Hämmentäviä asioita (edelleenkin)

Taloyhtiön säännöt. Taloyhtiön järjestyssääntöjen rikkomisesta on mahdollista joutua maksamaan sakkoja. Tähän tilanteeseen voi päätyä mm. rikkomalla hiljaiseksi merkittyä aikaa tai muita taloyhtiön sääntöjä.  Esimerkkejä meidän taloyhtiömme säännöistä: uima-altaan käytöstä on ilmoitettava porttivahdille 20-30 minuuttia ennen haluttua käyttöhetkeä, kuntohuone on asukkaiden käytössä klo 7-22 jne. 

Uusin sääntö koskee jätteiden lajittelua: jokin aika sitten taloyhtiö hankki biojäteastiat ja ilmoitti, että asukkaiden on vastedes lajiteltava itse jätteensä biojätteisiin ja sekajätteisiin.

Risteyksien myyjät ja esiintyjät. Kadunkulmissa ja risteyksissä on jos jonkinlaista myyjää. Sateella myydään sateenvarjoja, muulloin mm. karkkeja, vettä, latureita, tuulilasinsuojia jne. Ajoteillä on myös esiintyjiä, enimmäkseen hyvinkin taitavia jonglöörejä. Heiteltävinä ovat niin perinteiset keilat, pallot kuin katutöissä käytetyt varoituskartiotkin. Myös jalkapallon taiturimaisella käsittelyllä näytetään ker(j)äävän rahaa risteyksiin pysähtyneiltä autoilijoilta ja/tai jalankulkijoilta.

Postinkulku. Postinkulku on melko satunnaista tai ainakin hyvin hidasta. Saimme viimeiset joulukortit kolmisen kuukautta joulun jälkeen. Suomesta tänne lähetetty kirjeposti ilmeisesti nautiskelee matkanteosta. Miten muuten selittyisivät useista viikoista jopa kuukausiin myös joulupostiruuhkan ulkopuolella venyvät kuljetusajat? 

Ikävämpi puoli huonossa postinkulussa on se, että lähetyksiä myös katoaa jonnekin. Osa meille lähetetyistä posteista ei ole koskaan tullut perille. Olen luopunut toivosta niiden lähetysten osalta, jotka ovat olleet matkalla tänne tähän mennessä yli vuoden.

São Paulo

Olemme tehneet Campinasissa asuessa kolme viikonloppureissua São Pauloon. Muutamia havaintoja kaupungista:

São Paulossa korostuvat suuret erot: Ostoskeskus, jossa on käytännössä pelkästään maailmankuulujen luksusmerkkien putiikkeja. Useita Michelin-tähdillä palkittuja ravintoloita. Valtavia, korkeilla muureilla ympäröityjä yksityistaloja, joissa on omat vartijat ulkopuolella. Toisaalta paljon asunnottomia ja jo kaupunkiin tullessa tietä reunustavat favelat. Ja sitten on asioita, jotka kaupungissa hämmästyttävät ja pysäyttävät eri tavoin: kadunvarren lehtikioskissa on myynnissä laaja valikoima kirjallisuuden klassikkoja brasilian portugaliksi käännettynä (mm. Hamlet!) ja tietullikuitin takapuolella on kuvia jopa 1980- ja 1990-luvuilla kadonneista ihmisistä, joista toivotaan vielä saatavan tietoa. Pahimpia ovat ne ilmoitukset, joissa muutaman vuoden ikäisenä kadonneesta lapsesta osataan kertoa katoamisajankohta vain vuoden tarkkuudella.

São Paulo on mittasuhteiltaan jättiläismäinen. Kartalla yksinkertaiselta vaikuttava siirtymä paikasta toiseen kaupungin sisällä saattaa viedä uskomattoman paljon aikaa. Sen vuoksi ei kannata tiukkaa minuuttiohjelmaa nähtävyyksien kiertämiseen.

