Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Porttivahdit

Asumme muurien ympäröimässä, vartioidussa kerrostalossa, jossa on ovivahti ympäri vuorokauden. (Ovivahti, porttivahti, vartija – en tiedä, mikä on suomeksi paras nimitys.) Porttivahdin työ näyttää olevan yhdistelmä huoltomiehen, talonmiehen ja vartijan tehtävää. Porttivahdit tekevät vuorotyötä. Vuoroissa ei tunnu olevan paljon vaihtelua: yksi tekee pelkkää aamuvuoroa, toinen yövuoroa, kolmas viikonloppuja, neljäs iltoja jne.

Porttivahti päästää erikseen sisälle jokaisen taloontulijan, olipa kyse asukkaasta, jonkun asukkaan vieraasta, remonttimiehistä, siivoojista tai take away -annosta kuskaavasta ruokalähetistä. Porttivahti myös ottaa vastaan talon asukkaille tulevat lähetykset. Kirjeet ja lehdet he tuovat asuntoon, paketit sekä take away -annokset pitää käydä hakemassa itse alakerrasta. Porttivahdit myös mm. kastelevat pihamaan kasvit, tekevät pieniä korjaustöitä ja ripustavat joulukoristeet paikalleen.

Porttivahdit huolehtivat lisäksi uima-altaan avaamisesta ja peittämisestä sekä kuntosalin käytön valvonnasta. Useampi taloyhtiömme porttivahdeista on pitänyt hyvin omituisena sitä, että olen halunnut mennä uimaan kylmällä ilmalla (+24...+28). Kertaalleen ovivahti kieltäytyi jopa avaamasta uima-allasta ja ehdotti kuntosalikäyntiä uinnin sijaan. Ilma ja vesi kun olivat hänen mielestään yksinkertaisesti liian kylmiä uimiseen. Muilla kerroilla olen saanut vuorossa olleen porttivahdin aina lopulta vakuutettua siitä, että kestän uimisen jopa näin vaativissa olosuhteissa.

Turvallisuuden vuoksi asukkaiden pitää ilmoittaa porttivahdeille matkoistaan ja muista poissaoloistaan. Porttivahdit osaavat tarpeen tullen olla varuillaan, jos tyhjillään olevaan asuntoon ollaan pyrkimässä jollain tekosyyllä.

Porttivahdit ovat kiinteä osa taloa, esimerkiksi joulunaikaan asukkaat ostavat heille joulukakun tai antavat jonkin muun lahjan. Myös matkoilta tullessa on tapana tuoda tuliaisia porttivahdeille. Talon asukkaat vaihtavat porttivahdin kanssa aina tervehdyksen lisäksi muutaman sanan ohikulkiessaan. Myös porttivahdit itse ovat melko innokkaita aloittamaan keskustelua. Alkuvaiheessa se oli äärimmäisen haastavaa, kun kielitaito oli olematon. Nykyisellään pysyn sentään mukana small talkissa ainakin hetken aikaa.

On siis kevät

Suomessa on syyspäiväntasaus ja täällä on siis kevät alkamassa. Aika kuluu kuin huomaamatta – jo toinen kevääämme Brasiliassa.

Campinasissa oli poikkeuksellisen sateisen syksyn jälkeen vähäsateisin talvi 30 vuoteen. Uutiskuvissa on näkynyt surkeaksi kuivuneita maakaistaleita ja maastopaloista on edelleen varoiteltu ahkerasti.

Kuivan talven jälkeen täällä alkoivat keväiset lämpötilat hieman etuajassa ja valitettavasti jo muutama päivä ennen kuin palasimme Suomesta. Sääennusteiden mukaan tämänhetkiset yli 30 asteen päivälämpötilat jatkuisivat vielä ainakin ensi viikon alkuun asti. Tosin sateita ja ukkosta näyttää myös olevan tulossa.

Taloyhtiön uima-allas oli jonkin aikaa poissa käytöstä autohallin katon remontoinnin vuoksi, mutta nyt pääsee taas onneksi uimaan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja kävin uimassa heti tänne palattuamme viime viikonloppuna. Koska silloin oli vielä virallisesti talvi, ei altaalla ollut tietystikään ketään muita. Tulevana viikonloppuna tilanne saattaa olla jo toinen.

