesta.

”Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri”

Kahvinkeittimemme hajosi pari kuukautta sitten. Uuden kahvinkeittimen ostaminen oli melkoisen hiostavaa puuhaa, vaikka olimme etukäteen selvittäneet haluamamme keittimen mallin, hinnan ja ostopaikan.

Etukäteisvalmistautuminen osoittautui riittämättömäksi.

Myyjä esitti lukuisia kysymyksiä, joista osa liittyi valitsemaamme keitinmalliin (emmekö todellakaan edes harkitsisi jotain toista mallia?) ja ylipäätään tämän merkin keittimiin (ovatko ne entuudestaan tuttuja?). Osa kysymyksistä liittyi puolestaan meihin: mistä olemme (tönkköportugali paljasti ulkomaalaisuuden), minkä nimisiä olemme, miksi asumme Brasiliassa. Loput kysymyksistä liittyivät mm. maksutapaan.

Myyjä oli koko ajan hyvin ystävällinen ja toisteli kysymyksiään tarvittaessa. Hän myös hidasti puhenopeuttaan, jotta ymmärtäisimme paremmin. Ostotapahtuma oli meidän osaltamme jo voiton puolella, kun myyjä kysyi, haluaisimmeko liittyä kanta-asiakkaiksi. Siitä alkoivat myyjän vaikeudet.

Jyrin tietojen kirjaaminen kanta-asiakasjärjestelmään osoittautui melko mahdottomaksi. Ensin Jyri tavasi nimensä. Vaikka kirjaimet tuli lueteltua oikein, myyjä ei ilmeisesti uskonut, että jonkun etunimi voisi olla oikeasti Jyri. Lopulta nimi saatiin oikein, kun myyjä tarkisti nimen oikeinkirjoituksen Jyrin henkilökortista. Ilmeisesti hermostuneena sähläämisestään nimen kanssa myyjä ei saanut postinumeroamme mitenkään järjestelmään. Jyri kirjoitti postinumeron paperille, eikä sekään auttanut. Myyjä unohti ilmeisesti jonkin numeron litaniasta, eikä järjestelmä päästänyt etenemään. Lopulta myyjä haki paikalle toisen myyjän, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä saamaan postinumeron oikein.

Varmaankin sekä myyjä että me olimme hyvin yhtä helpottuneita, kun maksu oli hoidettu ja kahvinkeitin ojennettu meille ja lähdimme pois.

Kävimme eilen ostamassa kahvinappeja samassa kaupassa – ja päädyimme saman myyjän asiakkaiksi. Jyrin kanta-asiakaskortti luettiin ostoksen yhteydessä.

- Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri, sanoi myyjä ja viittasi kädellään minuun.

Hämmästyttävää ei niinkään ollut se, että osasin sanoa portugaliksi olevani samaa mieltä. Hämmästyttävää oli se, että myyjä oli kuullut nimeni kertaalleen pari kuukautta sitten ja muisti sen edelleen.