Tolpalta ja lennosta otetut viralliset taksit ovat osoittautuneet turvallisiksi. Kommunikaatiota helpottaa ihmeesti, kun näyttää määränpään osoitteen kännykästä tai kirjoittaa sen lapulle. Emme ole tavanneet yhtään englantia puhuvia taksikuskeja.

Liikenne on – uskomatonta kyllä – vähän vähemmän jännittävää kuin Campinasissa, sillä useimmiten autot antavat jalankulkijoille tietä. Liikennettä on kuitenkin valtavasti ja koko ajan pitää olla valppaana etenkin autojen seassa puikkelehtivien moottoripyörien osalta.

Omalla toiminnallaan ja omilla valinnoillaan pystyy vaikuttamaan tiettyyn rajaan asti turvallisuuteensa. Pimeällä, yöaikaan, yksinään ja/tai sivukaduilla ei yleensä välttämättä kannata liikkua. São Paulo ja Campinas muistuttavat toisiaan siinä suhteessa, että aivan turvallisen ja rauhallisen oloisen alueen naapurina onkin erittäin epämääräisen oloinen alue, jolle saattaa joutua puolivahingossa, ja jossa turisti erottuu selvästi. Tämän vuoksi esimerkiksi majoitusta valittaessa kannattaa tutustua alueeseen vaikkapa eri somekanavien kuvien avulla.

Paikallisuutiset vai poliisi-tv tapahtumakalenterilla?

Campinasin paikallisuutiset tulevat televisiosta aamuisin ja iltaisin seitsemän kieppeillä. Aamuisin lähetys kestää 20 ja iltaisin 30 minuuttia. Uutislähetystä rytmittävät mainokset.

Uutisia katsellessa on vaikea uskoa, että kyse on asuinkaupungistamme. Iltalähetyksissä tuntuu olevan lähinnä kaksi pääkategoriaa: rikokset ja tapahtumat. Aamulähetyksessä kerrotaan lisäksi myös aina liikennetilanteesta.

Campinasin uutisissa rikoksia riittää laidasta laitaan. Ilman sen suurempaa yksityisyydensuojaa esitellään esimerkiksi turvakameroiden tallenteita tapoista, asuntomurtojen kohteita, pahoinpitelyn uhrien vammoja, poliisiautoon päätyneitä rikollisia, huijareita ja heidän uhrejaan jne. Useimmiten pyöritetään samaa kohtaa kuvanauhasta uudestaan ja uudestaan ja joskus myös hidastettuna, että kaikki katsojat varmasti ehtivät nähdä tärkeimmät/järkyttävimmät kohdat. Joissain harvoissa tapauksissa uhrit antavat haastattelut kasvot peitettyinä ja ääni muunnettuna, useimmiten eivät.

Reportterien jutut tulevat yleensä kaupunginosista, joissa en ole käynyt tai joista en ole edes kuullut, poikkeuksena naapurikaupunginosamme Centro, jossa tapahtuu melko paljon ryöstöjä ja murtoja. Vain kerran olen bongannut Cambuin uutisista – kun pankkiautomaatilla syntyi tulitaistelu.

Toinen säännöllinen kategoria uutisissa on tapahtumat. Campinasin lisäksi esitellään myös lähialueiden tulevia tapahtumia. Joskus palataan myös jo menneisiin tapahtumiin, jos kyseessä on ollut nimekäs esiintyjä tai muuten suuri yleisötapahtuma. 

Keskellä päivää tulevassa parituntisessa paikallisessa ajankohtaislähetyksessä ehditään käsitellä myös muita aiheita kuin rikoksia, tapahtumia tai liikennetilannetta. Ajankohtaisohjelma antaakin Campinasista hieman uutisia monipuolisemman kuvan.  

Ensimmäinen vuosi Brasiliassa

Eilen tuli vuosi siitä, kun muuttomatkamme Brasiliaan alkoi  – ja tänään vuosi siitä, kun saavuimme aamuvarhaisella valtavan väsyneinä nykyiseen kotiimme.

