Adeus Campinas!

Muuttolaatikkomme ovat matkalla jossain päin maailmaa (tai ehkä edelleen vielä odottelevat lähtöä Brasiliasta) ja me itse olemme palanneet Suomeen. Tällä kertaa eivät onneksi matkalaukkumme päättäneet jatkaa reissua omin päin kuten kahdella edellisellä São Paulo – Helsinki - São Paulo –matkalla. Suomeen paluuseen liittyi jo itsessään paljon hoidettavia asioita; niiden lisäksi jouduimme odottelemaan viikon (!) kahden laukkumme paluuta joulukuun aiemmalta Helsingin reissulta takaisin Campinasiin.

Matkalaukkuja pakatessa ja purkaessani olen miettinyt, mitä vuoden ja seitsemän kuukauden Campinas-jaksosta jää kaipaamaan, mitä ei kaipaa, mitä jää mieleen. Listaus sopii myös hyvin viimeisen Olá Campinas -blogimerkinnän aiheeksi.

Mitä jää kaipaamaan?

Tuoreita hedelmiä ja tuorepuristettuja hedelmämehuja; aurinkoa, joka oli näkyvissä lähes poikkeuksetta päivittäin; taloyhtiön uima-allasta. Puistojen ja kadunvarsien rehevää, värikästä kasvillisuutta ja ympärivuoden vehreyttä. 

Mitä ei jää kaipaamaan?

Väkivallan uhkaa, joka oli koko ajan läsnä jollain tavalla. Se näkyi kaupunginorkesterin konsertissa (aseistetut vartijat), paikallisissa ja valtakunnallisissa uutisissa ja tuli lähelle meidän asuinaluettammekin monin tavoin. Alussa meni ikkunaan katsomaan kuullessaan omituisia pamahduksia, myöhemmin oppi, että kannatti mielummin alkaa seurata paikallismedian uutispäivityksiä mahdollisesta aseellisesta ryöstöstä tai muusta ammuskelusta. Ei jää kaipaamaan niitä uutiskuvia, joissa muutaman kilometrin päässä meiltä palavat autonrenkaista tehdyt tiesulut lakkopäivinä.

Ei kaipaa myöskään sitä alkuvaiheen täydellisen ummikkouden tunnetta, kun kieli, kulttuuri ja fyysinen asuinalue oli aivan vieras.

Mitä jää mieleen?

Ensimmäisenä naisten jokaviikkoinen manikyyri ja/tai pedikyyri. Kynsistudioita ja kosmetologien toimipisteitä oli todella tiheässä.

Mukava asuinalueemme, paljon vehreyttä, ravintoloita ja kahviloita, tapahtumia sekä palvelut kävelyetäisyydellä. Osaan nyt myös kertoa miljoonakaupunki Campinasista, joka on Brasilian 14. suurin kaupunki – ja josta kukaan ei ole koskaan tuntunut kuulleenkaan, koska se ei ole varsinainen turistikaupunki.

Lopuksi kiitollisuudella muistamme Jyrin kanssa kumpikin niitä ystävällisiä brasilialaisia, jotka olivat valmiita auttamaan ummikkoja, jotka pystyivät puhumaan aluksi vain muutaman sanan (joskus riitti vain muutama tavu!) portugalia.

Väkivaltakuolemien määrä nousussa Campinasissa

Juuri joulun alla (22.12.2017) julkaistujen tilastotietojen mukaan väkivaltakuolemat ovat Campinasissa lisääntyneet vuodesta 2015 alkaen. G1 uutisoi tilastoihin pohjaten, että vuonna 2015 Campinasissa kuoli väkivaltaisesti 119 ihmistä, vuonna 2016  määrä oli 126 ja vuoden 2017 tammi-marraskuun aikana 144. 