Auringolta suojautumisesta muistutellaan täällä ympäri vuoden, kevät ja lämpötilojen kohoaminen eivät tuo siihen muutosta. Kevääntulon huomaa kuitenkin muutamasta asiasta: vaatekaupat mainostavat talvivaatteiden alennusmyyntejä, moskiittoja on taas sisätiloissa ja ympäri vuoden ennen auringonnousua pihapuissa karjuvat linnut jatkavat nyt kailotustaan koko päivän.

On vesi lämmin, uimaan vaan...

Heti syys-talvella tapahtuneen muuttomme jälkeen olin innostunut mahdollisuudesta uida säännöllisesti taloyhtiön altaassa. Allasta ei oltu peitetty tai tyhjennetty kuten naapuritaloissa;  se oli siis selkeästi asukkaiden käytettävissä. 

Ensimmäiseen seitsemään kuukauteen ketään ei koskaan näkynyt edes altaan lähellä saati uimassa. Selitys tähän löytyi, kun kävin kokeilemassa uima-altaan veden lämpötilaa: vesi oli todella viileää, suorastaan kylmää. Allasta ei siis lämmitetty. Uima-altaan hyödyntämiseksi oltaisiin tarvittu avantouintivermeet. Lisäksi vielä lokakuussa paikallisten mielestä myös ilman lämpötila oli liian alhainen uimiseen.

Kun kesän alkaessa päivälämpötilat alkoivat olla jatkuvasti +30 asteen tuntumassa tai enemmän, altaalle alkoi tulla käyttäjiä. Lopulta mekin kävimme jouluaattona ensimmäisen kerran uimassa.

Palattuamme huhtikuussa Suomen-reissulta, allas oli peitetty. Arvelin, että viimetalviseen tapaan uimakausi oli nyt loppunut ja alkaisi taas kesän tultua. Ilmat olivat kuitenkin edelleen mukavan lämpimiä, ja minun olisi tehnyt mieli uimaan.

Jyri ehdotti, että kysyisin altaan käytöstä porttivahdilta. Ehdotus oli kieltämättä looginen, mutta meikäläisen portugalin taidoilla melko haastava. Suunnittelin etukäteen, miten kysyisin asiaa olemassa olevalla kielitaidollani. (Kysymyksen esittäminen ei sinänsä ollut se vaativin osuus. Vaativinta olisi ymmärtää, mitä porttivahti vastaa!)

Kävin viime viikon alussa eräänä aamuna asiaa kysymässä. Porttivahdeilla oli työvuoro vaihtumassa, joten heitä oli paikalla kaksi kappaletta. Esitin kysymykseni ja vastaus oli miellyttävän yksinkertainen: Kyllä, on mahdollista käyttää allasta myös talvella. Kiittelin ja olin jo poistumassa, kun toinen paikallaollut porttivahti halusi jatkaa keskustelua aiheesta.

Porttivahti viittoili minut mukanaan altaalle ja nosti allasta peittävää suojaa. Ymmärsin, että jos haluaisin uida, minun pitäisi ilmoittaa asiasta porttivahdille 20 minuuttia aiemmin ja sen jälkeen suoja poistettaisiin altaalta ja pumput käynnistettäisiin (tai sammutettaisiin; en ollut ihan varma verbistä). Porttivahti kokeili vettä kädellään ja viittoili minua tekemään samoin. Ymmärsin, että vedelle oltiin tehty jotain ja sen vuoksi allas oli peitetty. Vesi oli lämmintä! Altaaseen oltiin hankittu lämmitys!

Uimaan voi siis mennä jatkossa koska tahansa (kunhan vain käy ensin esittämässä pyynnön porttivahdille – ja ymmärtää saamansa vastauksen.) Avasin talviuimakauteni vappupäivänä. Maantieteellisestä näkökulmasta riippuen en ole koskaan elämässäni uinut ulkoaltaassa näin myöhään syksyllä tai näin aikaisin keväällä.

Kun saapuu syys...