Etukäteen kuvittelin, että vuodessa ehtii ottamaan haltuun asioita hyvinkin laajasti. Tietyt asiat ovatkin muuttuneet jo niin itsestään selviksi, että niiden vuoden takainen hämmästely lähinnä naurattaa. Joitain asioita opetellessa mennee vielä toinenkin vuosi.

Ennen muuttoamme olin lukenut mahdollisimman paljon Brasilia-tietoa ja käynyt kertaalleen Campinasissa Jyrin kanssa. Tästä huolimatta ennakkoluulojeni värittämissä kuvitelmissani kotikaupunginosassamme liikkuivat kulkukoirat ja kerjäläiset, ilma oli hirvittävän epäpuhdasta – mutta aurinko paahtoi jatkuvasti, ruuat ja juomat olivat eksoottisia, eikä kaduilla ollut turvallista kävellä edes päivänvalossa…

Vuoden aikana olen nähnyt vain muutamia kulkukoiria, enkä yhtään kerjäläistä kaduilla. (Kertaalleen supermarketissa oli tosin kerjäläiseksi luokiteltava mies, joka kiersi kassajonosta toiseen anelemassa, että joku asiakkaista maksaisi hänen ruokansa.) Ilma ei vaikuta erikoisen epäpuhtaalta, eikä aurinko paahda jatkuvasti. Lähikaupasta voi ostaa ruuanvalmistukseen eksoottisia hedelmiä ja omituisen näköisiä kaloja – tai punajuuria, porkkanoita, kukkakaalia ja lohta. Kaduilla voi kävellä päivänvalossa, kunhan suhtautuu valppaasti ajoneuvoliikenteeseen.

Ennen muuttoamme en sen sijaan ollut osannut kuvitella, että aamupala alkaisi tuntua puutteelliselta ilman tuoreita hedelmiä tai että löytäisimme lähitienoilta useita mukavia ravintoloita tai että kävisimme silloin tällöin kaupunginorkesterin konserteissa tai että asiointi tönkköportugalilla onnistuisi silloinkin, kun englanti ei ole vaihtoehto tai että Campinasin mainitseminen negatiivisessa valossa uutisissa tuntuisi pahalta. En ollut osannut myöskään kuvitella, miten kovaa ukkonen voi rytistellä, että moskiitot löytävät uhrinsa kaupungissa kerrostaloasunnossakin, ettei hiljaista aikaa vuorokaudessa oikeastaan ole tai ettei wc-paperia saa vetää vessanpytystä.

Mielikuvituksellakin on rajansa.

Tilastouutisia Campinasista

Muutama poiminta lähiaikojen paikallisista tilastouutisista:

Syntyvyys. Vuodesta 2007 alkaen kasvussa ollut syntyvyys kääntyi Campinasissa laskuun vuonna 2016:  Campinasissa syntyi 21 428 vauvaa (vuonna 2015: 22 592). Tärkeimpinä syinä syntyvyyden putoamiseen pidetään taloustaantumaa sekä zikavirusta. Viime vuonna Campinasissa todettiin hieman yli 500 zikavirus-tartuntaa laboratoriokokeissa. Tartuntojen määrä lienee suurempi, sillä kaikki sairastuneet eivät ole hakeutuneet hoitoon. (Correio Popular 3.5.2017.)

Liikennekuolemat. Liikennekuolemien määrä Campinasissa kääntyi sekin laskuun vuonna 2016: liikenteessä kuoli 74 ihmistä. Lukumäärä on pienin 14 vuoteen. Liikenneonnettomuuksissa kuolleista jalankulkijoista suurin osa oli iältään 72-77 -vuotiaita. Moottoripyöräonnettomuuksien määrä kasvoi. Lähes puolessa kuolemaanjohtaneista onnettomuuksista (48,6%) oli osallisena moottoripyörä. (Correio Popular 6.5.2017.)