Tänä vuonna on Campinasissa tapahtunut kolme useita uhreja vaatinutta ampumistapausta: heti vuoden alussa mies surmasi ex-puolisonsa, lapsensa, useita ex-puolisonsa sukulaisia ja lopuksi itsensä. Yhteensä kuolleita oli 12. Kuten blogissani kerroin, uutinen julkaistiin myös suomalaismediassa. 29.10.2017 neljä 16-22 -vuotiasta nuorta ammuttiin, eikä tekijästä ole tietoa. Seuraavana päivänä 28-vuotias mies surmasi neljä ihmistä (isänsä, kaksi siskoaan sekä naapurinsa) ennen kuin ampui itsensä.

Myös autovarkauksien määrä on tänä vuonna kasvanut: vuonna 2016 autovarkauksia oli koko vuonna noin 3 700, mutta 2017 tammi-marraskuussa jo 3 900. Raiskaukset ovat sen sijaan vähentyneet: vuonna 2016 raiskauksia tapahtui tammi-marraskuussa 256 ja vuonna 2017 samaan aikaan 242. Suuressa osassa (151/242) tämänvuotisista raiskaustapauksista uhrina oli lapsi tai nuori.

Väkivalta, väkivaltaiset kuolemat ja naisiin kohdistuva väkivalta ovat paljon esillä brasilialaismedioissa. Syyskuun loppupuolella G1 teki laajan reportaasin erityisen väkivaltaisesta elokuun viikosta: 21.-27.8.2017 Brasiliassa kuoli väkivallan uhrina 1 195 henkilöä.

Lähteet

G1 Campinas e região 22.12.2017: Campinas e Nº demortes de janeiro a novembro em Campinas supera 2016 e 2015 inteiros

G1 25.9.2017: Uma semana, 1.195 mortes: o retrato da violência no Brasil

Karvas futistappio

Olen aiemminkin kirjoittanut paikallisesta jalkapallosta. Lyhyt kertaus: Campinasissa on kolme jalkapallojoukkuetta, joista Ponte Preta pelaa korkeimmalla sarjatasolla (Campeonato Brasileiro Série A).

Ponte Pretan kausi on mennyt heikosti, eikä edes valmentajan vaihdos kesken kauden auttanut. Joukkue on kulkenut tappiosta tappioon ja saanut sarjassa kyseenalaista kunniaa olla joukkue, jonka pelaajilla on eniten ulosajoja. Eilen oli Ponte Pretan kohtalonmatsi: Voitolla joukkue säilyisi nykyisellä sarjatasolla, häviö merkitsisi putoamista alemmalle sarjatasolle. 

Peli alkoi kotijoukkueen kannalta hyvin: Ponte Preta johti jo 2-0 vasta 16 peliminuutin jälkeen. Vaikka Ponte Pretan pelaaja Rodrigo sai punaisen kortin 20 peliminuutin kohdalla, tauolle mentäessä kotijoukkue oli kuitenkin edelleen johdossa. Toista puoliaikaa oltiin ehditty pelata vasta reilut 10 minuuttia, kun bahialainen vastustaja Vitória iski minuutin sisään kaksi maalia. 

Vitória iski kolmannen maalin, kun toista puoliaikaa oltiin pelattu 37 minuuttia – ja sitten alkoi tapahtua. Katsomosta alkoi pyrkiä kentälle Ponte Pretan kannattajia. He kaatoivat katsomoa ja kenttää erottavan aidan ja ryntäsivät viheriölle. Kummankin joukkueen pelaajat juoksivat turvaan pukusuojiin. Koska kotijoukkueen kannattajat näyttivät juoksevan ensimmäiseksi oman joukkueensa pukusuojaan, Ponte Pretan pelaajat hakivat turvaa vastustajan pukusuojasta. Kummankin joukkueen maalivahdit olivat jääneet jostain syystä kentälle ja tilanne näytti videoiden perusteella melko uhkaavalta heidän osaltaan.

Ottelussa on aina paikalla turvamiehiä ja mellakkavarusteisia poliiseja. Melko nopeasti poliisit saivat tyhjennettyä kentän riehujista. Puolisen tuntia rähinän alkamisen jälkeen saatiin tieto, että turvallisuussyistä peliä ei jatkettaisi. Tässä vaiheessa myös stadionin ulkopuolella oli jo meneillään mellakointi, jossa mm. rikottiin rakennusten ikkunoita.

