Leipomot, konditoriat

Kerroin aiemmin täkäläisestä tavasta käydä aamiaisella ulkona, sillä kahvila/konditoria-valikoima on ainakin meidän asuinalueellamme melko hyvä.

Meidän lähialueemme valikoimassa löytyy peruskonditorioiden lisäksi mm. ranskalainen ja saksalainen vaihtoehto. Jyrin ranskalaisen työkaverin mukaan tosin Campinasin ranskalaisleipomot eivät muistuta lainkaan aitoja ranskalaisleipomoita.

Campinasissa toimi hetken aikaa jopa gluteeniton leipomo, jonka valikoimassa oli tuoreiden erilaisten leipien lisäksi myös makeita leivonnaisia sekä monenlaisia gluteenittomia (ja usein laktoosittomia) suklaita ja muita makeisia. Valitettavasti leipomon toiminta loppui melko lyhyeen. São Paulossa sen sijaan on gluteeniton kahvila, joka tarjoaa aamiaista ja lounasta, erilaisia gluteenittomia leipiä sekä lisäksi valikoiman gluteenittomia oluita.

Myös supermarketeissa on irtomyynnissä paikanpäällä paistettua tuoretta leipää sekä makeita leivonnaisia. Näissä irtomyyntipisteissä ei kuitenkaan ole tarjolla gluteenittomia tuotteita. Ei-pakastettuja gluteenittomia leipiä löytyy kuitenkin melko hyvä valikoima aivan tavallisista supermarketeista.

Suosittuja lisukkeita

Brasilialaiset syövät (kuten olen aiemmin kirjoittanut) hyvin usein lihaa. Papujen ja riisin lisäksi on eräitä muitakin yleisiä ja jo tutuksi tulleita lisukkeita:

Farofa (maniokkijauheos) Kaupoissa on tarjolla yleensä useiden eri valmistajien farofaa. Perusfarofan lisäksi on olemassa esimerkiksi valkosipulilla, sipulilla tai pekonilla höystettyjä versioita. Valmista farofaa voi kotona myös tuunata mm. lisäämällä mukaan paistetun kananmunan. Farofa vaikutti minusta aluksi vain omituiselta kuivalta jauholisukkeelta, mutta nyt sen koostumukseen on jo tottunut ja oppinut myös maustamaan ja tuunaamaan sitä juuri meille sopivaksi. Farofa on peruslisuke esimerkiksi grilliravintoloissa.

Palmunsydämet ovat toinen yleinen lisuke. Lähikaupassamme on myynnissä ainakin puolen tusinan eri tuottajan palmunsydämiä eri kokoisissa lasipurkeissa. Palmunsydämet ovat pitkiä, melko paksuja pötköjä. Buffetpöydässä olevat palmunsydämet saattavat joskus olla puumaisia, eivätkä kovin hyvän makuisia. Sen sijaan kaupasta ostetut, etikkaliemeen säilötyt palmunsydämet ovat aina maistuneet hyviltä. Olemme käyttäneet niitä lisukkeena sellaisenaan, mutta niitähän voisi myös käyttää esimerkiksi salaateissa.

Etikkasalaatti (salada vinagrete) löytyy yleensä aina grilliravintolan lisukepöydästä sekä monien muiden ravintoloiden annoksista lisukkeena. Salaatissa on hyvin pieneksi pilkottua sipulia, tomaattia ja paprikoita. Salaatinkastikkeessa on etikkaa, oliiviöljyä ja mausteita. Onnistuneimmillaan salaatti on mukavan etikkainen vastapaino esimerkiksi liharuualle. Huonoimmillaan salaatti maistuu lähinnä vettyneiltä vihanneksilta.

Asiakaspalvelua ja turvallisuutta

Asuntomme lähellä sijaitsevassa supermarketissa on aina tarjolla maisteltavaksi tuoreita hedelmiä. Tämä on ainakin meidän kannaltamme hyvää asiakaspalvelua, sillä suuri osa myytävänä olevista hedelmistä on meille entuudestaan tuntemattomia. Maisteleminen on auttanut useasti ostopäätöksen teossa. Erityisesti viikonloppuisin on lisäksi maisteltavana valikoiman uusia tuotteita (mm. mehuja ja leivonnaisia) ja juhlapyhien lähestyessä niihin liittyviä erityisiä tarjottavia (mm. joulukakkuja).

Olipa arki tai pyhä, aina on mahdollista maistella puna- ja valkoviinejä. Viiniosaston edessä olevalla pöydällä odottelevat maistelumahdollisuudet ja pöydän lähituntumassa päivystää myyjä. Myyjä houkuttelee aktiivisesti ohikulkevia asiakkaita viininmaisteluun, ja osaa kertoa maisteltavista viineistä hinnan ja alkuperämaan lisäksi muitakin tietoja.

Vaikka supermarketissa tuntuu riittävän aina paljon asiakkaita, olemme ilmeisesti jääneet ainakin yhden myyjän mieleen. Kyseltyämme aiemmin tiettyä olutta, myyjä tuli erikseen kertomaan ostoksilla ollessamme, että ko. merkkiä oli nyt saatu kauppaan. Oletettavasti mieleen oli painunut murteellinen portugalimme tai varsinkin alkuvaiheessa varsin pitkään kestäneet ostosreissumme, kun singahtelimme ympäri kauppaa etsimässä meille tuttuja tuotteita tunnistamattomista pakkauksista. Olipa syy mikä tahansa, palvelualttiutta ei voi moittia.

Turvallisuus ja varautuminen näkyy myös kaupoissa asioidessa. Supermarketeissa on aseistetut vartijat ja lähialueemme pienissä erikoisputiikeissa ovat ovet aina lukossa. Potentiaalisen asiakkaan pitää soittaa ovikelloa tai koputtaa oveen ja sisäpuolelta tsekataan tulija ennen oven avaamista.

Lihaa ja papuja (tai riisiä)

Hyvin voimakkaasti yleistäen voi sanoa, että brasilialaiset syövät usein lihaa ja lihan lisukkeina riisiä ja papuja. Tämän yleistyksen kuulimme jo ennen lähtöämme Suomesta brasilialaiselta kielenopettajaltamme ja samaa yleistystä ovat hokeneet kielenopettajamme myös täällä.

Yleistykseen on helppo uskoa: tavallisissa supermarketeissa (kahdessa lähikaupassamme) on Suomen vastaaviin ruokakauppoihin verrattuna valtavat papu- ja riisivalikoimat. Lisäksi riisiä myydään isoissa useiden kilojen säkeissä. Kauppahallista monenlaisia papuja voi ostaa myös irtomyynnistä. Riisiä ja papuja on myös aina buffet-pöytien valikoimissa eri muodoissa, eri tavoin valmistettuina.

Lihaa myydään supermarketeissa valmistiskissä (voi olla myös kertaalleen pakastettua ja liikkeessä sulatettua ja pakattua) sekä tuoretiskissä, jossa voi suomalaisten lihatiskien tavoin ostaa haluamaansa lihaa haluamansa määrän. Kolmas vaihtoehto ovat erityiset lihakaupat, joita on Campinasissakin melko monta. Meidän suosimamme lihakauppa myy lihan lisäksi kalaa ja äyriäisiä, viiniä, mausteita, juomia sekä erilaisia lisukkeita. Terminä lihakauppa kuulostaa yksipuoleiselta, kun käytännössä valikoimasta voi siis muodostaa kokonaisia aterioita.