Siistimpi Campinas. Campinasissa tuli voimaan 2012 joulukuussa määräys Campinas bem mais limpa (suomeksi suunnilleen Siistimpi Campinas), jonka perusteella kunta vie pois tienvierustoille ja muuallekin hylättyjä autoja. Viime vuonna kunta joutui siirtämään keskimäärin 182 autoa/kk. Ennen siirtoa yritetään selvittää auton omistaja ja lähettää hänelle tieto auton siirtämisestä. Omistajalla on 5 vrk aikaa käydä siirtämässä auto itse pois. Jos omistaja ei reagoi kehotukseen, auto siirretään kunnan varikolle. Sen jälkeen omistajalla on aikaa 90 vrk lunastaa autonsa pois. Jos omistajaa ei saada selville, auto siirretään pois välittömästi. (Correio Popular 3.5.2017. )

Hotellit. Hotellien täyttöaste Campinasissa putosi liki 20 % tämän vuoden ensimmäisellä kolmanneksella verrattuna viime vuoden vastaavaan ajankohtaan. Suurimpana syynä pidetään tapahtumamäärän puolittumista Campinasissa. Turismisektorilla ollaan kuitenkin toiveikkaita tulevien kuukausien suhteen: vuoden toisesta kolmanneksesta odotetaan parempaa tulosta. Keskimääräinen hotellihuoneen hinta Campinasissa on 240 realia. (g1 Campinas 6.5.2017.)

Erot korostuvat palatessa

Olimme pääsiäisen tienoilla Suomessa lyhyehköllä reissulla. Nyt heti palattuamme erot Suomen ja Brasilian arkielämässä ovat taas pinnalla:

• Campinasissa vesi haisee. Vesi haisee suihkussa. Vesi haisee keittiön hanasta valuttaessa.

• Brasiliassa wc-papereita ei voi vetää alas vessanpytystä. Ohjeteksti asiasta löytyy yleensä ravintoloiden, lentoasemien ym. julkisten tilojen vessoista ja niissä on myös kannellinen tai kanneton roskis käytetyille wc-papereille. Brasilian-kotimme vuokrattiin valmiiksi kalustettuna ja asunnon jokaisessa vessassa oli (kannellinen) roskis wc-papereille odottamassa. 

• Äänieristys ja yksinkertaiset ikkunat: Kun on pidempiä yhtämittaisia jaksoja Campinasissa, alkaa tottua siihen, että kadulta kuuluu asuntoon koko ajan, ympäri vuorokauden monenlaisia ääniä: autojen varashälyttimiä, kadullakulkijoiden keskusteluja, huutoja ja kirkaisuja, musiikkia, palopuheita autoihin kiinnitetyistä kovaäänisistä, epämääräisiä paukahduksia/pamahduksia/kovia äkillisiä ääniä, hälytysajoneuvoja, autoilijoiden kärsimättömiä tööttäyksiä, lintujen karjumista lähipuissa...Täysin hiljaisia hetkiä ei käytännössä ole koskaan.   

Valppain mielin

Tulen varmaan myöhemminkin kirjoittamaan liikenteestä, mutta ensimmäisen viikon pohjalta olen tehnyt seuraavia havaintoja:

• Autoilijat eivät yleensä pysähdy, vaikka jalankulkija olisi uskaltautunut suojatietä ylittämään.
• Motoristille on aina tilaa muun liikenteen seassa.
• Tööttäyksellä voi hoitaa monenlaista viestintää, esimerkiksi:
• Tervehtiä tuttua
• Varoittaa jalankulkijaa siitä, että kannattaa hypätä sivuun (täältä tullaan)
• Kertoa mielipiteensä muista tienkäyttäjistä
• São Paulon liikenneruuhkat antavat jonkinlaisen mielikuvan kaupungin koosta