Yleishavaintoja lähikaduiltamme

• Kadut ovat siistejä. Niillä ei näy esimerkiksi tupakantumppeja tai koirien jätöksiä. Tupakanpolttajia näkee ylipäätään aika vähän, koiria ulkoiluttajineen sen sijaan runsaasti.

• Roskiksia on kadunvarrella harvassa. Erittäin harvassa.

• Jäteauto käy kuusi kertaa viikossa. Myös meidän kerroksemme jäteastia tyhjennetään kuusi kertaa viikossa.

Sunnuntaina puistossa (melkein)

Helmikuisella tutustumiskäynnillä olimme tehneet pikavisiitin myös paikallisen oppaamme kehumaan puistoon nimeltään Lagoa do Taquaral (virallisesti Parque Portugal). Helmikuisena arki-iltana, kun lämpötila oli liki +40, ei puistossa ollut juurikaan väkeä. Oppaamme vakuutteli, että puisto on oikeasti erittäin suosittu ja mukava kohde viikonloppuisin. Tänään päätimme kokeilla sunnuntaista puistokävelyä. Matkaa puistoon on meiltä sen verran, että oli järkevää mennä autolla kävelyn sijaan.

Jo hyvissä ajoin ennen puiston sisäänkäyntiä kadunvieret olivat täynnä pysäköityjä autoja. Helmikuussa oppaamme oli pysäköinyt autonsa pääportin luo ja sinne me nytkin suuntasimme. Valitettavasti portin viereinen pysäköintialue oli suljettu; itse asiassa koko puistonpuoleinen ajotie oli suljettu liikenteeltä. Syy oli selvä: Näytti siltä, että kaikki olivat päättäneet tulla puistoon tänään. Ainakin siis kaikki ne, jotka asuvat Campinasissa.

Liikenteeltä suljetulla tieosuudella vaelsi väkeä sankoin joukoin. Leveä väkirintama näytti hädintuskin mahtuvan kulkemaan portista sisään ja ulos. Teimme kierroksen autolla puiston ympäri  löytämättä parkkipaikkaa 2-3 kilometrin säteellä portista.

Lopulta luovutimme ja ajelimme kotiin. Uusi yritys tehdään myöhemmin keväällä,  aikaisemmin aamulla ja ehkäpä lauantaina.  

Pöydän alle lounaalla

Kokeilimme eilen lauantaina paikallisten tapaa viettää viikonloppua: ajelimme ostarille, teimme ostoksia ja menimme lounaalle. Lounasaika oli loppupuolella, mutta ravintolassa oli vielä sen verran paljon asiakkaita, että pöytää joutui odottamaan hetken. Saimme ikkunapöydän, joskin ikkuna oli ostoskeskuksen käytävälle.

Olimme juuri saaneet ruuat eteemme ja olin ehtinyt maistaa salaattiannostani.

- Mitä nyt tapahtuu? kysyi Jyri normaalia kovemmalla äänellä ja nousi samalla puolittain seisomaan.

Katsoin takanani olevasta ikkunasta. Näky oli tuttu monista rakeisista ja hieman epätarkoista uutisvideoista tai vaikka elokuvista: Käytävän leveydeltä tuli juoksemalla kymmeniä ellei satoja kauhistuneilta näyttäviä ihmisiä.

Hetkessä ehti ajatella kaikenlaista ja melko paljon. Muut ravintola-asiakkaat olivat alkaneet nousta seisomaan ja tuijottamaan juoksevia ihmisiä, joista osa oli jo ehtinyt ravintolaan asti. Kun vielä isompi ryhmä ihmisiä pamahti sisään ravintolaan, ruokailijat alkoivat painua lattiatasoon.

Näky oli aivan uskomaton. Kaikki tapahtui todella nopeasti ja hitaasti yhtäaikaa: kuin aiemmin harjoiteltuna ruokailijat joko menivät pöytien alle tai istuivat lattialle mahdollisimman kumaraan. Yksi pikkulapsi alkoi itkeä.

Pikkuhiljaa tilanne alkoi palautua normaaliksi. Ihmiset alkoivat nousta ylös lattialta ja ravintolaan tunkeneet käytäväjuoksijat rupesivat poistumaan. Hötäkässä oli kaatunut yksi ruokapöytä, tarjoilija tuli paikalle siivousvälineiden kanssa.

Mekin nousimme takaisin pöytämme ääreen, mutta ruokahalu oli mennyttä. Äkillisen paniikin aiheuttama tärinä ei myöskään helpottanut aivan heti. Viereisessä pöydässä yksinään ruokaillut naishenkilö yritti jutustella kanssamme portugaliksi, mutta englanninkielinen vastauksemme vaiensi hänet. Kun naisen lasku tuotiin, hän keskusteli tarjoilijan kanssa pidempään ja mitä ilmeisimmin äkillisestä paniikista. Tarjoilijan lähdettyä nainen kertoi meille englanniksi, että tilanne oli lähtenyt liikkelle hampurilaisravintolassa poksahtaneesta ilmapallosta. Tieto saattoi kuitenkin olla huhua. Ainakin paikallisuutisen mukaan kyse oli muusta.

