Karvas futistappio

Olen aiemminkin kirjoittanut paikallisesta jalkapallosta. Lyhyt kertaus: Campinasissa on kolme jalkapallojoukkuetta, joista Ponte Preta pelaa korkeimmalla sarjatasolla (Campeonato Brasileiro Série A).

Ponte Pretan kausi on mennyt heikosti, eikä edes valmentajan vaihdos kesken kauden auttanut. Joukkue on kulkenut tappiosta tappioon ja saanut sarjassa kyseenalaista kunniaa olla joukkue, jonka pelaajilla on eniten ulosajoja. Eilen oli Ponte Pretan kohtalonmatsi: Voitolla joukkue säilyisi nykyisellä sarjatasolla, häviö merkitsisi putoamista alemmalle sarjatasolle. 

Peli alkoi kotijoukkueen kannalta hyvin: Ponte Preta johti jo 2-0 vasta 16 peliminuutin jälkeen. Vaikka Ponte Pretan pelaaja Rodrigo sai punaisen kortin 20 peliminuutin kohdalla, tauolle mentäessä kotijoukkue oli kuitenkin edelleen johdossa. Toista puoliaikaa oltiin ehditty pelata vasta reilut 10 minuuttia, kun bahialainen vastustaja Vitória iski minuutin sisään kaksi maalia. 

Vitória iski kolmannen maalin, kun toista puoliaikaa oltiin pelattu 37 minuuttia – ja sitten alkoi tapahtua. Katsomosta alkoi pyrkiä kentälle Ponte Pretan kannattajia. He kaatoivat katsomoa ja kenttää erottavan aidan ja ryntäsivät viheriölle. Kummankin joukkueen pelaajat juoksivat turvaan pukusuojiin. Koska kotijoukkueen kannattajat näyttivät juoksevan ensimmäiseksi oman joukkueensa pukusuojaan, Ponte Pretan pelaajat hakivat turvaa vastustajan pukusuojasta. Kummankin joukkueen maalivahdit olivat jääneet jostain syystä kentälle ja tilanne näytti videoiden perusteella melko uhkaavalta heidän osaltaan.

Ottelussa on aina paikalla turvamiehiä ja mellakkavarusteisia poliiseja. Melko nopeasti poliisit saivat tyhjennettyä kentän riehujista. Puolisen tuntia rähinän alkamisen jälkeen saatiin tieto, että turvallisuussyistä peliä ei jatkettaisi. Tässä vaiheessa myös stadionin ulkopuolella oli jo meneillään mellakointi, jossa mm. rikottiin rakennusten ikkunoita.

Globo Sportin raportti Ponte Pretan matsista 26.11.2017. (Uutinen portugaliksi, mukana videoita) 

Portugalia oppimassa I

Kun tieto muutosta Brasiliaan varmistui, aloitimme portugalin opinnot Suomessa helmikuussa 2016. Ehdimme käydä muutaman kerran portugalin survival-kurssin natiiviopettajan johdolla (Centro Cultural Brasil-Finlândia). Kieliopintojen alkaessa muuttopäivän luultiin olevan jo huhtikuun alussa eli tahti opinnoissa oli nopea. Opettajamme oli mukava, kärsivällinen ja kannustava. Hän oli myös aivan oikeassa siinä, että kielenopiskelu tulisi olemaan helpompaa paikanpäällä Brasiliassa, kun kieltä kuulee ja näkee koko ajan kaikkialla ympärillään.

Portugalin opintomme jatkuivat Campinasissa viime elokuussa, taukoa opinnoissa oli siis jonkin verran. Loppuvuonna kävimme tunneilla 3-4 krt/viikko. Valitsimme kielikurssipaikan melko lailla umpimähkään. Pääasiallisena vaatimuksena oli läheinen sijainti – minun piti käydä kielikurssilla yksinäni kerran viikossa. Valitsemamme kielikoulu on aloittanut 1970-luvulla, nykyisin toimintaa pyörittää perustajan poika. Koulussa on tarjolla englannin, ranskan, espanjan ja portugalin opetusta. Opetus tapahtuu pääosin yksityistunneilla tai perheen tai pariskunnan yhteisillä tunneilla. Perusteluna on se, että olisi vaikeaa suhteellisen pienillä opiskelijamäärillä löytää suunnilleen samalla kielitaitotasolla olevia isomman ryhmän muodostamiseksi.

Meillä on kaksi opettajaa: maanantaisin ja keskiviikkoisin olen yhdessä Jyrin kanssa professor Antonion oppilaana. Antonio on noin 60-vuotias, ja inhoaa lähes kaikkea. Tai ainakin sellainen käsitys on muodostunut hänen puheistaan ja tykkäyksen kohteiden vähyydestä. Hän pitää juoksemisesta, mutta välttääkseen muita juoksijoita, tekee lenkkinsä puistossa aikaisin aamulla. Hän pitää lisäksi jazzmusiikista, lukemisesta, erään tietyn ravintolan caipirinhoista ja jalkapallosta. Erityinen inhon kohde on Brasilian poliittinen tilanne, josta Antonio saattaa helposti pitää pitkiä monologeja.