Globo Sportin raportti Ponte Pretan matsista 26.11.2017. (Uutinen portugaliksi, mukana videoita) 

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Rauhaton hippitori

Muutaman sadan metrin päässä kodistamme sijaitsee Feira Hippie de Campinas. Vapaasti käännettynä Feira Hippie de Campinas voisi olla Campinasin hippitori. Kyseessä on pieni puisto, jossa joka lauantai ja sunnuntai jatkuu hippien 1970-luvulla Campinasissa aloittama toritoiminta. Alun perin kyse on ollut käsityötorista, nyttemmin myynnissä on monenlaisia tavaroita ja palveluita käsitöistä käytettyihin äänilevyihin, toritaiteesta tatuointeihin. Torin ollessa auki paikalla on myös useita ravintoloiden pisteitä, joista voi ostaa snacksia, lämmintä ruokaa, jäätelöä, mehua jne.

Hippitorin laidalla sijaitsee vuonna 1976 rakennettu kulttuurikeskus (Centro de Convivência) ja siihen liittyvä amfiteatteri.  Esityksiä ei siellä juurikaan ole meidän täällä asuessamme ollut, karnevaalin aikana se oli yhden kulkueen lähtöpaikka. Hippitori on käytössä vuoden mittaan muutenkin kuin viikonloppuisin: siellä järjestettiin esimerkiksi joulumarkkinat ja yleislakkojen aikana mielenosoituskulkueiden päätepiste on ollut juuri hippitori.

Alue on hieman rähjäisen näköinen, mutta niin tärkeä nähtävyys, että meidätkin vietiin sinne heti ensimmäisellä Campinas-reissullamme. Vaatimuksia alueen kunnostamisesta on ollut paikallislehdessä säännöllisesti. Joitain kuukausia sitten uutisissa alkoivat toistua hippitorin lähialueen asukkaiden pelot: alueelle oli ruvennut päivisin kertymään väkivaltaisia räyhäjengejä, iltaisin puolestaan asunnottomia ja päihteiden väärinkäyttäjiä.

Toistuvista järjestyshäiriöistä johtuen kaupunki sulki pysyvästi alueella olevat wc:t. Tämä raivostutti lauantaisin ja sunnuntaisin paikalla olevia torikauppiaita ja ravintoloitsijoita – ja varmasti myös niiden asiakkaita. Wc-tilojen sulkeminen pahensi entisestään epäsiisteyttä ja vähensi viihtyvyyttä. Seuraavaksi alueella lisättiin arkisin vartiointia. Olen itsekin osunut kertaalleen näkemään tilanteen, jossa useiden poliisien voimin aluetta tyhjennetään keskellä päivää. Viimeisin käänne hippitori-uutisoinnissa on kauppiaiden valitus siitä, että kaupungin perimä myyntipaikkavuokra on liian korkea. Toritoiminta jatkuu kuitenkin edelleen viikonloppuisin.

Feira Hippie de Campinas (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

Centro de Convivência (Wikipedia-artikkeli, portugaliksi) 

Campinas suomalaisuutisissa (valitettavasti)

Uudenvuodenaattona Campinasissa tapahtui joukkosurma, jossa mies ampui perhejuhlissa 11 henkilöä sekä itsensä. Surmattujen joukossa oli mm. miehen entinen vaimo sekä heidän yhteinen lapsensa.

Paikallislehti Correio Popular uutisoi aiheesta laajasti, kokonaisen aukeaman verran painetussa lehdessä maanantaina 2.1.2017. Lehtijutussa lueteltiin kaikkien uhrien nimet, iät ja sukulaisuussuhde surmaajaan sekä annettiin lisäksi yksityiskohtaiset tiedot surmaajasta (syntymäaika, asuinalue, työpaikka jne.). Eilen järjestettiin muistomessu surmattujen lähikirkossa. Kirkko oli uutisten mukaan aivan täynnä.

Surma oli sen verran järkyttävä, että se ylitti uutiskynnyksen Brasilian ulkopuolella, myös Suomessa. Teosta uutisoivat ainakin MTV , Helsingin Sanomat sekä Ilta Sanomat.