Kirjepostia keittiöön

Muuttopäivänämme kiinteistövälittäjä kertoi, että postimme tulevat postilokeroon. Se selitti mielestämme sen, miksei asunnon ulko-ovessa ollut postiluukkua.

Ensimmäisten päivien aikana postinkulku ja/tai -jakelu ei ollut päällimmäisenä mielessä. Niinpä taloyhtiön asukkaiden postilokeroiden sijainti tai se, mistä saisimme avaimen lokeroon, jäi selvittämättä. Sen verran sentään huomasimme, ettei rappumme alaoven lähettyvillä minkäänlaisia postilokeroita näkynyt.

Loppuviikosta saimme ensimmäisen kerran postia. Parhaaseen agenttielokuvatyyliin posti oli sujautettu ulko-ovemme alta. Asuntoomme on kaksi sisäänkäyntiä, joista toinen johtaa suoraan keittiöön ja toinen puolestaan olohuoneeseen. Ensimmäisillä kerroilla posti jaettiin aina olohuoneeseen johtavan oven alta, nyttemmin keittönoven alta.
 

Talven tullen

Talvinen Campinas ei ole näyttänyt viime aikoina lämpötiloiltaan eroavan kovin paljon kesäisestä Helsingistä. Tällä viikolla lämpimimpinä päivinä on ollut +27 astetta, eikä lämpötila öisinkään enää laske alle kymmeneen asteeseen.

Kesäkuun parin ensimmäisen viikon aikana talvi näkyi monella tavalla, mm. paikallisten pukeutumisessa, mainoksissa ja uutisissa. Kun päivälämpötila oli korkeimmillaan vain +18, vaatetukseen ilmestyivät talvisaappaat, nilkkurit, nahkatakit, toppatakit sekä isot ja muhkeat kaulahuivit. Ostoskeskuksella kaupoissa mainostettiin talvialennusmyyntejä ja vaateliikkeiden ikkunoissa oli enimmäkseen esillä talvivaatteita. Tv-uutisissa kerrottiin tai oikeastaan varoitettiin alueemme kylmistä öistä (kylmimmillään +5 astetta).

Talvisen sään epämiellyttävyyttä lisäävät talojen yksinkertaiset ikkunat, kosteus ja lämmityksen puute: Pari viikkoa sitten olimme syömässä läheisessä italialaisravintolassa. Ravintola oli täynnä ja kaikissa pöydissä ruokailijoilla olivat ulkotakit päällä.     

       

"Welcome to Campinas!"

Blogi ei hyytynyt heti alkuunsa! Julkaisutauko johtui Suomen-reissusta, joka puolestaan johtui asioiden hoitamisesta. Työskentely viimeiseen arkipäivään asti ennen lähtöä ei ollut paras mahdollinen idea näin kauaksi muutettaessa. Toisaalta Suomen-reissu oli loistava tilaisuus hakea lisää lämpimiä vaatteita, joilla selviää Brasilian talvesta. Erityisen viileää on asunnossa, onneksi voi mennä päivisin parvekkeelle lämmittelemään.

Palasimme lentokentältä kotiin lähikauppamme kautta. Kassajonossa edellämme oli keski-ikäinen pukumies, joka kiinnitti huomionsa joko Jyrin ja minun keskenään käyttämään outoon kieleen tai siihen, ettemme osanneet vastata kaupan kassan lukuisista kysymyksistä kuin maksutapaan.

Mies tervehti meitä englanniksi ja kysyi, mistä olemme. Kerroimme olevamme Suomesta.

- Finland? miehen äänensävy paljasti, miten eksoottisia olentoja oikeastaan olimmekaan. Olimme ehkä myös vähemmän freesin näköisiä liki vuorokauden kestäneen matkustamisen jälkeen.

Me asumme nyt täällä, Campinasissa, Jyri kiirehti jatkamaan.

- Oh? Welcome to Campinas! mies sanoi ystävällisesti hymyillen.  

Kuusi vuotta sitten norjalaisessa pikkukylässä tervetulotoivotus kaupassa oli tuntunut mukavalta, mutta yhtäaikaa vähän hassulta. Satunnainen tervetulotoivotus miljoonakaupungissa tuntui vain mukavalta.  

Aika- ja allakkaeroja

Aikaero Suomeen on tällä hetkellä (kyllä, vaihtelee vuoden mittaan) kuusi tuntia. Suomalaisia radio-ohjelmia kuunnellessa aikaero ja tämänhetkinen maantieteellinen sijainti korostuvat: Iltapäiväohjelmat ovat nyt aamuohjelmia ja erityisen huvittavaa oli kuunnella Avantgardeyötä iltapäivällä.

Aikaeron lisäksi eroa on myös allakassa: Lähikauppaan ilmestyi tämän viikon alussa erillisiä pöytiä, joihin oli kerätty valmiita lahjapaketteja. Paketeissa oli mm. suklaata ja viiniä tai karamellirasia ja kukkasia. Ostoskeskuksessa oli punaisin sydämin koristeltuja ehdotuspaketteja kauppojen ikkunoissa. Otsikkona toistui Dia dos Namorados. Vaikka Valentinuksen päivää tai ystävänpäivää yleisesti vietetään 14.2., Brasiliassa se on 12.6.