VIP-elokuvasalit

Olemme käyneet muutaman kerran elokuvissa sekä täällä Campinasissa että São Paulossa. (Ensimmäisellä kerralla lipunosto tuotti hieman vaikeuksia.)

Joka kerralla olemme valineet portugaliksi tekstitetyn version dubatun sijaan elokuvista sekä VIP-elokuvasalin. VIP-sali kuulostaa huomattavasti kalliimmalta vaihtoehdolta, mutta itse asiassa lippu sinne maksaa vain 4,5 BRL (noin 1,2 euroa)  enemmän kuin tavalliseen saliin.

VIP-salissa tuolit ovat ikäänkuin leveitä nojatuoleja, joissa on melkoinen mahdollisuus erilaisiin säätöihin: leffaa voi halutessaan katsoa vaikka makuultaan! Tuolit on sijoitettu niin, että kahden tuolin välissä on aina pöytä ja pieni valopiste. Pöytätaso on liikuteltava, sen voi sijoittaa tuolin eteen.

Leffateattereissa on myynnissä tietysti tuttuja leffaherkkuja: popcornia, limsaa, makeisia jne. Sekä Campinasissa että São Paulossa elokuvateatterien tarjonta syötävien ja juotavien osalta on kuitenkin paljon laajempi. Tarjolla on pitkä menu, josta voi valita itselleen sopivat syötävät. Ruokalistaan on myös merkattu suositusviini jokaiselle ruualle. Ystävänpäivän aikaan myynnissä oli suklaisia erikoisherkkuja (ja tietysti niillekin oli valittu suositusviinit). Myös tarjoiluastiat ovat oma lukunsa, esimerkiksi viinit tarjoillaan laseista, ei muovimukeista.

Kun on valintansa tehnyt, ruuat ja juomat maksetaan kassalla, ja kassa tarkistaa leffalipusta ostajan salin ja istuinpaikan. Ne merkitään tilaukseen mukaan. Kun katsojat päästetään saliin ja mainokset alkavat pyöriä, ruoka- ja juomatilaukset tuodaan saliin. Vaikka ostaisi leffaherkuksi pelkästään popcornia, sitä ei tarvitse itse kuljettaa istuinpaikalleen.

”Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri”

Kahvinkeittimemme hajosi pari kuukautta sitten. Uuden kahvinkeittimen ostaminen oli melkoisen hiostavaa puuhaa, vaikka olimme etukäteen selvittäneet haluamamme keittimen mallin, hinnan ja ostopaikan.

Etukäteisvalmistautuminen osoittautui riittämättömäksi.

Myyjä esitti lukuisia kysymyksiä, joista osa liittyi valitsemaamme keitinmalliin (emmekö todellakaan edes harkitsisi jotain toista mallia?) ja ylipäätään tämän merkin keittimiin (ovatko ne entuudestaan tuttuja?). Osa kysymyksistä liittyi puolestaan meihin: mistä olemme (tönkköportugali paljasti ulkomaalaisuuden), minkä nimisiä olemme, miksi asumme Brasiliassa. Loput kysymyksistä liittyivät mm. maksutapaan.

Myyjä oli koko ajan hyvin ystävällinen ja toisteli kysymyksiään tarvittaessa. Hän myös hidasti puhenopeuttaan, jotta ymmärtäisimme paremmin. Ostotapahtuma oli meidän osaltamme jo voiton puolella, kun myyjä kysyi, haluaisimmeko liittyä kanta-asiakkaiksi. Siitä alkoivat myyjän vaikeudet.

Jyrin tietojen kirjaaminen kanta-asiakasjärjestelmään osoittautui melko mahdottomaksi. Ensin Jyri tavasi nimensä. Vaikka kirjaimet tuli lueteltua oikein, myyjä ei ilmeisesti uskonut, että jonkun etunimi voisi olla oikeasti Jyri. Lopulta nimi saatiin oikein, kun myyjä tarkisti nimen oikeinkirjoituksen Jyrin henkilökortista. Ilmeisesti hermostuneena sähläämisestään nimen kanssa myyjä ei saanut postinumeroamme mitenkään järjestelmään. Jyri kirjoitti postinumeron paperille, eikä sekään auttanut. Myyjä unohti ilmeisesti jonkin numeron litaniasta, eikä järjestelmä päästänyt etenemään. Lopulta myyjä haki paikalle toisen myyjän, joka onnistui ensimmäisellä yrittämällä saamaan postinumeron oikein.

Varmaankin sekä myyjä että me olimme hyvin yhtä helpottuneita, kun maksu oli hoidettu ja kahvinkeitin ojennettu meille ja lähdimme pois.

Kävimme eilen ostamassa kahvinappeja samassa kaupassa – ja päädyimme saman myyjän asiakkaiksi. Jyrin kanta-asiakaskortti luettiin ostoksen yhteydessä.

- Kristiina on paljon helpompi nimi kuin Jyri, sanoi myyjä ja viittasi kädellään minuun.

Hämmästyttävää ei niinkään ollut se, että osasin sanoa portugaliksi olevani samaa mieltä. Hämmästyttävää oli se, että myyjä oli kuullut nimeni kertaalleen pari kuukautta sitten ja muisti sen edelleen.