Tiistaisin yksityistunnilla opettajani on professora Maria Helena. Hän on samaa ikäluokkaa kuin Antonio, mutta hyvin erityyppinen. Useimmat professoran kertomat jutut alkavat: ”Ensin otettiin caipirinha…” Tämä pätee grillaamiseen, ulkona syömiseen, kaverien tapaamiseen – lähes mihin tahansa. Professoran arvion mukaan minun kannaltani tärkeintä oli oppia heti alkuunsa keskustelemaan siivoojan/palvelijan kanssa. Seurasi molemminpuolinen järkytys: minä en ymmärtänyt, miksi professora kuvitteli automaattisesti, että meillä olisi siivooja saati palvelija, professora ei puolestaan voinut ymmärtää, ettei meillä sellaista ollut. Toki olen sittemmin oppinut, että esimerkiksi juuri meidän kaupunginosassamme siivoajien käyttö kotitalouksissa on erittäin yleistä.

Jalkapallosta

Tuoreella FIFAn ranking-listalla Brasilia on ykkösenä (ja Suomi pudonnut sijalle 108). Jalkapallon merkitys täällä on suuri – sen tietävät varmasti myös ne, jotka eivät mitään muuta Brasiliasta tiedä.  Meillä on katsottavissa vuokaemännän hankkimassa kanavapaketissa 8 urheilukanavaa. Joka päivä yhdellä tai useammalla kanavalla tulee jalkapalloa, useimmiten samanaikaisesti. Brasilialaisjoukkueiden otteluiden lisäksi pääsee katsomaan futista muualta Etelä-Amerikasta, Yhdysvalloista ja Euroopasta. Viikonloppuisin tuntuu urheilu- ja osin myös uutiskanavilta tulevan pelkkää jalkapalloa.

Kaikki brasilialaiset eivät tietystikään seuraa jalkapalloa, eivätkä ole valinneet itselleen suosikkiseuraa. Toisenlaisiakin esimerkkejä on: portugalin opettajamme professor Antonio piti meille eräällä tunnilla pitkän monologin siitä, miten monta kertaa Brasilia on ollut voittaja – tai moraalinen voittaja – futiksen MM-kisoissa. Antonio ei kuitenkaan pidä itseään jalkapallointoilijana. Vertailukohtana hänellä on poikansa, joka seuraa kuulemma yleensä kahta futismatsia yhtä aikaa, toista televisiosta ja toista verkkolähetyksenä.

Portugalin kursseja järjestävän kielikoulun omistaja (Pierre) vastaa stereotyyppistä käsitystäni brasilialaisesta jalkapallofanista. Pierre kannattaa intohimoisesti campinaslaista jalkapalloseura Ponte Pretaa ja kertoo koulullakin ohimennessään aina suosikkijoukkueensa viimeisimmän matsin tuloksen.

Brasilian valtakunnallisten jalkapallosarjojen ollessa tauolla pelataan osavaltiomestaruuksista. Pierren jalkapalloinnostus nousi vielä muutaman tason korkeammalle, kun Ponte Preta eteni 40 vuoden tauon jälkeen Sao Paulon osavaltiosarjassa loppuotteluun. Tänäkin vuonna – kuten myös edellisellä kerralla 1977 – loppuottelussa oli vastassa Corinthias. Corinthias on menestyksekäs suurseura, jolla on eniten osavaltiomestaruuksia.  

Loppuottelu oli kaksiosainen, ensimmäisenä oli Ponte Pretan kotiottelu 30.4.2017. Vilkkaimmissa risteyksissä on täällä aina monenlaisia kaupustelijoita, myynnissä on vettä, latureita, sateenvarjoja ja ties mitä. Pari päivää ennen matsia risteyskaupustelijoilla alkoi olla myynnissä lähes yksinomaan Ponte Preta -paitoja. Pierre, joka ei ollut onnistunut saamaan lippua matsiin, vinkkasi meillekin, miltä tv-kanavalta matsia voisi seurata.

Ponte Preta hävisi kotonaan 0-3. Tv-kuvaaja poimi katsomosta ehkä epätoivoisimman näköisiä kannattajia. Pierre jaksoi uskoa siihen, että toisessa matsissa Ponte Preta tekee ihmeen. Usko ei riittänyt: Jälkimmäinen matsi 7.5.2017 päättyi 1-1 ja Corinthias voitti (taas) osavaltiomestaruuden. Pierren mukaan pelkästään Ponte Pretan eteneminen loppuotteluun oli itsessään tärkeää.

Valtakunnalliset jalkapallosarjat käynnistyivät taas toukokuun puolivälissä. Campinasin kolmesta jalkapallojoukkueesta korkeimmalla sarjatasolla (série A) pelaava Ponte Preta on tällä hetkellä sijalla 11.