Syksy alkoi täällä virallisesti allakan mukaan pari viikkoa sitten. Syksyn lähestyminen oli kyllä havaittavissa jo hieman aiemmin: vaatekaupat mainostivat kesävaatteiden alennusmyyntejä jo helmikuun lopusta tai viimeistään maaliskuun alusta alkaen. Joissain kaupoissa ale on edelleen menossa tyyliin "viimeisiä viedään". Samaan aikaan esimerkiksi ostoskeskuksessa vaatekauppojen ikkunoihin alkoi ilmestyä syksyyn ja talveen paremmin sopivia vaatteita: neuleita, [tähän ilmastoon] paksunoloisia päällystakkeja jne. Sandaalien kaveriksi kenkäkauppojen mainoksiin tulivat talvisaappaat ja nilkkurit.

Siirtyminen kesästä syksyyn oli havaittavissa myös lähialueen ravintoloissa. Lähes poikkeuksetta uudet talvimenut tulivat voimaan vuodenajan vaihtuessa. Pari-kolme viikkoa sitä ennen ravintolat alkoivat muistutella kesäisten, kevyempien vaihtoehtojen olevan poistumassa raskaampien talviruokien tieltä.

Syksyn tuloa ei voinut olla huomaamatta televisiota katsellessa ja/tai lehtiä lukiessa: Flunssalääkkeitä on alettu mainostaa ja sään viilenemisestä ollaan varoiteltu sääennusteessa. Lämpötiloissa onkin kieltämättä tapahtunut parissa viikossa selkeä putoaminen, enää ei ole päivittäin tasaisesti yli +30 astetta. Myös illat ja yöt ovat koleampia, iltaisin on jo tarvittu pitkähihaista vaatetta ulkona. Lämpötilat kuitenkin vaihtelevat melko paljon, esimerkiksi eilen oli yllättäen päivän ylin lämpötila +32 astetta, toissapäivänä ja tänään vain +25 asteen tienoilla. Siirtymisen kesästä syksyyn huomaa säätilassa muutenkin: sateet ovat selkeästi vähentyneet, myös ukkonen on käynyt harvinaisemmaksi.

Säiden viileneminen näkyy myös meidän ja lähitalojen uima-altailla. Olemme parina viime viikonloppuna olleet Jyrin kanssa ainoina altaalla. Kieltämättä uima-altaan vesi on tuntunut turhankin viileältä. Naapuritalon uima-allas onkin jo peitetty ja pois käytöstä.

Uima-allaskausi alkamassa

Viime viikko oli kokonaisuudessaan todella lämmin. Päivän ylimmät lämpötilat olivat + 28...+34, astetta tosin keskiviikkona oli korkeimmillaan +40! Öisin ei lämpötila kovin alas laskenut, pääsääntöisesti pysyteltiin +22 asteen tuntumassa.

Lämmön mukana tulivat päivittäiset ja öiset ukkoset. Osa ukkoskuuroista meni lähes huomaamatta ja nopeasti ohi, osa jyristeli useamman tunnin yöaikaan aivan kohdallamme. São Paulossa ukkonen katkoi sähköt kymmeneltä tuhannelta asukkaalta ja kaatoi puita mm. autojen päälle. Runsaat ukkoskuurot saivat siellä myös jotkut kaduista tulvimaan.

Meidän taloyhtiöllämme, kuten naapuritaloillakin, on oma uima-allas. Suomalaiseen kesään tottuneina meidän mielestämme lämpötila olisi jo useamman viikon ajan ollut sopiva uima-altaan käyttöön tai sen vierellä lököttelyyn. Aloimme jo epäillä, että altaat ja niiden vieressä olevat aurinkotuolit ovat vain pihojen kaunistuksena. Jyri oli saanut työkavereiltaan vastauksen altaiden käyttämättömyyteen: ilma ei ole ollut vielä tarpeeksi lämmin.

Ja kyllä: viime viikolla altaat otettiin oikeasti käyttöön. Naapuritalon allasta peittäneet pressut vedettiin pois. Vastapäisen talon allas tyhjennettiin, putsattiin ja täytettiin uudestaan. Meidän talomme allasta alettiin puhdistaa päivittäin irtoroskista. Altailla rupesi myös olemaan väkeä. Vasta noin +30 astetta on täällä siis tarpeeksi lämmintä auringonottamiseen ja uima-altaassa polskimiseen.