Asioimiseen on oppinut täällä varamaan aikaa. Suurin syy on tietysti kielitaidottomus, jonka vuoksi yksinkertaisestakin ostostapahtumasta kehkeytyy helposti hyvin haasteellinen. Lähdimme siis hyvissä ajoin ostoskeskukseen, jossa leffateatteri sijaitsee. Ajatuksena oli ensin käydä ostamassa leffaliput, sen jälkeen tehdä muita ostoksia ja ehkä käydä myös kevyellä lounaalla.
Lippukassajono oli melko pitkä, mutta eteni sangen sujuvasti. Ennenkuin vuoromme tuli, olimme ehtineet nähdä Cafe Societyn esityssalin numeron monitoreista. Monitoreissa ei valitettavasti ollut tietoa siitä, kuinka monta paikkaa oli jäljellä.
Kun vuoromme tuli, tervehdin lippumyyjää ja kerroin portugaliksi, mihin esitykseen haluamme kaksi lippua. Myyjä vastasi pitkällä repliikillä, josta tunnistin ainoastaan kieltosanan (não). Myyntitapahtuma ei edennyt sen jälkeen lainkaan. Myyjä tuijotti meitä ja me myyjää. Jyri yritti uudestaan lipputilaustamme portugaliksi ja myyjä vastasi uudestaan pitkällä repliikillä. Olin tunnistavinani kieltosanan lisäksi toisenkin sanan (aqui = täällä). Myyjä ei puhunut sanaakaan englantia. Hän yritti saada apua toisilta lipunmyyjiltä, mutta kaikki olivat varattuja. Olimme aikeissa luovuttaa.
- Do you need help? Is there a problem? kysyi takanmme lippujonossa ollut brasilialainen nainen, joka nyt oli tullut lähemmäksi meitä.
Kerroimme, ettemme ymmärtäneet, miksei lipunosto onnistu.
Tulkiksemme ryhtynyt nainen sai hyvin nopeasti selville, mistä oli kyse. Vaikka Cafe Society näkyi tämän leffateatterin monitoreissa kohdassa sali 10, tuo sali sijaitsi itse asiassa toisessa paikassa, kauppakeskuksen uudemmassa osassa. Liput olisi voitu kyllä ostaa tästäkin, mutta lipunmyyjä oli yrittänyt saada meidät ymmärtämään, ettei näytös olisi missään näistä saleista. Olimme kyllä siis ymmärtäneet kaksi avainsanaa (ei; täällä).
Tulkkimme oli liikkeellä tyttärensä ja miehensä kanssa. (He olivat menossa katsomaan Lemmikkien salaista elämää.) Tulkki ehdotti, että he voisivat opastaa meidät oikeaan paikkaan ostettuaan ensin itse liput. Kun perhe oli saanut lippunsa, kättelimme toisiamme. Sen jälkeen kävelimme perheen kanssa pitkin kauppakeskuksen käytäviä ja nousimme lopulta yhden kerroksen ylöspäin oikeaan paikkaan. (Vaikka naishenkilö oli kertonut, että heillä oli tieto salin sijainnista, hekin joutuivat matkan varrella kerran varmistamaan sijainnin eräältä kauppakeskuksen työntekijältä.) Kävellessämme ehdimme jutella niitä-näitä, mm. portugalin kielen vaikeudesta.
Päästyämme perille oikeaan elokuvateatteriin perhe vielä jäi varmistamaan, että saimme liput ostettua. Lopuksi taas kättelimme. Me kiittelimme vuolaasti avusta ja kaikki toivottivat toisilleen hyvää päivänjatkoa. Perheen poistuttua jo näköpiiristä seisoskelimme Jyrin kanssa vielä hetken lievästi hämmästyneinä elokuvateatterin aulassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti